Kerroin vähän aikaa sitten tutustuneeni nykyiseen poikaystävääni Tinderissä (ks. Miten tapasin poikaystäväni), eikä siinä ole minun mielestäni mitään kummallista. Siinä kohdassa kun edellinen pitkä parisuhteeni päättyi, Tinder oli jo ”vanha juttu”. Useampi kaverini oli kokeillut sitä, eikä kenelläkään ollut siitä mitään kamalaa kerrottavaa. Ihan kivoja tyyppejä oli tullut tavattua, yksi on seurustellutkin Tinder-miehensä kanssa jo useamman vuoden. Kavereiltani sainkin hyvät Tinder-vinkit, joilla pääsi alkuun. Tykkää vain kriteerit täyttävistä tyypeistä ja jättää sammakot sinne selailemaan muita mimmejä – ei siinä sen kummempaa. Pitihän minunkin sitten kokeilla, sillä baareissa hilluminen ei houkuttanut. Tinderissä pääsisi sentään keskustelemaan ja tutustumaan ihan selvin päin.

Ihana sunnuntaiaamiainen Mustion Linnassa

Monet valittavat Tinderin pinnallisuudesta ja siitä että moni etsii sieltä vain yhden illan seuraa. Entäs sitten? Ei siihen kannata suhtautua niin vakavasti – en minäkään selaillut Tinderiä sillä mentaliteetilla että nyt on löydettävä se loppuelämän sielunkumppani. Jos epätoivo kumppanin etsinnässä alkaa painaa, ja sitä etsitään ”tosi tarkoituksella”, on Tinder ehkä tosiaan väärä paikka. En myöskään näe syytä ahdistua siitä että joku ilmoittaa suoraan että ei halua suhdetta vaan etsii kevyempää seuraa. Kuitenkin siitä saa kuulla valitusta että hui, siellä on sellaisiakin, jotka etsivät vain panokaveria. Niistä tyypeistä ei kukaan pakota tykkäämään, jos homma ei sovi itselle. Seuraavan kohdalla voi ollakin jo parempi tuuri.  Suurin osa käyttäjistä tuntui minun kokemukseni mukaan olevan avoimia sen suhteen mitä vastaan tulee, go with the flow, ja moni myös korostaa haluaan asettua. Toisaalta, on minulla sellainenkin miespuolinen ystävä, joka seurustelustaan huolimatta on liittynyt Tinderiin vitsillä – tyttöystävän tietäen. Kännissä ja läpällä. Huonosti tulee kuulemma matcheja, mutta kuvavalinnat ovat tietty sen mukaiset.

Itse suhtauduin Tinderiin sillä mentaliteetilla että kiva tavata uusia, erilaisia ihmisiä. Homma voi jäädä keskusteluun applikaation kautta tai yksiin treffeihin, tai sitten siitä voi kehkeytyä jotain pidempääkin. Niin kuin minun tapauksessani kävikin. Missään kohdassa en ajatellut että nyt olisi pakko löytää tietynlainen ihminen – niitäkin on tullut nähtyä että nyt on pakko löytää tuleva vaimo/aviomies, lasten äiti/isä. Epätoivosta ei ole apua.

Tinder-vinkit, jotka sain ystäviltäni:

• Kuvia on hyvä olla kolme: kasvot, kokovartalo ja joku harrastus- tai vaikka matkustuskuva, joka herättää keskustelua.
• Valitse mahdollisimman realistisia kuvia, joissa näytät oikeasti itseltäsi. Unohda rankat filtterit ja se vuosisadan ainoa päivä kun sinulla oli kahden sentin tekoripset ja meikkaajan tekemä meikki jos et sellaisia oikeasti käytä. Haluathan että sinusta tykätään livenäkin – sellaisena kuin oikeasti olet, eikä vain muokatusta kiiltokuvasta.
• Kirjoita ytimekäs kuvaus, josta käyvät ilmi kiinnostuksenkohteesi – esimerkiksi hyvä ruoka, tanssi ja mökkeily. Veikkaan että kuvauksessa mainittu kahvi on yhdistänyt yllättävän monia.
• Ole oma itsesi.
• On hyvä olla kohtelias ja vastata ainakin jotain, vaikka ei haluaisikaan keskustella kyseisen henkilön kanssa enempää.
• Ikävistä tyypeistä pääsee kyllä eroon poistamalla yhteystiedon Tinder-kontakteistaan. Ongelmia ei ole, jos et ole turhaan ruvennut jakamaan oikeita yhteystietojasi (Tinder-matchisihan tietää sinusta vain etunimen ja iän, sekä yhteiset kaverit jos niitä on – jos et sinä kerro muuta). Tinderin voi linkittää Instagramiin, mutta itse en sitä tehnyt enkä näkisi tarpeellisena – sen voi näyttää sitten niille, jotka ovat jo osoittautuneet hyviksi tyypeiksi
• Kaverini neuvoi valitsemaan ensimmäisille treffeille jotain tekemistä kahvilassa tai lasillisella nököttämisen sijaan. Hiljaiset hetket voivast olla vaivaannuttavia, mutta kävelyllä tai näyttelyssä jotain tapahtuu koko ajan tai ainakin sinulla on jotain johon voit keskittyy huomiosi – kahvikupin tuijottaminen voi pidemmän päälle käydä piinaavaksi.

Olen kuullut myös avautumista siitä että miksi joku ei voi vaivautua kirjoittamaan itsestään mitään kuvausta – noh, sellaiset tyypit voi sitten suoraan skipata. 😀 Ei sinun ole pakko yrittää arvioida jokaisen sinulle sopivuutta väkisin. Itse skippasin kaikki, jotka olivat ilman kuvausta, polttivat tupakkaa kuvien tai kuvauksen perusteella tai joilla oli kuvia vain itsestään pitämässä kaljatuoppia kädessä. Myös paidattomat peiliselfiet olivat no go. 😀 Näilläkin kriteereillä tyyppejä kyllä riittää.

Edellinen kirjoitukseni: Gin & Tonic-mehujää – aikuisten jäätelö