Parempi olo ruokavaliolla – näin alkuvuodesta puoli valtakuntaa maailmaa tuntuu etsivän parempaa elämää tekemällä muutoksia elintapoihinsa. Monella tämä käsittää liikunnan lisäämisen ja ruokavalion muutoksen – on Atkinsia, lautasmallia, kevyttuotteita, vähähiilihydraattista, paleota, gluteenitonta, pätkäpaastoa, maidotonta, fitness-dieettiä…. Lista on loputon, ja tuntuu ettö on ihan mahdotonta tietää mikä niistä on paras – saatikka itselle paras. Niinpä ajattelin kertoa oman tarinani.

Caesar-salaatti kanalla – vähähiilihydraattista

Parempi olo ruokavaliolla – minun tarinani

Meillä kotona syötiin melko lailla ”terveellistä perusruokaa”. Äiti teki paljon kasvis- ja kanaruokia ja valkoista viljaa vältettiin. Lämmintä ruokaa tuli syötyä yleensä kaksi kertaa päivässä ja aamu- ja välipalat menivät leivällä, jogurtilla, hedelmillä ja kasviksilla. Yliopisto-opintojen alettua 2010 ruokavalioni muuttui aika lailla vahingossa vähähiilihydraattiseksi. Aamuisin söin ruisleipää, lounaaksi jotain ruokalassa tai kotona ollessa munakkaan, illalla tonnikalaa ja kasviksia, turkkilaista jogurttia, ruisleipää tai rahkaa. Olin laiska laittamaan kotona ruokaa, eikä kaapeistani edes tainnut löytyä riisiä, pastaa tai perunaa. Ruokalassa skippasin helposti perunat ja riisit, sillä ne ovat aina ruokalassa maistuneet pahalta kotioloihin verrattuna, ja olen aina tottunut syömään kasviksia reippaasti, joten korvasin hiilihydraatit niillä. Paino rupesi putoamaan, nivelkivut katosivat, ihon kunto parani, verensokeri pysyi tasaisempana, jaksoin paremmin eikä ruokahimoja tullut entiseen tapaan. Samoihin aikoihin minulla ruvettiin myös epäilemään keliakiaa, ja lopulta se ruisleipäkin jäi ruokavaliosta.

Pihvin perunat vaihtuvat pyydettäessä kasviksiin

Oloni oli erinomainen. Jaksoin treenata ja mahduin pienempiin vaatteisiin. Rupesin tekemään enemmän ruokaa, ja käytin lihan, kalan, kananmunien ja maitotuotteiden ohella paljon kasviksia. Silloin tämä blogikin alunperin perustettiin. 😉 Tätä jatkui ehkä kolmisen vuotta ennen kuin ongelmia alkoi tulla. Jatkuva aerobinen treenaaminen ja stressi elämän muilla osa-alueilla eivät olleet hyvä yhdistelmä vähähiilihydraattisuuden kanssa, sillä hiilihydraatteja tarvitaan laskemaan stressihormoni kortisolin tasoja. Kehoni oli siis jatkuvasti stressissä ja siitä kärsivät etenkin yöunet. Unta oli vaikea saada ja heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unta. En millään suostunut ajattelemaan että asia voisi korjaantua hiilihydraatteja lisäämällä, sillä vähähiilihydraattisuus oli toiminut minulla niin hyvin – omasta mielestäni.

Budapest 2013 – opin noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota reissussa ja tien päälläkin

Vuonna 2014 diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta pisti minut lopulta lisäämään hiilihydraatteja ruokavaliooni ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olin valmis tekemään mitä tahansa että saisin terveyteni takaisin, ja päätin kokeilla muuttaa ruokavalioni vähähiilihydraattisesta ja runsasrasvaisesta paleon eli kivikautisen ruokavalion suuntaan. Muutos ei sinänsä ollut suuri, sillä suosin ennenkin aitoja raaka-aineita enkä vältellyt rasvaa. Suurin muutos oli maitotuotteiden pois jättäminen. Hiilihydraattien lisääminen ei ollut helppoa, sillä olin omalla tavallani ruvennut melkeinpä demonisoimaan niitä, mutta vähitellen sekin alkoi bataatista ja marjoista.

Riisikin menee nykyään, vaikka gluteenia ja muita viljoja vältän edelleen

Nykyään ruokavalioni ei ole vähähiilihydraattinen, paleo tai mikään muukaan kuin juuri minulle sopiva yhdistelmä

Ainoa sitä määrittävä sana on gluteeniton. Käytän edelleen paljon lihaa, kalaa ja kasviksia ja vältän gluteenia ja viljoja. Viljakasveista syön vain riisiä, en esimerkiksi gluteenitonta kauraa. Runsashiilihydraattisia ruokia, kuten riisiä, perunaa, bataattia jne syön päivittäin, ja ruokavaliossani kiinnitän huomiota siihen että hiilihydraatteja tulee syötyä tarpeeksi.  Maitotuotteitakin kuluu jälleen, sillä en huomannut niiden pois jättämisellä vaikutusta olooni. Ruokavaliota ollaan katsottu yhdessä kilpirauhaslääkärini kanssa ja suhteutettu treenaamiseeni, joten sillä mennään ja olo on hyvä. Nukun ja palaudun paremmin, ja nivelkivut ja iho-ongelmat ovat pysyneet poissa. Paino on noussut, mutta se ei ole mikään ihme kilpirauhasen vajaatoiminnan ja vuosia jatkuneen vähähiilihydraattisen ja runsaan aerobisen liikunnan yhdistelmän jälkeen. Se on ihan okei. Nyt haluan vain pitää aineenvaihduntani käynnissä, nauttia liikunnasta ja syödä hyvin – hyvässä tasapainossa.

Omena-kanelihelmipuuro kuuluu nykyään herkkuihini

Olen sitä mieltä että yksi juttu ei sovi kaikille, ja omaa kroppaansa kannattaa kuunnella. Vaikka koenkin että viljaton ja gluteeniton ruokavalio parantavat minun elämääni, en sano että se on paras mahdollinen juuri sinulle. Moni tuntuu kaipaavan noudatettavaksi ruokavaliota, jolla on hieno nimi. Mitä jos vain söisit sellaista mistä sinulle tulee hyvä olo ja välttäisit huonoa oloa aiheuttavaa? Jos leipä ja maito tuntuvat turvottavan niin selviät hyvin ilmankin (tästä tulossa pian vinkkejä ;)). Eri asia on sitten jos kroppasi haluaisi elää pelkästään suklaalla ja punaviinillä…

Jos kaipaat muutosta ja haluat niin kokeile sitä viljatonta tai maidotonta – mutta älä anna sen aiheuttaa stressiä. Muutoskausi kuuluu asiaan ja se vaatii aina enemmän huomiota, mutta ruokavalion pitäisi olla jotain sellaista, mikä on niin helppoa että se rupeaa tulee arjen valintojen kautta. Hyvää oloa uuteen vuoteen! 🙂

Lisää terveyteen ja ruokavalioon liittyviä kirjoituksia:

Joulun tankkauksella treenikin kulkee
Sokerikoukku – urbaanilegenda?
Ravinteikkaat chian siemenet ja niiden kummalliset käyttörajoitukset
Gluteenista oireita ilman keliakiaa?
Hyvä, paha punainen liha?
Liian kova treeni, liian vähäinen syöminen
Heraproteiinivalmisteet ja niiden laatuerot laadusta