Tällä viikolla vietettiin naistenpäivää ja sen lisäksi keskustelu naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta on käynyt vilkkaana. Mukana on ollut niin media kuin somekin. Samaan aikaan kun maailmalla pohdittiin viekö rintavakoa paljastava kuva pohjan Emma Watsonin feministisiltä ja tasa-arvoa puolustavilta kannanotoilta, puhuttiin Suomessa perinteiseen malliin palkkaeroista. Esimerkiksi Helsingin sanomat: Naiset tienaavat yhä vähemmän kuin miehet, koska asiaa ei ole haluttu korjata  ja Tässä viisi vinkkiä, miten kasvattaa tytöstä vahva nainen: Lahjakas tyttö ansaitsee samanlaiset kehut kuin poika sekä mielipideosastosta Miehet valitsevat ammatin, jossa on parempi palkkaus sekä Martta ja Pertti tekevät samaa työtä eri palkalla. Facebookissa oli perinteiseen malliin huomautuksia että koskas on se miestenpäivä, johon joku vastasi tuttuun tapaan että niinä kaikkina muin päivinä.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole nyt kirjoittaa tasa-arvosta, vaan sen herättämä keskustelu sai minut pohtimaan kunnianhimoa. Työelämässä pärjääminen ja palkkataso liittyvät osittain kunnianhimoon. Sanalla kunnianhimo on jotenkin ikävä kaiku. Se että haluaa menestyä kuulostaa jo heti paljon pehmeämmältä. Onko kunnianhimoinen ihminen itsekeskeinen ja muista piittaamaton? Ei, ei se sitä tarkoita. Sellaiseen ei tarvita kunnianhimoa, sellainen voi olla kuka vaan. Kunnianhimoinen mies kuulostaa menestyjältä, kunnianhimoinen nainen taas kylmältä. Mira ja miljoonakodit-ohjelmasta tuttu kiinteistövälittäjä Mira Kasslinkin kommentoi eräässä haastattelussaan että ”Miehille menestys on sallittua, mutta kunnianhimoinen nainen on bitch.”. Miksi?

Vanhempani eivät ole ole korkeakoulutettuja, mutta itse olen tuleva tohtori ja suurin osa ystävistäni ja työkavaereistani on korkeakoulutettuja. Tiedän ettei se edusta tilannetta koko Suomessa, se on otos, tai ehkä jopa korkeakoulutettujen kupla. Olen siis itse tottunut näkemään sitä, kuinka myös naiset kouluttautuvat, haluavat ja saavat. Kokemukseni mukaan miehet arvostavat sitä että naisella on päämääriä ja halua viedä itseään eteenpäin. En ole joutunut henkilökohtaisesti kokemaan että nainen olisi huonompi sen takia. Useasti on käynyt jopa niin, että nainen saattaa määrätietoisuudessaan painella miehen ohi. Niin oman ainejärjestöni kuin poikaystävänkin ainejärjestön hallituksen puheenjohtaja on ollut opiskeluaikanamme useammin nainen kuin mies, ja työpaikan saa se, joka on pätevin sukupuolesta riippumatta. Minun elinympäristössäni naiset ovat hyvin pitkälti tasavertaisia, ja voivat ”jopa” olla suhteessa se paremmin tienaava. Eikä se ole sen enempää kriisi miehelle kuin naisellekaan. Niinhän sen pitäisikin mennä, ja uskon, että useasti meneekin, vaikka ikäviä poikkeuksia löytyy aina.

Vaikka puhunkin naisten kunnianhimon puolesta, ei siinä ole mitään vikaa jos ei ole urallisia ambiittioita, vaan ne ovat aivan muut asiat, jotka kiinnostavat. On täysin yhtä ok olla kunnianhimoinen kuin haluta työ, joka on vain tarpeeksi mukava työ. Ja kaikki kunnia niille, jotka haluavat keskittyä lasten kasvattamiseen. Yleensä nämä kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa ovat varsin laajalti hyväksyttyjä kun kyseessä on nainen, mutta mieheltä odotetaan helpommin enemmän. Naiset ovat keskimääräisesti matalapalkkaisemmissa töissä ja pitävät perhevapaita miehiä enemmän. Eikö tässä maassa ja maailmassa kuitenkin ole sijaa kaikenlaisille naisille ja kaikenlaisille ihmisille?

On toki kiva, jos muut pitävät sinua menestyneenä, mutta omalla kohdallani tärkein ja vaikein miellytettävä olen minä itse. En halua olla itselleni liian ankara, mutta silti minulla on tietyt kriteerit itselleni joissakin asioissa. Onneksi olen oppinut vuosien varrella myös sinne päin tekemisen taitoa, se tekee elämästä monella tapaa helpompaa (ks. Maaret Kallio: Täydellinen elämä voi uuvuttaa ihmisen – on tärkeä osata tehdä myös sinne päin). Sitä opetellessa. 😉 Haluan tehdä hyvin, menestyä missä ikinä sitten päätänkin haluta menestyä ja haluan saavuttaa asioita törmäämättä lasikattoon. Olen kunnianhimoinen ja olen nainen, eikä siitä ole ollut minulle haittaa.
Kiitos niille miehille, jotka ovat tukeneet minua siinä.

Lue myös: Minä ja muut naiskuskit

PS. Eikä Emma Watsonin tarvitse pitää tissejään piilossa voidakseen parantaa naisten asemaa.