Voidaanko me pelata sun Tinderiä?

Sinkkuuden myötä tuli elämään kaiken maailman sivuilmiöitä. Kiireistä elämää viettävänä sinkkuna minunkin piti lopulta tutustua viimeisen seurustelusuhteeni aikana pinnalle nouseeseen mobiiliapplikaatioon, Tinderiin. Siskoni tuntui pitävän Tinderiä jokseenkin nolona, mutta oma suhtautumiseni Tinderiin oli alkujaan aika neturaali. Tiedän, että siellä tulee vastaan mitä epätoivoisinta porukkaa, mutta omaan Helsinki-kaveriporukkaanikin mahtuu yksi hyvin symppis Tinder-pariskunta. Ja toinen kaveri oli kesällä vieraana Tinder-häissä. (Kyseinen applikaatio on selvästi onnistunut tuomaan suomenkieleen myös viehättäviä uudissanoja, kuten Tinder-mies, Tinder-pari, Tinder-häät.) Profiili luotiin kaverien konsultoimana ja myötävaikuttaessa, ja yllättäen varatut kaverit olivat superinnostuneita siitä, että vihdoin HE pääsivät leikkimään jonkun kaverin Tinderillä, kun eivät itse enää moista voineet puhelimessaan pitää.

”Hei voidaanks me taas pelata sun Tinderiä?”
”Hei näytä sun Tinder – mä haluan tietää millainen Turun tarjonta on.”

Ai että pelata Tinderiä? Kyllä siitä on monet naurut saanut, niin kavereista kuin niistä Tinder-miehistäkin. 😀 Sen olen myös huomannut että jos vaan on tarpeeksi pokkaa, niin Tinder on oiva paikka etsiä muuttoapua, remppamiehiä ja kuskeja. Väärien signaalien ja kiitollisuuden velan välttämiseksi olen kuitenkin pidättäytynyt mahdollisimman pitkälle kaverien avussa (onneksi minulla on niin kivoja kaverimiehiä!) ja tuli sitä isääkin nakitettua lamppuhommiin. So far olen antanut yhden Tinder-miehen yrittää korjata pyörääni ja vessapaperitelineen, ja hän on edelleen kuvioissa. ;D

Hirveästi en ole oikeastaan Tinderiä loppupeleissä päässyt/ehtinyt käyttämään, mutta tuomioni lyhyen käytön perusteella on että se on ihan jees. 🙂
Jaoin kavereilta saadun Tinder-viisauteni äitinikin kanssa. Pitihän minunkin päästä pelaaman hänen Tinderiään, kun en itse sitä enää kehdannut tehdä. Nappasin määrätietoisesti pari profiilikuvaotosta ja muotoilin äidille sopivan lyhyen kuvauksen, jotta vältyttäisiin aivan toivottomilta matcheilta. Sitten käytiin läpi kuinka selaaminen tapahtuu, ja viidessä minuutissa olikin syntynyt jo pari matchia. Keski-ikäistenkin Tinder käy selkeästi kuumana. 😀

0608loma2.jpg

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Treffieväät? 😉

Omenoilla ja pähkinöillä täytetty viiriäinen

Olen keittiössä ja
ruokapöydässä kohtuullisen kokeilunhaluinen. Kaupasta mukaani tarttuu aina
tilaisuuden tarjoutuessa uusia eläimiä ja ruhonosia, ja nyt vuoroon sattui
viiriäinen. En ole ikinä ennen edes syönyt viiriäistä, joten mitä siitä tekisi?
Löysin onneksi nopealla googlettamisella Epicuriouksen sivuilta mitä parhaimmin
sesonkiin sopivan reseptin – omenoilla ja pekaanipähkinöillä täytetyn viiriäisen. Pienillä muutoksilla siitä tuli minun käsiini sopiva, ja lautasella
lopputulos oli mitä maukkain. Viiriäisen liha oli maukasta ja mehevää – vähän kuin
ankkamaisempi versio kanasta. Kun vaan joku vielä opettaisi miten kokonaisesta
viiriäisestä saa parhaiten kaiken irti lautasella. 😀

2608viiriainen1.jpg

2608viiriainen2.jpg

Lautanen on vanhaa Arabiaa,
kirpparilöytö keväältä

OMENOILLA JA PÄHKINÖILLÄ TÄYTETTY
VIIRIÄINEN

1-2 annosta, moninkertaista
syöjien määrän mukaan

2 kokonaista viiriäistä

Paistinarua

Täyte:

3 pientä, kotimaista omenaa

1 pieni keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

¾ tl kuivattua timjamia

1 tl dijonsinappia

1 tl juoksevaa hunajaa

2 rkl saksanpähkinöitä tai
pekaanipähkinöitä

Suolaa

Mustapippuria

Voita paistamiseen

Vinkki: Keksin
jälkeen päin että viiriäiset voisi vielä ennen paistamista kääriä pekoniin tai
ilmakuivattuun kinkkuun! 😉

Huuhtele viiriäiset vedellä
ja kuivaa ne talouspaperilla. Hiero lihan pintaan suolaa ja pippuria
sisusonteloa unohtamatta. Hienonna sipuli ja murskaa valkosipulinkynsi.
Kuullota ne pehmeiksi voissa paistinpannulla. Lisää omenat ja jatka
kuullottamista kunnes ne ovat pehmenneet. Rouhi saksanpähkinät ja lisää ne
omena-sipuliseokseen. Mausta paistos timjamilla, dijonsinapilla, hunajalla,
suolalla ja mustapippurilla. Lusikoi täyte lintujen sisään ja solmi lintujen
koivet niin ettei täyte pääse karkaamaan lintujen sisältä. Ruskista linnut
kauttaaltaan voissa paistinpannulla. Siirrä linnut uunivuokaan ja jatka
kypsentämistä uunissa 200 C asteessa 10-15 minuuttia. Viiriäisen voi ankan
tapaan tarjota hieman roseena. Nauti haluamasi kasvislisukkeen kanssa. Minulla
oli höyrytettyjä vihreitä papuja voilla, mutta myös esimerkiksi lanttutikut tai
uunijuurekset soipisivat varmasti erinomaisesti!

Samankaltaisia reseptejä:

Fenkolilla ja pistaasillatäytety karitsarullat

Juustotäytteiset possurullat pekonikääreellä

Vuohenjuustotäytetty maissikanailmakuivatulla kinkulla

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);