Viime viikolla, 30.9.-4.10.15, vietettiin Turussa Food & Fun-festivaalia, johon osallistui joukko turkulaisia ravintoloita ja baareja. Kauhaa heiluttamaan ja sheikkereitä ravistamaan saapui joukko ulkomaalaisia huippukokkeja ja -baarimestareita. Festivaaleille osallistuneet ravintolat tarjosivat neljän ruokalajin menua hintaan 48 €, ja me kävimme testaamassa E. Ekblomin tarjonnan (katso aiempi kirjoutkseni E. Ekblomista). Siellä tarjoiluista vastasi reykjavikilaisen ravintola Kolin keittiömestari Kári Þorsteinsson. Otimme mukaan myös viinipaketin, jonka hinta oli 32 €.

Ekblomin Food & Fun menu:

Keittiön tervehdys


Graavattua nieriää, maa-artisokkaa ja tillimajoneesia
Pinot Gris Tradition 2014, 
Willy Gisselbrecht, Ranska


Ylikypsää porsaanposkea, pikkelöityä retikkaa ja grillattua salaattia
Laurus Côtes du Rhône 2012, 
Gabriel Meffre, Ranska


Glaseerattua poron ulkofileetä, selleri-perunapyreetä ja metsäsieniä
Campo Viejo Reserva 2010, 
Campo Viejo, Espanja


Skyr ganache, mustikkaa ja liperisorbettia
Tabali Late Harvest 2012,
Vina Tabali, Chile

Keittiöntervehdyksessä oli pikkelöityä kaalia, kylmäsavustettua lammasta, hernepyreetä, sitruunankuorta ja valkokasatiektta (gluteenittomassa majoneesia). Pidin palasta kovasti, mutta hernepyrettä olisi voinut olla enemmänkin (ehkä valkokastikkeen olisi voinut korvata silläkin), ja sitruunankuori oli niin kivan pirteä, että sitäkin olisi voinut olla kiehkura tai pari enemmän. Idean annos oli kuulemma saanut islantilaisesta jouluherkusta.

Graavattu nieriä oli erinomaista. Koostumus oli samaan aikaan sopivan kiinteä ja sopivan pehmeä, ja suolaisuus oli osunut juuri nappiin – eli ei liian suolaista. Tillin maku majoneesissa oli hyvin mieto. Olin jo ehtinyt unohtaa minkä piti olla majoneesin vihreän värin takana, ja kesti aika kauan ennen kuin hoksasin tillin. Oikein kiva lisä annokseen oli pähkinöistä (manteleista, veikkaisin) tehty crumble, jota oli maustettu aprikoosilla. Se toi kivaa rouskuvuutta muuten hyvin pehmeään annokseen. Artisokka ei erottunut annoksesta kovin selvästi, joitain lastuja löysin, mutta ehkä sitä oli crumblenkin seassa. Hyvä annos kaiken kaikkiaan, toimi hyvin myös viinisuosituksensa kanssa. 🙂 Heittämällä parempi kuin kesällä syömämme Walhalla Gourmetin graavattu nieriä (sori).

Ylikypsässä porsaanposkessa oli yllättäen gluteenia, ja niinpä minulle tuotiin vaniljaista maa-artisokka-palsternakkakeittoa (en ole ihan satavarma sanoiko tarjoilija palsternakka, mutta olin kyllä tunnistavinani sen). Liemi oli ihanan kermainen ja lempeä, hieman makeakin, ja maa-artisokka ja vanilja toimivat hyvin yhteen. Aito vanilja näkyi mustina pisteinä keitossa. 🙂 Makeutta oli tasoitettu varsin suolaisilla, paistetuilla palsternakan paloilla, jotka olisivat sellaisenaan olleet vähän liiankin suolaisia, mutta toimivat lempeän liemen kanssa hyvin. Keitto oli hyvä, mutta jäin vähän himoitsemaan lihaa. 😛 Viinisuositusta ei myöskään oltu vaihdettu, eikä melko persoonallinen, ranskalainen Laurus Côtes du Rhône 2012 ollut herkän keiton kanssa mikään paras mätsi. Viini oli muutenkin illallisen erottuvin viini. Siitä tuli heti hyvin voimakas, kellarimainen tuoksu, jossa oli hiven navettaakin. Mieleeni tulivat ranskalaiset homejuustot, joissa on samanlaista kellari-navetta-aromia. 😀 Hyvin erilainen viini kuin mitä yleensä juomme, eikä ehkä sellaisenaan ollut lempparini. Oikean ruokamätsäyksen kanssa voisi kyllä olla loistava. Mies ei kyllä löytänyt viinille ja possulle niin hyvää yhteyttä kuin oli toivonut. Possu sai kuitenkin kehuja suussa sulavasta mureudestaan, ja se jäi siten miehen lempiateriaksi tältä illalliselta. Myös grillattu salaatti sai kehuja.

Pääruoan poro oli herkullista. Liha oli mureaa, kauniin tasaisen punaistsa ja hyvin maukasta. Edellisestä kerrasta kun olen syönyt poron fileetä onkin vierähtänyt aikaa. Omenakastike oli hyvää, samoin sienet, ja tumma omenakastike sopi lihan kanssa erinomaisesti.  Poron päällä oli myös hauskaa sienicrumblea, mitenköhän se oli valmistettu? Hyvän makuista pekoni-selleripyreetä oli annoksessa hyvin vähän, enempikin olisi maistunut. 😉 En tiedä kumpi oli lempiannokseni tältä illalta; nieriä vai tämä.

Jälkiruoan skyr-valkosuklaaganache oli hyvää. Ei liian makeaa, ja jotenkin kivan pashamainen maku. 😉 Lipstikkasorbetti oli todella kiva lisä, mieskin tykkäsi. Pähkinämuru olisi minun mielestäni saanut olla karkeavampaa (tykkään rouskuvasta), mutta miehen mielestä se oli juuri hyvä että rakenne oli hienoa – makuasiota. Mustikkahyytelö oli meidän kummankin mielestä vähän outoa, ei kovin maukasta. Jälkiruokaviini toimi annoksen kanssa ihan hyvin.

Viinisuositukset eivät tosin lunastaneet ihan odotuksiaan, olimme odottaneet vähän enemmän. Nieriä ja valkoviini olivat hyvä pari, mutta ensimmäinen punaviini ei vakuuttanut edes possun kanssa, poro toimi viininsä kanssa hyvin, samoin kuin jälkiruokakin, mutta ilotulitus jäi puuttumaan. Oikein kiva illallinen kaiken kaikkiaan, paljon mielenkiintoisia annoksia, mutta E. Ekblomin taso on muutenkin meidän kokemustemme perusteella niin hyvä, ettei tämä siitä juuri erottunut – en tiedä olisiko pitänytkään. Erinomainen hinta-laatusuhde. 🙂

PS. Ensi vuonna Food & Fun järjestetään viikkoa myöhemmin. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);