Entistäkin parempi kurpitsapiirakka

Julkaisin täällä pari vuotta sitten oman, viljattoman version äitini bravuurista, kurpitsapiirakasta. Tuo versio oli herkullinen ja vastasi haluamaani, mutta olen sittemmin kehitellyt uudenlaisen, makean piirakkapohjan, joka on vakiinnuttanut asemansa suosikkipiirakkapohjanani. Niinpä kun päädyin taas syksyn tullen kokkailemaan kurpitsaherkkuja (esim. kurpitsaleipää ja kurpitsapannacottaa), halusin myös tehdä rakastamaani kurpitsapiirakkaa, mutta lempparipohjallani. Pohjan lisäksi säädin myös hieman kypsennysaikoja ja tein piirakasta paleokelpoisen. Maku oli yhtä herkullinen kuin ennenkin, mutta koostumus ja mehevyys vieläkin paremmat. Tällä mennään jatkossa. 🙂1409kurpitsapiirakka1.jpg

1409kurpitsapiirakka2.jpg

KURPITSAPIIRAKKA

Pohja:
1 kananmuna
75 g suolatonta voita
(huoneenlämpöistä) tai ¾ dl kookosöljyä (sulaa)
1 dl kookosjauhoa
½ dl pähkinä- tai siemenjauhoa (esim. manteli tai auringonkukansiemen)
1 tl psylliumia
½ dl erytritolia tai muuta makeutusta
1 tl jauhettua kardemummaa
Hieman suolaa

Täyte:
3 dl kurpitsasosetta
2 dl kookosmaitoa
3 kananmunaa
1 tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä
¼ tl jauhettua neilikkaa
¼ tl jauhettua muskottipähkinää
1 tl vaniljauutetta
Hieman suolaa
Steviatippoja tai muuta makeutusta maun mukaan

Sekoita pohjan ainekset tasaiseksi massaksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunissa 175 C asteessa 5-7 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte. Sekoita täytteen raaka-aineet keskenään tasaiseksi ja tarkista maut ja makeus. Mausteita voi halutessaan lisätä reilumminkin. Kumoa täyte esipaistetulle piirakkapohjalle ja jatka piirakan kypsentämistä 150 C asteessa 40-50 minuuttia, kunnes täyte on juuri hyytynyt. Piirakkaa ei kannata ylipaistaa, se on parasta mehevänä. Tarjoa sellaisenaan tai esimerkiksi hyvän vaniljajäätelön kanssa (kuten meillä lapsuudessa tavattiin tehdä).

Vinkki: Jos välttelet lehmänmaitoa, mutta jätski houkuttaisi, niin tutustu Utu-lampaanmaitojäätelöön. 😉

Lampaanmaitojäätelöä kaupoissa!

Suomen markkinoille on tullut ensimmäinen lampaanmaitojäätelö! 


1209utu2.jpgEn edes muista koska olisin viimeksi ostanut jäätelöä kotiin. Siitä taitaa oikeasti olla viitisen vuotta? Artesaanijäätelöillä herkuttelen kuitenkin pari kertaa vuodessa (ks. Ciao Caffe! ja Nuvole Gelateria). Syön maitotuotteita tätä nykyä vain vähän, ja suosin mieluummin vuohen- ja lampaanmaitotuotteita lehmänmaidon sijaan (ks. So long, rahka!). Turun sanomien nettiversiosta bongaamani kirjoitus sai miut kuitenkin suuntaamaan tieni jätskiostoksille. Kyseessä on rymättyläläinen SikkaTalun tilan Utu-lampaanmaitojäätelö, joka on lisäksi luomua ja lisäaineetonta. Jäätelöä saa vielä varsin harvasta paikasta, mutta onni suosii turkulaisia! 😉 Lampaanmaitojäätelöä maistamaan halajavan kannattaa suunnata nokkansa Biocityn K-markettiin (Kupittaan aseman lähellä), Hirvensalon K-markettiin, Kupittaan cittariin tai Länsikeskuksen cittariin. Myyntipaikkoja on toki muuallakin, ja ne näyttäisivät olevan lisääntymään päin. Myyntipaikat voi tarkistaa SikkaTalun tilan sivuilta. 😉

1209utu1.jpg

Jäätelö myydään noin desin pahvipikareissa, ja saatavilla on kolmea makua: vanilja, suklaa ja kookos. Jäätelö osoittautui varsin hintavaksi – kilohinta oli liki 40 €, eli pikkupakkaus maksoi reilut kolme euroa, mutta pitihän sitä silti päästä maistamaan. 😛 Näin alkuun ostin vaniljan ja kookosen, kolmatta purkkia en ihan raaskinut. 😛 Mutta olihan jäätelö tosiaan lampaanmaidosta, kotimaista, luomua ja lisäaineetonta. Vaniljajäätelö oli herkullista vanhan ajan vaniljajäätelöä. Sen valmistamisessa oli käytetty yksinkertaisesti lampaanmaitoa, sokeria, oikeaa vaniljaa ja kananmunan keltuaista. Kostumus oli miellyttävä ja maku hyvä. Kookosjäätelö (lampaanmaito, sokeri, kookoshiutale – vertaapa jonkun muun jäätelön sisällysluettelon pituuteen!) oli hieman kovempaa, ja sen kannatti antaa vähän lämmetä ennen syömistä. Maku oli hyvä ja kookoksen maku erottui. Kumpikin jäätelöistä olivat hieman liian makeita minun makuuni, mutta minä nyt olen tottunutkin hyvin vähään makeuteen. Pienempi määrä makeutta voisi kuitenkin tuoda lampaanmaidon maun paremmin esiin. Kivoja tuotteita siis, mutta hinnan takia tulen tuskin ostamaan kovin usein. Suklaa pitänee vielä testata,  ja haaveissani olisi joku kirpeä sitruunaversio (winkwink). 😉

1209utu3.jpg
Kookosjäätelö

Suomesta saa kyllä lampaanmaitojuustoja, esimerkiksi manchego ja roquefort ovat monille tuttuja, mutta muuten lampaanmaitoa on harvakseltaan saatavilla. Niinpä tutustunkin aina ulkomailla sikäläisten kauppojen lampaanmaitotuotteisiin. Espanjasta löytyi herkullista, kotijuuston kaltaista tuorejuustoa sekä jogurttia, ja Kreikan lomalla lammasjogurttia kului etenkin aamuisin.

Lampaanmaitojuustojen esittelyitä:
Brebirousse d’Argental
Le Brebiou
Manchego
Roquefort

+Koko lista juustoesittelyistä

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);