Majoitimme pari ystävääni Ruisrock-viikonlopuksi kotiimme, ja sunnuntaina kävimme vielä vieraiden kanssa brunssillakin. Paikan sain vieläpä itse valita, kotikenttäetu. 😉 Aula on kestosuosikkini, mutta tänä vuonna Turkuun on ilmestynyt kaksi uutta brunssia joiden testaaminen kiinnosti; Samppalinna sekä Ricon tapasbrunssi. Muuten Rico ei jotenkin paikkana olisi houkuttanut, mutta tapasbrunssi vetosi minuun. Aula vei kuitenkin voiton, sillä se on paikkanakin hyvin mukava. Uusien brunssien testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Jos jollain on Samppalinnan tai Ricon brunsseista kokemuksia, niin kuulisin niitä mieluusti. 🙂

Aikaisemmat kirjoitukset Aulasta:
Sunnuntaibuffet Aula Caféssa
Vaniljainen kukkakaalisosekeitto ja lounas Aula Caféssa

Aula on aina suhteellisen suosittu, mutta nyt se oli harvinaisen täynnä. Sisäpiha oli saapuessamme jo täynnä, eikä sisältäkään meinannut istumapaikkoja löytyä. Onnistuimme kuitenkin löytämään lopulta istumapaikat. Lisäksi myyjätyttö tarjosi meille ihan hauskana vaihtoehtona vilttejä, joilla brunssin voisi siirtää sisäpihapiknikiksi. Hauska idea, voisi joskus kokeilla. Aulan sunnuntaibuffetin tarjonta on ehkä muuttunut arkisemmaksi vuosien varrella. Muistan kun siellä oli joskus aiemmin tarjolla oikein herkullinen juustovalikoimakin, mutta nykyään se on aika lailla salaattibuffet jälkiruokapöydällä. Salaattibuffet on kuitenkin erinomainen. Proteiinina oli tällä kertaa savulohta, kanaa, salaattijuustoa, silliä ja tonnikalaa ja perussalaattiainesten lisäksi pöydästä löytyi perunasalaattia, pastasalaattia, waldorfinsalaattia, marinoituja paprikoita ja porkkanoita, viininlehtikääryleitä ja hunajamelonia.

Minun paleolautaseni: lämminsavulohta, broileria, marinoitua sipulia, marinoituja porkkanoita, vihreitä papuja, salaattia, hunajamelonia…

Kana (joka oli vielä lämmintä, aiemmin monesti kylmää) ja lämminsavulohi olivat hyviä. Marinoiduissa porkkanoissa oli kivasti vielä purutuntumaa, mutta vihreät pavut olivat epämääräisiä ja pehmeitä, mössööntyviä – säilykkeitä? Sipuli olisi saanut marinoitua pidempään, se ei ollut juurikaan ehtinyt pehmetä. Olisin kaivannut lisää tai erilaisia maidottomia kasvissalaatteja. Joku kirkas kaalisalaatti esimerkiksi olisi maistunut, ja joskus Aulassa on ollut superherkullista pähkinäbroccolia. Nälkä ei kuitenkaan jäänyt.

Paikka taisi olla tosiaan poikkeuksellisen täynnä, sillä henkilökunta näytti joutuvan työskentelemään aika vauhdilla. Buffetpöydän kulhot tyhjenivät yhtä mittaa ja uusia sai kantaa koko ajan. Paikalla oli iso, pöytävarauksen tehnyt seurue ja lisäksi oli tietenkin ruissiviikonloppu. Myös aurinkoinen sää lienee houkutellut enemmän porukkaa ulos. Ja ties vaikka brunssikulttuuri olisi vihdoin lyömässä Turussa läpi. Lautaset, haarukat ja veitset loppuivat myös välillä, ja kahvimukit korvattiin aika-ajoin pahvimukeilla. Ruokalajien loppuessa niiden tilalle keksittiin keittiössä aina sitten jotain muuta. Marinoidut porkkanat korvaantuivat oliiveilla, ja melonit muuttuivat jossain kohdassa säilykeananakseksi (ei mikään oma suosikki). Jälkiruokapöydän juustokakku muuttui suklaamoussekakuksi, ja lopuksi sinne ilmestyi kulho pakastemarjoja – siitä minä vuorostani riemastuin. Meneillään oli liikunnallinen viikonloppu ja ateriani meinasi jäädä vähän turhan vähähiilihydraattiseksi kun porkkanat ja melonit loppuivat. Onneksi marjat pelastivat. 😉

Aula oli taas perushyvä. Helsinkiläiset ystäväni olivat erittäin tyytyväisiä tarjontaan ja hinta-laatusuhteeseen, ja pitivät paikastakin, mutta minä olen saanut Aulassa vielä parempiakin kokemuksia. Saa nähdä millä mennään ensi kerralla, suosikeissani se pysyy ehdottomasti.

Turussa brunsseilijan on syytä muistaa myös Stockmannin perinteinen brunssi, joka tarjoaa hyvän perusvalikoiman. Leivänpäällisleikkeleitä, juustoja, kalaa, ruokaisia salaatteja, mysliä, jogurttia keittoa ja jälkiruokia.

Aulan sunnuntaibuffet Aboa Vetuksessa klo 11-15, hinta 15 €. Lauantaisin jazzbrunssi (minulta vielä testaamatta!) ja arkisin lounassalaattibuffet.