Uuden vuoden paleoillallinen kavereiden kanssa

Pahoittelut kirjoitteluni hidatumisesta! Minä en suinkaan ole lomaillut joulun ja uuden vuoden tienoilla, töitä on päinvastoin riittänyt, mikä on vähentänyt kirjoitteluaikaa. Lisäksi jos tekee päivällä paljon töitä tietokoneella, on illalla kiva tehdä jotain muutakin kuin tuijottaa läppäriä. Tässä kuitenkin pikainen esimerkki kuinka mukavasti illallinen kaveriporukalla onnistuu ilman ruokavalio-ongelmia. 🙂
Olemme perinteisesti viettäneet uutta vuotta miehen kavereiden kanssa, mutta lastenhankinta on siinä porukassa tällä hetkellä niin vahva trendi ettei mitään suurempia bileitä järjestetty. Olin jo ihan valmis juhlimaan uutta vuotta kotioloissa – olihan tämä ensimmäinen uusi vuosi koiramme Faithin kanssa enkä tiennyt pelkäisikö se paukkuja – kunnes opiskelukaverini ehdotti illallista kaveriporukalla. Heilläkin oli kotona kaksi paukkuja pelkäämätöntä koiraa, ja Faithkin saisi tulla mukaan. Mikäs siinä! Niinpä juhlimmekin sitten uutta vuotta hyvän illallisen äärellä yhdeksän ihmisen ja kolmen koiran voimin. Opiskelupiireissä ruoanlaittotaidot ovat välillä vähän niin ja näin, mutta tiesin, että tähän isäntäpariim voi luottaa, enkä lähtenyt edes tuputtamaan apua. Usein tarjouduin tuomaan jälkkäriä, sillä se tuntuu olevan se hankalin koravattava. Isäntäpari muisti gluteenittomuuden ja että perunasta en välitä, ja tarkisti miten oli maitotuotteiden suhteen. Ehdoton olen vain viljoista, mutta yritän vältellä maitotuotteita paitsi voita. Isäntäpari oli keksinyt mitä mainioimman menun: 

Kalalajitelma

-ginigraavattua siikaa

-lohi-tonnikalaceviche

-savustettua nieriää 

-kylmäsavulohi

Naudan ulkofilettä valkosipulivoilla, paahdettua bataattia ja salaattia serranokinkulla, persimonilla ja granaattiomenalla

Kookospannacotta mangolla ja passion-minttusiirapilla

1101uv2.jpg
Gin maistui kivasti graavisiiassa!

1101uv4.jpg
Tonnikala-lohicheviche oli kivan sitruksista. Mangoon oli tosin jätetty kuoret, mikä vähän ihmetytti minua, mutta enpä ole ekspertti…

1101uv3.jpg
Sopivan punaiseksi jätetty nauta maistuu aina 😉

1101uv5.jpg
Harvoin salaatti on meillä näin luksusta

1101uv6.jpgHuhhuh, lienee selvää ettei jäänyt nälkä. Aluksi isäntäpari oli kuulemma meinannut tehdä minulle oman, maidottoman spesiaalijälkkärin, mutta he olivat onneksi tajunneet että mikseivät kaikki muka voisi syödä samaa. 😉 Kookospannacotta olikin oikein pirteä jälkkäri hedelmillä ja minttusiirapilla. 😉 Juhlajuomana meillä oli Hesarin edullisten shamppanjoiden testin voittanutta André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Brutia. Täytyy kyllä sanoa että se ei ihan lunastanut odotuksia, vaikka hyvää olikin.

Juhlat menivät kaiken kaikkiaan mallikkaasti ja Faith oli vähintäänkin tyytyväinen rapsuttajien määrään. Sisälle paukutkaan eivät juuri kuuluneet. Isot kultaiset noutajat olivat vähän pelottavia, mutta kyllä nekin sitten hyväksyttiin kun ne antoivat Faithin olla omissa oloissaan.

Aiempia syöminkejä tällä porukalla:
Highlanderin routapaistia viileänä vappuna
Viikonloppupurjehdus ja kahdeksan nälkäistä syöjää
Valmistujaiset ja vinkit niiden järjestämiseen
Viikonloppu Nauvossa, rapujuhlat ja Grill House Biffi
Kaveriporukalla Cantina Aztecassa

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Mont d’Or – jumalainen juusto

Oi, juustoa! Sulaa juustoa! Mikäpä olisi ihanampaa kylmänä talvi-iltana? Ranskalainen valkohomejuusto Mont d’Or on yksi niistä alkuperäsuojatuista herkuista (lisää herkkujuustoja Juustoesittelyissä), joiden valmistustapa on tarkoin määritelty. Mont d’Oria valmistetaan pastöroidusta tai pastöroimattomasta lehmänmaidosta, jota kypsytetään puurasiassa kolme viikkoa. Meille Mont d’Or tarttui mukaan tuliaisena joulukuiselta Ranskan matkalta. Mont d’Oria saa Ranskassa joka paikasta, mutta Suomessa sitä voi joutua vähän metsästämään. Kannattaa siis suunnata juustokauppoihin, ja Stockmannillakin sitä on ainakin ennen ollut valikoimissa. Puurasiassa olevasta Mont d’Orista syntyy uunissa superhelppo minijuustofondue, joka saa lisäsäväyksen valkosipulista ja yrteistä. Samaan tapaan voi valmistaa myös puurasiassa olevaa camembertia (ks. tämä kirjoitus), joiden saatavuus on Suomessakin hyvä. Mies ei ole kaltaiseni juustojen suurkuluttaja, eikä ole koskaan ollut mikään valkohomejuustojen ystävä. Kuumentaminen tekee juustosta kuitenkin aivan erilaisen, ja olikin hauska katsoa hänen ihmetystään kun juusto yllätti hänet herkullisuudellaan. Sulassa juustossa on jotain taikaa. 😉 Tätä juustoruokaa hänkin söisi uudestaan, etenkin hyvän valkoviinin kanssa. Meillä oli palanpainikkeena kuivaa chablista, mutta David Leibovitz vinkkaa juomasuosituksiksi myös esim. sancerren, oluen tai shamppanjan. Hänkin muuten hehkuttaa kovasti lämpimän Mont d’Orin herkullisuutta kirjoituksessaan. 😉 Mont d’Or on peruscamembertiä (200-250 g) isompi ja se riitti hyvin illalliseksi kahdelle lisukkeiden kera. Lisukkeina meillä oli vaaleaa paahtoleipää (viljatonta tottakai), höyrytettyjä ruusukaaleja ja uunissa paahdettuja maa-artisokkia. Kerrassaan erinomainen setti. 🙂

0601montdor2.jpg
Ennen uunia


0601montdor1.jpg
Paahdettujen maa-artisokkien resepti löytyy täältä

0601montdor3.jpg
Leipäpala sukeltaa juustoon

MONT D’OR UUNISSA
Lisukkeiden kanssa kahdelle pääruokana tai useammalle alkuruokana

1 Mont d’Or puurasiassa (ks. camembert-versio)
1 valkosipulinkynsi
Tuoreita yrttejä (esim. rosmariinia tai timjamia
1/2 dl valkoviiniä

Kuori valkosipulinkynsi ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Tee juuston pintaan veitsellä 8-10 kapeaa koloa ja työnnä niihin valkosipulia ja yrttejä. Vuoraa juusto koreineen foliolla, mutta jätä päälliosa peittämättä. Kypsennä juustoa uunissa 200 C asteessa 20-30 minuuttia, kunnes juusto on kauttaaltaan sulaa ja kuumaa. Tarjoa kasvisten ja leivän kanssa. Ne sopivat hyvin kuumaan juustoon dipattaviksi.