Maidotonta jäätelöä kikherneliemestä

Tein vähän aikaa sitten kikhernepohjaisen proteiiniversion omenapiirakasta, ja siitä jäi sitten yli sitä hypetettyä aquafabaa. Mikä ihmeen aquafaba? Aquafaba, eli säilöttyjen kikherneiden suolaliemi, on kuluneen vuoden vegaanivillitys. Se toimii monessa paikassa munan korvikkeena, ja sillä saa tehtyä esimerkiksi marenkia, majoneesia tai kuohkeaa suklaamoussea – jopa ”voita”/margariinia.

Itse päädyin kokeilemaan jäätelöä, sillä omat jäätelökokeiluni ovat harvoin superonnistuneita (pois lukien superhelppo proteiinijäätelö). En omista jäätelökonetta, ja jäätelöistäni tuppaa helposti tulemaan kivikovia, joskin hyvän makuisia, kökkäreitä. Olen koittanut sekoittaa jäätelöitä jähmettymisen aikana kuohkeuden takaamiseksi, mutta sekään ei ole onnistunut. Olisiko aquafaba sitten raaka-aineena jotenkin erilainen? Ja vaatisiko sen kuohkeuden ylläpito tomusokeria?

Vispaaminen moninkertaisti aquafaban tilavuuden, ja lisäsin vaniljan, steviatipat ja konjakin (mausteeksi, mutta olen myös kuullut että alkoholi parantaisi jostain syystä jäätelön koostumusta) vaahdon joukkoon. Olin ihan varma että luumusoseen lisääminen lyttäisi kuohkean vaahdon, mutta mitä vielä! Kuohkeus vain pysyi ja pysyi – vielä pakastusrasiassakin jäätelö oli kuohkeaa. Tilanne näytti niin hyvältä, että päätin jättää pakastuksen aikaisen sekoittamisen sikseen – jos jäätelö ei tähän mennessä ole tanakoitunut, jymähtää se varmasti jos rupean vaivaamaan sitä puolijäisenä. Seuraavana päivänä kun tarkistin lopputuotteen, oli kuohkeus edelleen tallella. Halleluja, näin sitä jäätelöä tehdään!

Kokeilin kahta eri versiota – luumua ja mokkaa. Luumu oli ensimmäinen, ja sen perusteella osasin tehdä pieniä parannuksia seuraavaan versioon. Niinpä kirjoitinkin luumujäätelönkin ohjeen tähän hieman erilaisena kuin miten tein sen. Lisäsin jälkikäteen reseptiin kookosmaitoa sitomaan koostumusta ja tuomaan siihen kermaisuutta – koostumus oli niin kuohkea että ei se siitä lässähdä. 😉 Mokkajätski sai pohjansa aiemmin vohvelien kanssa tarjoamastani raakakaakao-pähkinämoussesta, jonka pohjaksi vaihtui ylijäämäkahvit – toimi ihan älyttömin hyvin, toimisi jälkiruokana ihan sellaisenaankin. 🙂
 
Ja ei, lopputuote ei maistu kikherneiltä. Jos haluat aquafabaa, käytä kikherneet
vaikka hummukseen, possupataan tai siihen proteiiniomenapiirakkaan. 😉0709aquafaba4.jpg0709aquafaba3.jpg


LUUMUJÄÄTELÖ AQUAFABASTA

2 dl aquafabaa (säilöttyjen kikherneiden suolalientä)
2 dl luumuja soseutettuna (tai keitettyä luumusosetta)
1,5 tl vaniljauutetta
Steviatippoja tai muuta makeutusta maun mukaan
(1 rkl konjakkia tai brandya, ei pakollinen)

Vatkaa aquafabaa kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella tai monitoimikoneessa noin viiden minuutin ajan. Mausta ja makeuta vaahto vaniljalla, konjakilla ja steviatipoilla. Jos käytät raemaista makeutusta kuten sokeria, lisää se vähitellen pienissä erissä. Kääntele luumusose varovasti vaahdon joukkoon. Kumoa jäätelömassa pakastuksen kestävään rasiaan ja anna sen jähmettyä pakastimessa. Tarjoa sellaisenaan tai lisukkeena kakulle tai piirakalle.

0709luumupiirakka.jpg

Ks. maidottoman luumupiirakan resepti. 😉

0709aquafaba2.jpg

0709aquafaba1.jpg

PÄHKINÄINEN MOKKAJÄÄTELÖ AQUAFABASTA

1,5 dl kahvia
1,5 dl taateleita (kivettömiä, kuivattuja)
1/2 dl saksanpähkinävoita tai muuta pähkinävoita
1/2-3/4 dl raakakaakaojauhetta
Ripaus suolaa
Steviatippoja (esim. karamelli, toffee tai vanilja) tai muuta makeutusta maun mukaan
1 dl aquafabaa (säilöttyjen kikherneiden suolalientä)

Anna taateleita liota kahvissa noin tunti, mieluusti vaikka yön yli. Aja taatelit ja kahvi tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää pähkinävoi ja raakakaakaojauhe. Vatkaa aquafabaa sähkövatkaimella tai monitoimikoneessa viitisen minuuttia niin että siitä tulee kuohkeaa, jämäkkää vaahtoa. Mausta vaahto suolaripauksella ja steviatipoilla. Kääntele mokkaseos varovasti vaahdon joukkoon kortein se menetä kuohkeuttaan. Siirrä jäätelömassa pakastuksen kestävään astiaan ja anna sen jähmettyä pakastimessa. Kruunaa jätskiannoksesi esimerkiksi paahdetuilla kookoslastuilla, kaakaonibseillä ja kookoskermavaahdolla.

Aquafaba-vinkkejä:

  • Aquafabaa voi myös pakastaa. 😉 (Silloin käyttäisin sen kyllä ehkä johonkin muuhun kuin taas pakastamista vaativaan jäätelöön)
  • 1 rkl vastaa yhtä kananmunan keltuaista, 2 rkl valkuaista ja 3 rkl kokonaista
    kananmunaa – koostumus on toki hieman erilainen kuin oikeassa kananmunassa

Lue lisää aquafabasta:

PS. Pakollinen disclaimer: Vaikka nyt vähän ihastuinkin aquafaban käytön helppouteen, en tiedä kuinka suuresti siihen kannattaa hurahtaa. Kikherneet kuuluvat paleoruokavaliossa ongelmallisiksi luokiteltuihin palkokasveihin, ja veikkaisin tämänkin liemen sisältävät lektiinejä, fytaatteja yms antiravinteita. Ehkäpä saponiinit aiheuttavat vaahtoamisen? (EDIT. Wikipedia-artikkelin mukaan muutkin ovat epäilleet tätä, mutta aquafaban saponiinimäärän pitäisi olla kohtalaisen pieni – en ruvennut tarkistamaan väitteiden luotettavuutta, osittain ranskankielisen alkuperäisviitteen takia :P. Vaahtoa on selitetty myös tärkkelysten ja proteiinien pilkkoutumisella.) Mutta ei se minun nähdäkseni estä tavallista tallaajaa syömästä tätä silloin tällöin – etenkin jäätelön muodossa. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

Hyvinvointi Ruoka ja juoma

Tutkijaelämää, esiintymistaitoja, illallisia ja cocktaileja

Syksyn kokouskausi on virallisesti potkaistu käyntiin. Olin viime viikolla järjestämässä työn puolesta yhtä kaksipäväistä kokousta, joka oli vain yksi tulevien viikkojen kokous-, konferenssi- ja symposiumrupeamasta. Tämä kokous oltiin suunnattu pääasissa tohtorikoulutettaville ja aiheena oli oman alan lisäksi urakehitys. Kahteen päivään mahtui paljon mielenkiintoisia luentoja, mutta kaikista suurin juttu itselle järjestämisen lisäksi oli oman väitöskirjatyön esittäminen yleisölle. Tohtorikoulutettavien esitykset järjestettiin tänä vuonna kilpailun muodossa, jossa jokainen sai esittää työnsä kolmessa minuutissa yhtä staattista powerpoint-slideä apunaan käyttäen. Olen aina jännittänyt esiintymistä. Muistan kuinka ääneni tuntui aina katoavan tai se rupesi tärisemään ja kurkku tuntui kuivalta. Kunnes sitten pidin esityksen gradutyöstäni. Jännitin sitäkin paljon, mutta minulla oli silti jokin ihmeellinen itsevarmuus esityksestäni – tiesin tietäväni aiheesta enemmän kuin kukaan muu huoneessaolija. Koin kai jonkinlaisen ahaa-elämyksen, ja siitä se lähti. Jännitän esityksiä edelleen, mutta en ollenkaan samalla tavalla. Olen huomattavasti itsevarmempi kuin kouluvuosina, sillä tiedän mistä puhun. Siitä huolimatta nyt tapahtui jotain ihmeellistä, mitä en osannut odottaa. Kun tohtorikoulutettavien esitysten kolme parasta julkaistiin minun esitykseni oli niiden joukossa! Menneiden vuosien jännityksestä ollaan päästy ilmeisesti pitkälle. Yksinkertaisesti vinkkini on se, että astu (esiintymisen suhteen) mukavuusalueesi ulkopuolelle niin usein kuin mahdollista. 😛 Esiinny kavereillesi, vaikka et olisi valmistautunutkaan. Kivempi se on tehdä ensiksi tutulla/ystävällisellä yleisöllä, ja pakolliset mokakierroksetkin on parempi hoitaa heidän kanssaan kuin ”oikean” yleisön edessä…

0509tutkija5.jpg
Neiti pääsi kaverin toimistokoiraksi kun emäntä oli kokoustamassa

0509tutkija3.jpg

0509tutkija4.jpg

Ensimmäiseen kokouspäivään kuului myös illallinen lounas- ja tilausravintolana toimivassa Kupittaan paviljongissa. Ruoat yllättivät positiivisesti – jokirapucaesar oli erinomaista, rapuja oli runsaasti, ja tomaatti-mozzarellasalaatin juusto tuntui sekin laadukkaalta – ei sellaista kumia, niin kuin Suomessa tuppaa olemaan tapana. Myös pitojuusto teki kauppansa. 😉 Lämpimänä pääruokana oli lämminsavulohta korvasienikastikkeella – voisiko enempää toivoa?

Kupittaan paviljonki
Pyhän Henrikin aukio (keskellä Kupittaan puistoa)
Turku

0509tutkija2.jpg

0509tutkija1.jpg

Olin mukana järjestämässä kokousta, ja vastuussa tohtorikoulutettavien iltaohjelmasta. Pelkäsin itse,
että ohjelmasta tulisi sellaista pakkopullaa, mitä on tullut koettua aina
silloin tällöin, mutta onneksi keksimme lopulta juuri sopivanlaisen ohjelmanumeron:
veimme tohtorikoulutettavat cocktail-kouluun Bar4:än. Meille esiteltiin kolmen
eri cocktailin valmistus ja pääsimme myös maistamaan kaikkia kolmea, jonka
jälkeen jokainen sai valmistaa esitellyistä vaihtoehdoista itselleen yhden
cocktailin. Vaihtoehtoina olivat kurkkusour, mojito ja goji-cosmopolitan. Kurkkusour
teki kivan vaikutuksen (tykkään muutenkin Hendricks-GT:stä johon tulee
kurkkua), mutta päädyin kuitenkin tekemään mojiton. Ilta oli hauska ja vieraat
viihtyivät – taakka vierähti harteiltani. 😀 Voin lämpimästi suositella
tämänkaltaista ohjelmanumeroa vaikkapa juuri kokousvieraille, yrityksen
pikkujouluihin, polttareihin tai kaveriporukalle muuten vaan. Meitä oli
parikymmentä osallistujaa, ja kahden baarimikon voimin koulutus meni sujuvasti
läpi. Kiitos kivasta illasta! 🙂

Bar4

Kristiinankatu 4,

Turku

Seuraava kokousreissu alkaakin sitten jo huomenna kun suuntaan nenäni kohti Saksaa (ks. Ensi kuussa Saksaan ja ensimmäinen työmatka). 😉

Lisää töitä ja elämäntapaa sivuavia kirjoituksia:

Ensi kuussa Saksaan ja ensimmäinen työmatka

Tunnelmia Seilin saarelta

Kesäloma, laatuloma

Tiirikkalan lounas

Ystävät tukevat, vaikka pärjäisitkin itse

Marraskuun kuulumiset ja koiran kotiutuminen

Hyvä, paha punainen liha?

Päivä kanssani – elokuu

Huhtikuun kuvamuistio

Hyvän fiiliksen viikonvaihde

Uusia tuulia ja tulevaisuus Turussa
Graduseminaari – check!
Sinterklaasborrel!
Lab outing – tutkimusryhmän virkistyspäivä

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);