Pitkään kypsennetyt hanhenkoivet

Lidl on yksi lempikaupoistan. Siellä on aina hyvä kasvisvalikoima, herkullisia juustoja ja erikoisjuustoja muita kauppoja halvemmalla ja viikon tarjousten ja kampanjoiden myötä sinne milloin mitäkin erikoiseriä. Juustolöydöistäni olen kirjoittanut jo useamman jutun (ks. Juustolöytöjä Lidlistä ja Samos Nectar <3 Roquefort), ja on sieltä löytynyt myös hyvää pihvilihaa, kokonainen ankka ja pienempiä osia, lampaanpotka ja hanhenkoivetkin, jotka pääsivät nyt kokkausvuoroon. 

budapest5.jpg
Herkullisen ylikypsää ankkaa ja haudutettua punakaalia Budapestissä

Halusin kypsentää koivet ihanan ylikypsiksi – sellaisiksi, että liha irtoaisi luusta itsekseen. Muistelen edelleen, kuinka sain Budapestin reissullamme juuri tällaista ankankoipea… Marinoin koivet pari päivää etukäteen, ja kypsensin niitä sitten rauhassa uunissa matalalla lämmöllä. Hanhesta tulikin todella maukasta ja mureaa! Paljon mielenkiintoisempaa kuin kana. Alamme tosissaan päästä tummalihaisten lintujen, kuten hanhen ja ankan, makuun. Niissä on juuri sopivasti supermaukasta rasvaa, joka pitää lihan mehevänä pitkänkin kypsennyksen ajan.  (Muistathan ottaa pannulle jäävän rasvan talteen esimerkiksi kasvisten paistamiseen tai leipätaikinaan!)  Kaksi koipea painoi yhteensä 900 g, mikä kuullosti paljolta, mutta niistä irtosi tosiaan sen verran rasvaa ja nestettä kypsentämisen aikana, että yksi koipi oli yhdelle aikuiselle sopivan kokoinen annos, ei tullut edes ähkyä. ;)Mieskin pohti jo mistä sitä ankkaa saisi taas ostettua. Netissä törmäsin mainintaan että Sellosta (oliko nyt Sellon cittarista?) sitä löytyisi yleensä pakasteena, ja vieläpä kotimaista. Eipä vaan kuulu ihan meidän vakikauppoihimme, mutta ehkä pitäisi ottaa matkanvarrelle kun taas suuntaamme pääkaupunkiseudulle. Jos joku Turun seudulla tietää mistä hanhenlihaa saisi niin saa vinkata!
Aterian viinimätsikin oli paras aikoihin. Katsottuamme Sideways-leffan merlot’a (ja juustoja) maistellen, otimme pinot noirin tutustuttavien rypäleiden listalle. Sitä suositellaan monesti linnuille, joten mies etsi Viini-lehden sivujen avulla tälle aterialle sopivan kuulloisen pinot noirin. Valinta osui uusi-seelantilaiseen Te Kairanga Runholder Pinot Noir 2013-viiniin.  Ensimmäinen havainto siitä oli että tämähän on
varsin runsaan makuinen, eikä lainkaan liian kevyt. Alko kuvasi sitä sanoilla keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkahilloinen, karpaloinen, herukkainen, mausteinen, hennon tamminen ja ne kyllä osuivat hyvin. Viini toi myös hyvin
selkeästi veden kielelle. Myöhempi googlettelu selvitti että tämä viini oli ehdolla vuonna 2013 vuoden viiniksikin. 😉 Viini sai meiltä ”tätä pitää ostaa toistekin”-merkinnän, onneksi pakastimessa on ankkaa odottamassa… 😉 

2210hanhi1-1.jpg

2210hanhi2.jpg
Ylikypsän hajoavaa, mehevää hanhea!

PITKÄÄN KYPSENNETYT HANHENKOIVET

2 hanhenkoipea (yht. 900 g, voit kokeilla myös ankkaa!)

2 (pienen)
luomusitruunan kuoret ja mehu

4 valkosipulinkynttä

Pieni kourallinen
salviaa
Tuppo timjamia
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Marinoi hanhenkoivet mieluusti 1-2 vuorokautta aikaisemmin. Raasta sitruunoiden kuoret ja purista
niistä mehu. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet, sekoita ne sitruunamehun
joukkoon. Lisää hunaja ja yrtit. Vedä veitsellä viiltoja tai ristikkokuvio
ankankoipien rasvapintaan – älä leikkaa lihaan saakka! Rouhi koipien päälle
kauttaaltaan mustapippuria ja suolaa myllystä ja hiero se kiinni pintaan.
Levitä päälle loppu marinadi tasaisesti. Anna koipien maustua jääkaapissa 1-2
vuorokautta, kääntele niitä välillä, jotta ne maustuvat tasaisesti.

Ota koivet
huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoan valmistamista. Pyyhi ja kuivaa
ylimääräinen marinadi koivista talouspaperilla. Aseta koivat kuivalle, kylmälle
pannulle rasvapuoli alaspäin ja kuumenna pannu niin että suurin osa rasvasta
sulaa pinnalle. Kun rasvakerros on ohentunut selvästi ja koivessa on nätti
paistopinta, käännä koivet ja paista lihapuolellekin vielä pinta. Siirrä koivet
tilavaan uunivuokaan rasvapuoli ylöspäin ja kypsennä niitä uunissa 150 ⁰C
asteessa 2-3 tuntia. Jos koivet rupeavat saamaan liikaa väriä, voit peittää ne
foliolla. (Minä en tätä tehnyt, ja kuten kuvasta näkyy lintu pääsi vähän tummaksi – ei kuitenkiaan palanut! ;)) Nauti haluamiesi kasvislisukkeiden kanssa.

PS. Sanoin tämän jo alkukirjoituksesta, mutta muistutanpa nyt toistamiseenkin: ota talteen ja siivilöi hanhesta pannulle ja uunivuokaan irronnut rasva! Se on herkullista esimerkiksi perunoiden, juuresten tai kasvisten paistamiseen, ja tuo hyvin makua myös leipätaikinaan.

2210taateli-pinotnoir-1.jpg
Jälkkäriksi tuoreita, suussa sulavan pehmeitä uuden sadon taateleita 

Samankaltaisia reseptejä:

Harvinaisen hyvin paistettu kananpoika

Nyhtöankka mausteisella luumukastikkeella

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Vuoden viimeiset rapujuhlat, pari rapujuhlaneitsyttä ja sumakkia

Toissa viikolla viikonloppunavuoden kolmannet (ja viimeiset) rapujuhlat meidän osaltamme. Kauden aloitti tänä vuonna mökkirapujuhlat opiskelukavereideni kanssa, ja serkkuni lapsen ”synttärijatkot” tulivat seuraavina. Järjestimme viime vuonna kotonamme rapujuhlat tyttöporukalleni parin turkulaisen ekstrajäsenen kanssa (ks. Hilpeät rapujuhlat 2014). Tyttöporukkani on sittemmin onnistunut pariutumaan niin tehokkaasti, että tänä vuonna päätettiin, että olisi kiva saada kaikkien avecitkin mukaan. Siinä kohdassa meidän kotimme vetokyvyn rajat alkoivat kuitenkin tulla vastaan. Kaikille saataisiin ehkä vielä juuri ja juuri istumapaikka, mutta majoitus kävisi mahdottomaksi eikä vieraita olisi kiva passittaa hotelliinkaan. Niinpä yksinkertaisimmaksi tuli löytää juhlapaikka Helsingistä, jolloin vain me joutuisimme matkustamaan, yösijan löytyminen ei olisi ongelma. Uskomatonta, mutta totta – kaikki tällä hetkellä Suomessa olevat tyttöporukkani jäsenet ja jopa heidän puolisonsa pääsivät tulemaan. Puuttumaan jäi vain Espanjassa majaileva neiti L, joka toivottavasti osallistuu taas seuraaviin rapujuhliin. 😉

1910tyttojenrapujuhlat2.jpg

Kruunuhaassa, hyvin kauniisti sisustetussa kodissa, asuva humanisti-valtiotieteilijäpariskuntamme olivat juuri sopivasti saaneet kymmenen istuttavan ruokapöydän, joten he saivat myös kunnian isännöidä ja emännöidä juhlat. Rapujuhlien järjestämiseen ja tarjoiltavien valitsemiseen on monta tapaa. Viime vuonna kaikki suolaiset koottiin pöytään samaan aikaan (rapujen lisäksi tarjolla oli mm. suolaista piirakkaa ja salaatteja), mutta tänä vuonna juhlimme kolmen ruokalajin illallinen-mallilla.

Meillä oli joukossamme venäläistaustainen pariskunta, jolle nämä olivat ensimmäiset rapujuhlat ikinä, joten perinteitä ja tapoja tuli esiteltyä. He olivat kuulemma valmistautuneet tilaisuuteen katsomalla Youtube-videoita, jotka antavat tietty jotain osviittaa asiaan, mutta rapujuhlissakin on oma kirjonsa juhlijoista ja alueesta riippuen.. Rapujuhliin ei ole mitään yhtä oikeaa toteuttamistapaa, vaan menun ja juhlan muodon voi valita itselle sopivaksi. Tässä onkin esimerkkejä rapujuhlista tarjoiluineen:

Neljä tapaa järjestää rapujuhlat

  • ”Buffet 1”
    • Pöydässä rapujen kanssa samaan aikaan suolaista piirakkaa, ruokaisia salaatteja ja muuta pientä suolaista, jälkiruoka erikseen myöhemmin. Kaikille löytyy jotain, ja vatsat tulevat varmasti täyteen.
    • ks. Hilpeät rapujuhlat 2014
  • ”Buffet 2”
    • Pöydässä rapujen kanssa samaan aikaan kala-/mereneläväpainotteisia lisiä, rapumössöjä, loimulohta ja savusiikaa. Kasvissyöjille oma ruoka. Kala-/mereneläväteema sopii mielestäni hyvin rapujuhliin ja pitää menun yhtenäisenä. Jälkiruoka myöhemmin.
    • ks. Raakatiramisun toinen tuleminen ja syksyiset ulkorapujuhlat
  • Kolmen ruokalajin illallinen
    • Ravut voivat olla joko alkuruoka tai pääruoka. Tyylikäs tapa, mutta vaatii mielestäni huolellista suunnittelua, jotta menusta tulee kaikkia miellyttävä ja ihmiset saavat itsensä kylläisiksi.
    • Hyvänä esimerkkinä toimii tässä kirjoituksessa käsitellyn illan menu (ks. alempana), ja esimerkiksi Helsingin sanomat ehdotti vuonna 2015 rapujuhliin rapuja alkuruoaksi, ja naudanpaistia pääruoaksi.
  • Rapuja, paahtoleipää ja snapsia
    • Opiskelupiireissä tutummaksi tullut kombo, jossa ruoanlaittoon ei juurikaan panosteta, mutta snapsilauluja lauletaan reilummin.
    • Jos et syö leipää, huolehdi omista lisukkeistasi! En näe mitään syytä että kenenkään pitäisi loukkaantua tästä, etenkin jos ruokia ei ole juuri valmistettu saatikka mietitty. Oma vinkkini on oma viljaton paahtoleipä sekä caesarsalaatti, josta voi sitten tehdä itselleen oman rapucaesarin. 😉
    • Ks. Viikonloppu Nauvossa, rapujuhlat ja Grill House Biffi

Tämän kertaisten rapujuhlien menu oli seuraavanlainen:

Bataattikeitto timjamilla ja sumakilla
Rapuja, paahtoleipää, tilliä ja voita
Créme brûlee

Alkumaljaksi oli lämmintä viiniä (glögimäistä, maustettu mm. aniksella ja appelsiinilla), ja muuten aterian aikana juotiin vieraiden tuomia viinejä ja snapsia.

1910tyttojenrapujuhlat1.jpg

1910tyttojenrapujuhlat4.jpg
Sumakki kruunasi bataattikeiton

1910tyttojenrapujuhlat3.jpg
Siistiä hommaa rapujen syöminen ei ole 😉

Bataattikeitto oli kuulemma reseptin ensitestaus, mutta se osoittautui kerralla toimivaksi. 🙂 Keiton kanssa tarjottiin tuoretta, silputtua timjamia, sekä eksoottisempana lisänä sumakkia, Lähi-Idässä tyypillistä kirpeähköä, sitruunamaista maustetta. Sumakki osoittautuikin todella kivaksi lisäksi, se toimi keiton kanssa erinomaisesti! Pääruoalla sitä testattiin myös rapuleipiin, ja sen sitruunamainen maku toimi siinäkin ihan kivasti. 😉 Minä olin tuonut mukanani muutaman palan omaa viljatonta paahtoleipää, ja se tosiaan kannattaakin tällaisilla juhlilla, joissa mahan täyttyminen on lähinnä leivän varassa. Joukkomme rapujuhlaneitsytiä se rapujen tuijotus siinä lautasella ensiksi häiritsi ja muutama kiljaisu pääsi kun rapuihin ja niiden jalkoihin otettiin ensi kertaa kontaktia. 😀 Näytin liki kädestä pitäen mallia pari ensimmäistä rapua, ja loppupeleistä ystävästäni kuoriutuikin varsinainen rapumestari, joka peittosi rapujen perkaamisvauhdissaan muutaman kokeneemmankin. 😉
1910tyttojenrapujuhlat6.jpgRupesin melkein hihkumaan innostuksesta, kun minulle selvisi että jälkiruokana on créme brûleeta. Se on yksi kaikkien aikojen lempparijälkkäreistäni, mutta en ole itse onnistunut pelkän uunin kanssa sen valmistamisessa ja viime kertainen ravintolatulkintakin siitä oli jokseenkin erikoinen (ks. Ruokaa ja ruokakulttuuria Madridissa). Ystävälläni oli kuitenkin tehokas kaasupoltin, ja vanukkaissa oli kova, mutta ohut ruokosokerikuori, joka rikkoutui lusikalla oppikirjamaisesti. Ja massaa täplitti ihanasti oikea vanilja…. <3 Jälkiruoan seuraksi saatiin myös lohjalaisen Ciderbergin tilan Juhani-mustaherukkajälkiruokaviiniä, joka maistui ihanan aidolta eikä ollut liian makeaa. Joku taisi sanoa että se maistui ”terveelliseltä”, mutta tulkitsen sen tosiaan vain sinä että viinissä maistuivat pikemminkin marjat kuin sokeri. Alkoista tätä viiniä on turha hakea, mutta käsittääkseni valmistajan lisäksi sitä myyvät jotkin lohjalaiset ruokakaupat.

1910tyttojenrapujuhlat5.jpg

1910tyttojenrapujuhlat7.jpg
Ihana vanilja, ihana créme brûlee <3

Ilta oli hulvaton, ja parasta oli että kaikki saatiin kokoontumaan saman pöydän ääreen. Nyt rapujuhlat saavat kuitenkin jäädä kunnes seuraava sesonki alkaa ensi vuoden heinäkuussa, mutta eiköhän kalenteriin mahdu sitä ennen muitakin juhlia. Pikkujoulukausihan on jo ovella… 😉