Pääsiäiseen mahtui vaikka mitä. Olimme kumpikin miehen kanssa sitseillä torstai-iltana, ja pitkäksi menneen illan jälkeen seuraava päivä lähti käyntiin hyvin rauhassa, eikä loppupäivänäkään tullut kai tehtyä mitään kovin järkevää. Vähän pyörittelin exceliä gradua varten, mutta suurimmaksi osaksi nautin pitkästä aikaa mahdollisesta viihdesurffailuun ja kaikkien kivojen blogien lukemiseen – se kun oli maaliskuussa hyvin vähällä lopputenttiin lukemisen takia. Lauantai meni aika vakiokaavalla: tanssitunti aamupäivästä, päivällä vähän gradua ja illalla herkkuateria. Tällä kertaa kokkasimme ensimmäistä kertaa karitsan kareita ja niiden seuraksi miehelle vieraampia maa-artisokkia. Oli kyllä hyvää. 🙂 Sunnuntaiaamu alkoi sitten taas statiskiikan tulkitsemisella. Ei se mitään helppoa ole, ja etenkin aluksi homma sujui hyvin hitaasti kun jouduin selvittelemään miten statistiikkaohjelma spss:n output-tiedostoja oikein kuuluu tulkita ja mitä mikäkin testi soveltuu mittaamaan… Olen joka tapauksessa innoissani siitä että gradu etenee jälleen. 🙂 Äitini tuli lounasaikaan kyläilemään. Tarjosimme hänelle herkullista (ja ah niin helppoa) korianterilohta.

KORIANTERILOHI

1 kg lohifilee
Suolaa
Peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna
1 punainen chili
2 rkl soija- tai kookosaminokastiketta
½ ruukkua tuoretta korianteria
½ sitruunan mehu

Hiero suolaa lohen pintaan. Hienonna chili sekä korianteri ja raasta inkivääri. Sekoita inkivääri, chili, korianteri ja soija keskenään, purista joukkoon sitruunamehua ja lorauta oliiviöljyä. Sekoita tasaiseksi ja levitä lohen pinnalle tasaiseksi kerroksesi. Kypsennä lohta uunissa 200 °C asteessa noin 40 minuuttia. Tarjoa haluamiesi kasvislisukkeiden kera.

Korianterilohen resepti tuli mukailtua Sauvajyvänen-blogista bongatun Murun korianterilohen reseptistä.

Leivoin sitä varten myös hedelmäisen vaniljapannacottapiirakan, jota otettiin mukaan myös maanantaina kun kävimme syömässä poikaystävän perheen luona. Äidin tuomasta marinoidusta tuliaispaistista syntyi helppo lounas. Pilkoin uunivuoan pohjalle jääkaapin jämäpunajuuret ja pari maa-artisokkaa, ja pistin paistin niiden päälle. Paistimittari vielä lihaan, ja aluksi kypsennystä 225 °C asteessa 15 minuutia, sen jälkeen haluttuun kypsyyteen 150 °C asteessa. Lopuksi paisti sai vielä lepäillä 15-30 minuuttia folioon käärittynä, jonka aikana siistimme ja keitimme parsat. Voinokare parsojen päälle lopuksi, ja sitten vaan kaikkea lautaselle. 😉

Innokas bussimatkustaja matkalla kohti herkkuja…

Poikaystävän vanhemmilla oli tarjolla poronkäristystä (jota saan nykyään aivan liian harvoin!) ja lohigratiinia. Koira oli taas enemmän kuin onnessaan sinne päästessään. Se kun saa siellä aina ties mitä herkkupaloja ja aterian rippeitä ihmisten lopetettua syömisensä – sillä kun on kuulemma niin älykäs katse ja odottaa niin nätisti kun ihmiset syövät. 😛 Me emme ilmeisesti osaa arvostaa tätä kotona. 😀 Jouluna anoppilassa ollessamme koiralta suorastaan valui kuola kun se istui joulupöydän vieressä…. :PAnoppilassa eteeni iskettiin myös rasiallinen gluteenitonta mämmiä, vaikka olen kuinka kieltänyt hankkimasta minulle mitään erikoistuotteita. Olin kuitenkin katsellut jo viikkojen ajan kun poikaystävä nautiskeli mämmiä runsaalla kermalla, ja tuntenut pientä kaihoa, joten tällä kertaa piti vähän joustaa. Raaka-aineiksi siinä oli tattaria, perunaa ja luumua. Olen pitkään ollut sitä mieltä etteivät tattari ja peruna sovi minulle, mutta pienissä määrissä uskallan niitäkin kokeilla. Olen ehtinyt tunnustelemaan kehoni reaktioita eri raaka-aineisiin jo sen verran pitkään ja ruokavalioni on muuten niin hyvässä kunnossa, ettei tämä sitä kaataisi. Mämmi oli koostumukseltaan jännittävän leikkautuvaa, mutta kyllä mämmin mausta etäisenä tunnisti. Perusmämmin rakastajalle en sitä ehkä kuitenkaan lähtisi tavallisen sijaan syöttämään, ainakin poikaystävä oli tätä mieltä. 😉 Anoppilassa ei ollut kermaa, ja sellaisenaan mämmin makeus sai mitan tulemaan parista lusikallisesta täyteen. Sain kuitenkin laatikon kotiin mukaan, ja pääsin kokeilemaan tuotetta kunnon kuohukerman kanssa. Parastahan mämmissä on kerma. Ainakin minun mielestäni. Ja se, joka väittää ettei kerman ja sokerin yhdistelmä ei ole koukuttava, valehtelee. 😀 Mämmin valmistaja oli Auralla toimiva Suloinen, joka valmistaa muitakin gluteenittomia tuotteita. Niitä saa ostaa ainakin Turun kauppahallista. 😉 Voisin melkeinpä kuvitella ostavani tätä joskus itsekin, jos mämmihimo kasvaisi ylitse pääsemättömäksi, mutta voi kunpa sen makeus voitaisiin nitistää puoleen… Lisäaineita tässä oli kyllä normimämmiä enemmän.

Katso myös:
Mitä pääsiäispöytään?
Pääsiäinen 2013

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);