Kun viikuna, suklaa ja pistaasi kohtasivat

Suklaa, viikuna ja suolainen pistaasi voivat kuullostaa tarkan harkinnan tuloksena syntyneeltä makuyhdistelmältä, mutta mitä vielä! 😀 Kyseessä on tällä kertaa puhtaasti ylijäämän hyödyntämistä, ns. ”hävikistä herkuksi”-jälkiruoka. 😉 Juustoillastamme jäi yli viikunahillopurkin loput, eikä hilloja meillä juurikaan kulu. Hillo on minun suuhuni sellaisenaan liian makeaa (juustojen kanssa ok), joten se tarvitsi jotain tasapainokseen. Oikein tumma suklaa sopikin siihen tarkoitukseen erinomaisesti, ja kun keksin vielä lisätä suolaisia pistaaseja piirakan päälle, oli makuyhdistelmässä enää korkeintaan kermavaahdon mentävä aukko. 😉 Suolainen pistaasi sopii ihanasti suklaan ja makean viikunahillon kanssa. 🙂
Tammikuun ruokahaasteen aihe onkin sopivasti piirakka. Minulta löytyisi tämän piirakan lisäksi toinenkin kandidaatti, herkullisen hedelmäinen mangocurdpiirakka, jota poikaystävän äiti kehui kovasti (ja hyvää se olikin). Paha valinta. Voi kuitenkin olla että suolaisen ja makean yhdistelmä vie tällä kertaa voiton. Mainostelen sitten ainakin blogin Facebook-sivuilla, kun kuukauden parasta piirakkaa pääsee äänestämään. 😉

23viikuna-suklaaganache2

23viikuna-suklaaganache1

VIIKUNA-SUKLAAGANACHEPIIRAS

Pohja:
1 rkl pellavansiemenrouhetta+3 rkl vettä
75 g voita tai gheetä TAI 3/4 dl kookosöljyä
½ dl erytritolia tai muuta makeutusta
1 dl kookosjauhoa
½ dl mantelijauhoa
½ tl leivinjauhetta
Hieman suolaa

Suklaaganache:
1,5 dl kookosmaitoa tai -kermaa
100 g tummaa suklaata (väh 70 %)
(Tarvittaessa lisämakeutusta)

Lisäksi:
1 dl viikunahilloa (St Dalfour)
(Hieman vettä hillon notkistamiseen)
n. 1 dl kuorellisia, paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä

Sekoita pellavansiemenrouhe ja vesi, anna turvota n. 15 minuuttia. Sulata voi/ghee/kookosöljy. Sekoita pohjan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Painele taikina voidellun vuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa uunissa 175 ⁰C asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet väriä (mutteivät palaneet!) ja pohja on paistunut jo keskeltäkin – piirakkaa ei tämän jälkeen laiteta enää uuniin. Valmista suklaaganache. Sulata suklaa vesihauteessa kookosmaidon kanssa, sekoita tasaiseksi. Voit halutessasi lisätä suklaaganacheen hieman ekstramakeutusta, jos suusi niin sanoo – viikunahillo tuo kyllä täytteeseen makeutta. Jos hillo on hyvin jämäkkää/marmeladimaista, voit notkistaa sitä vesitilkalla. Levitä suklaaganache pohjan päälle. Lusikoi hillonokareita sinne tänne ganachen päälle. Vetele veitsellä hillosilmien lävitse, piirakan poikki ristiin rastiin niin että hillosta muodostuu raitoja suklaaganacheen. Anna piirakan jäähtyä, mieluusti kylmässä. Tämä piirakka vain mehevöityy jääkaapissa. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät. Ripottele niitä piirakan päälle ennen tarjoilua. Tarjoile sellaisenaan tai (kookos-)kermavaahdon kanssa. 😉

Muuta suklaanystävälle:
Bataattibrownie
Chili-suklaatorttu
Luumu-portviinimutakakku
Minttu-mutamuffinssit
Mutakakku margaritakermalla
Pistaasi-suklaabrownie
+moninaiset tryffelit ja raakasuklaat reseptihakemistosta

Tätä suklaista piirakkaa tuli vietyä myös mummille, jonka luona kävin kyläilemässä. Matkaseurana oli kovasti mummia ilahduttanut koirakin. Menomatkalla otusta vähän jännitti minnekäs sitä nyt ollaan menossa, mutta paluumatkalla ei enää jaksanut kiinnostaa – tai sitten sille oli jo itsestään selvää että kotiin oltiin palaamassa. Minäkin sain lepoa lenkkeilystä, kun mummilla riitti sen verran virtaa. Minä istuskelin iltaa saunassa kun pienet rakkaat vanhukseni tarpoivat pakkasessa. 😛 Saunan lisäksi luksusta mummilla on aina itse kasvatetut raaka-aineet. Mitäköhän mummi ei viljelisi? Illalliseksi paisteltiin jauhelihaa ja punajuuria, ja niiden lisäksi oli mummin kasvattamia vihreitä papuja voilla. Aamiaisella söin purkillisen mummin poimimia vattuja. 😉 Piirakkakin osui mummille nappiin, sillä hän kokee maitotuotteiden aiheuttavan laktoosittomanakin vatsavaivoja (syynä voi olla kaseiini). Tämä piirakka kuitenkin on maidoton, viljaton ja vieläpä munatonkin. 😉

23bussi
Bussimatka sujuu nukkuessa

23mumminvatut
Lempparimarjani 🙂

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);

Brebirousse d’Argental ja italialainen mysteerivalkohomejuusto

Kevään ja syksyn ajan blogissa taisi olla vähän hiljaisempaa juustoesittelyiden osalta, mutta viime aikoina juustoista on taas riittänyt juttua. Olen yrittänyt tosin pitää pääpainon lampaan- ja vuohenjuustoissa, sillä koitan vähän välttää ylenmääräistä lehmänmaitoa, mutta yleissivistyksen ja uteliaisuuden nimissä niitäkin on tullut maisteltua. 😛 Tällä kertaa vuorossa on erinomainen lampaanjuusto, ja kuriositeettinä hankittu lehmänvalkohomejuusto. 😉

21brebirousse3

Brebirousse d’Argental on ranskalainen, punakittipintainen, pastöroidusta lampaanmaidosta tehty valkohomejuusto. Brebirousse on houkuttelevan näköinen: punertava, paksu kuori ja kermaisen vaalea, tasainen sisus. Kuori on maukas, eikä ammoniakkinen tai tympeä, niin kuin joissain juustoissa tuppaa kypsyessä käymään. Tuoreena brebirousse on vielä varsin kiinteää, mutta kypsyessään se pehmenee ja voi kehittyä jopa valuvaiseksi saakka. Pehmeän kiinteä brebirousse on mielestäni varsin oivallista.  Juusto on maultaan runsas, täyteläinen, kermainen/voinen ja keskivoimakas. Siinä voi jopa aistia hieman herkkusientä ja lihaisuutta. Koostumus on kermaisen, silkkinen ja tasainen. Brebiroussea ei ihan joka kaupasta löydy, mutta ainakin täältä Turusta sitä saa Stockmannilta. Nauti hedelmien ja hillojen kanssa, myös pipareita kannattaa kokeilla. Tämä on yksi niistä minun hemmottelujuustoistani. 😉

21brebirousse1

21brebirousse2
Brebirousse d’Argentalissa on näyttävä kittipinta 

21dilatte2Brebirousse d’Argentalia on yleensä saatavilla (kun tietää mistä hakea), mutta lähicittarista löyty sellainen juustoerikoisuus, johon en ollut aiemmin törmännyt. Kyseessä oli italialainen valkohomejuusto Fiocci di Latte – tai niin se pakkaus siis ainakin väitti. Googlettamalla Fiocci/Fiocchi di lattea löytyi vain raejuustoa. Lisätietoja paketista irtoaa maan ja tyypin jälkeen vain rasvaprosentin verran, ja kilohinta 20 € kg on alle Yritin tutkailla muita italialaisia valkohomejuustoja, jos sieltä löytyisi vastinetta. Juustossani on ohut, valkoinen kuori ja sen sisukseen on muodostunut runsaasti pieniä kuplia kypsytyksen aikana. Ohut kuori on sen verran kuiva (voi johtua pakkauskesta), että sen kyllä ihan huomaa syödessä. Juuston sisusta on maukasta ja keskivoimasta, mieleen tulee sekä koostumukselta että maulta Chaumesin kaltainen port salut. Mikäköhän juusto lienee siis kyseessä? Brinata olisi sopinut ulkonäöltään ja kuvaukseltaan hyvin, mutta se on tehty lampaanmaitoon. Alpino Osella oli toinen löytämäni kandidaatti. Se on teollisuuden tuote ja tehty lehmänmaitoon, rasvaprosenttikin täsmäisi. Kuvauskin kuullostaa sopivalta, mutta juustosta on vaikeata löytää kuvaa, jossa sen rakenne näkyisi kunnolla. Lisäksi kaikki löytämäni kuvat viittasivat siihen että Alpino Osella olisi kiekko, kun taas minulle sattui juustosta kantapala (kuva oikealla), joka viittaisi malliltaan siihen että juusto olisi neliskanttinen, niin kuin taleggiot tuppaavat olemaan… Tunnistus jää siis epävarmaksi, jos joku keksii mistä on kyse tai tietää että kyseessä on ihan paketin mukaisesti Fiocci di Latte, niin saa vinkata. 😉

21dilatte1

21dilatte3

Lisää lampaanmaitojuustoja ja italalialaisia juustoja löytyy juustoesittelyistä. 😉 Lampaanjuustojen ystävän kannattaa tutustua myös Le Brebiouhun. Se on myöskin lampaan valkohomejuusto, mutta tyypiltään hyvin erilainen kuin brebirousse – mieto ja kermainen. Punahomejuustoista olen aiemmin maininnut Metsurin ja PunaHeidin. 😉

Juustoiltoja ja -valikoimia:
Onnistunut juusto- ja maisteluilta
Joulun jälkimaininkeja ja tapaamisia
Juustot – parasta juhlatarjottavaa