Meinasin tässä eräänä päivänä vaipua synkkyyteen. Tai oikeastaan olin yhtenä päivänä vähän alakuloinen ja toisena enemmän alakuloinen. Kolmantena kaikki tuntui alusta asti kurjalta. Tunsin oloni yksinäiseksi, eristetyksi ja aliarvostetuksi. Onneksi törmäsin silloin Pupulandia-blogissa jaettuun Cherokee-intiaanien tarinaan :

Eräänä iltana vanhus opetti lapsenlapselleen taistelusta, jota ihmiset käyvät käy sisimmässään. Hän kertoi ihmisen sisällä taistelevista kahdesta ”sudesta”.

”Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, mielipaha, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, paheksunta,  katkeruus, alemmuudentunne, valehtelu, ylimielisyys, teeskentely, ylemmyydentunne ja ego.”

”Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyväntahtoisuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

“Kumpi susi voittaa?”

Vanhus vastasi yksinkertaisesti:

“Se, jota ruokit.”

Tarina osui ja upposi ja antoi minulle taas pontta uuteen päivään. Keskityin kaikin voimin kivoihin asioihin. Kiukuttelemassa ja synkistelemällä saisin tehtyä hallaa vain itselleni ja siinä sivussa myös muille. Kolmas päivä oli Hyvän ja Pahan suden taistelua, mutta neljäntenä elämä alkoi taas hymyillä. 🙂

Tein tänään sen paljon pänttäämistä vaatineen biokemian lopputentin (vielä pidetään peukkuja että menee läpi!), eli viikonloppu menikin siten minun osaltani tenttikirjan kanssa kun kaikki muut pitivät hauskaa. Kaverit olivat vuosijuhlissa spämmäten whatsapissa koko päivän ja yön, ja mies saapui kotiin sitzeiltä aamuseitsemältä kun minä heräsin. Sunnuntai-iltana aloin jo kovasti kaivata jotain piristystä. Kun mies iltasella oli saanut itsensä jälkeen liikkeelle ja oli suuntaamassa koiran kanssa ulos. Arvasin että hän oli lähdössä ruoan hakuun (tenttiin keskittyneenä en ollut juuri laittanut ruokaa), mikä dagen efterinä voi hyvinkin tarkoittaa kebabia tai marketin einestä. Päähäni pälkähti siinä kohdassa kysäistä maistuisiko take away Delhi Darbarista. Kyseisessä intialaisessa ravintolassa olemme käyneet vuosien varrella useasti (ks. kerta1, kerta 2 ja kerta 3), mutta edellisestä kerrasta on aikaa. Menukin oli uusittu ja himoitsemani lammassalaatin poistuttua päädyin ottamaan Lamb Chops Masalaa (tandoorissa paistettuja vuorisuolalla ja yrteillä maustettuja lampaankyljyksiä tomaatti-masalakastikkeessa). Siivoaminen ja järjestys saivat odottaa otollisempia aikoja ja ruoka ängettiin tenttikirjojen ja muiden pöydällä pyörineiden tavaroiden väliin. Siinä vietettiin sitten akkuja ladannut hyvän mielen hetki maistuvan ruoan kanssa. Delhi Darbariin sai taas luottaa. Chopseja oli monta, ja kastike oli erittäin maukasta! Kyllä sitä kelpasi syödä. Siinä sivussa ja hieman lukemista avustamaan tuli maisteltua portugalilaista Quinta das Setencostasia (2011), joka ei kalvennut mausteidenkaan ruoan kanssa.

Paperikassista paljastunut annokseni

Pieni kaaos ei nautintoa haitannut 😀


Kiitos take awayn olemassa olosta, ja että sitä saa Delhi Darbarin kaltaisista paikoista! Se piristi sunnuntai-iltaa ja tenttiin kertailua huomattavasti. 🙂 Pahalla mielellä on vaikea mennä nukkumaan, mutta hyvän ruoan ja viinin jälkeen olo oli niin seesteinen kuin tuollaista tenttiä ennen vain voi olla. Kun lukeminen ei sitten jossain kohdassa enää sujunut, lopetin suosiolla ja käperryin poikaystävän kainaloon katsomaan Housea. Menimme ajoissa nukkumaan, uni tuli nopeasti enkä nähnyt edes unta rasvahappojen betaoksidaatiosta. 😉

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);