Mistä innostun juuri nyt

Näin alkukesästä minua innostaa ja minulle tuo iloa erityisesti nämä neljä asiaa:

Kevään vaihtuminen kesäksi

Touko-kesäkuu on lempivuodenaikani, sillä rakastan sitä kohtaa, jossa lehdet ilmestyvät puihin ihan parissa päivässä ja sen jälkeen kaikki rupeaa kukkimaan – tulppaanit, kirsikkapuut, valkovuokot, sinivuokot, omenapuut, tuomet, syreenit, ruusut… Tähän vuoden aikaan on ihana käydä koiran kanssa kävelyillä metsän siimeksessä ja nauttia metsän ja tuomien tuoksusta, tai sitten omakotitaloalueella, jossa pihoista leijailevat syreenien, jasmiinien ja ruusujen tuoksu.
I h a n a a.

Viherkasvit ja parvekkeen kasvit

Ulkokasvien lisäksi olen innostunut poleeraamaan myös kodin kasvistoa. Olen kuin ihmeen kaupalla onnistunut pitämään basilikaa hengissä kaksi kuukautta. Lisäksi pyyhin huolella pölyt perhosorkideoistani – kamalaa millainen pölykerros niiden lehtien päälle oli kertynyt (muka) lyhyessä ajassa. Muutenkin tuntuu että nyt koronakevään aikana on saanut olla koko ajan imuroimassa kun pölyä kertyy pinnoille ihan ennätystahdilla. Ennen putkiremonttia orkideani olivat todella kilttejä ja kukkivat uudestaan kerran vuodessa, mutta jotenkin tuo remontti ja oleskelu poikaystäväni pimeässä kämpässä sekoitti niiden kellon. Nyt kaksi niistä on ruvennut kasvattamaan uusien orkideojen versoja, mutta ei kukkavanoja… On niiden versojenkin kasvua kyllä kiva seurata. Kukka- ja kasvi-innostustani lisäsi myös ihana kimppu, jonka tyttökaverini lähettivät minulle piristämään väitöskirjaurakkaa. Se oli vain niin täydellinen – roosaa, valkoista, maitokahvia, eukalyptusta ja juuri sopivan kokoinen ja tekstuurinen. Kimppu oli ilmeisesti Turun Stockmannin yhteydessä olevasta Kukka-Fiorista, ja suosittelen itsekin sitä lämpimästi – heidän kimppunsa ovat ennekin tehneet minuun vaikutuksen, floristilla on selkeästi silmää. 😉 Maljakko on Eight Moodin.

Sudokut

Koronakaudella kaivoin esiin lukioaikaisen puuhani sudokut. Väitöskirjaa tehdessä istuin koko ajan ruudun edessä, ja halusin jotain muuta vastapainoa tietokonetöille kuin TV:n katsominen. En myöskään kyennyt lukemaan kirjoja, sillä väitöskirjaa varten luin koko ajan tiedeartikkeleja (lähdelistalla taisi olla 300 artikkelia, joten lukemista tuli ihan yllin kyllin). Niinpä hankinkin pitkästä aikaa sudokuvihon. Pian piti hankkia jo toinen ja kolmaskin, sillä äkkiä poikaystävänikin innostui niistä. Hän ei ollut aiemmin tehnyt sudokuja, mutta ensiksi hän kuikuili sivusta kun minä tein niitä ja sitten hänkin rupesi opettelemaan niiden tekemistä. Tällä hetkellä jaamme sudoku-vihot niin että hän saa tehdä helpot sudokut, ja minä teen sitten vaikeita ja keskivaikeita. Teemme nykyään myös ainakin yhden sudokun päivässä yhdessä. Miksi ikinä lopetin sudokujen tekemisen? Se on niin hauskaa ja sopii yhteiseksikin puuhaksi!

Se hengissä pysynyt basilika

Valokuvaus

Valokuvaus on intohimoni, ja viime vuonna käytin paljon aikaa kuvaamisen ja kuvien käsittelyn opetteluun (osallistuin mm. Eeva Mäkisen luontokuvausworkshopille, josta tuo alla oleva kuvakin on). Syksyllä alkoi kuitenkin tutkimusprojektini loppusuora, ja keväällä sitten väitöskirjan kasaaminen, joten valokuvaamiselle (ja bloggaamiselle) ei jäänyt juuri aikaa. Sain kuitenkin väitöskirjan palautettua toukokuun lopussa ja nyt olen tietoisesti yrittänyt normalisoida työpäivieni pituutta ja tehdä jotain muutakin. Tykkään työstäni ja minulla on taipumus tehdä aika pitkiäkin työpäiviä jos vain energiaa riittää. Nyt korona-aikana tilanne on vain päässyt oikein eskaloitumaan kun harrastukset ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet katkolla. En yleensä jaksa katsoa TV:täkään yli 1,5 tuntia putkeen, joten mitä sitä muutakaan tekisi kuin töitä? Nyt olen kuitenkin ruvennut herättelemään valokuvausharrastustani. Yksi lisäsyy tähän on että poikaystäväni meni hankkimaan uuden järkkärin (Sony α7III), joka pesee minun Olympukseni (OM-D E-M10 Mark II) mennen tullen. Olen edelleen sitä mieltä että pienikokoinen Olympukseni on aivan loistava kapistus, mutta nyt olen innolla hakenut tuntumaa myös tuon täysikennoisen Sonyn manuaaliasetuksiin… Suattaapi olla että kirjoitan jossain kohdassa tänne blogiin noiden kahden kapistuksen käyttökokemuksista ja isoimmista eroista. 😉

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Paras viljaton leipä

Tänään haluan jakaa kanssanne yhden blogin alkuaikojen resepteistä, joka on edelleen sellainen, johon palaan uudelleen ja uudelleen: paras viljaton leipä. Gluteenittoman ruokavalion myötä olen tutustunut myös viljattomaan leivontaan, ja täytyy sanoa että monet viljattomat leivät ovat minun mielestäni parempia kuin monet gluteenittomista viljoista leivotut leivät – koostumus on mehevämpi eikä niin mureneva, kuin joidenkin gluteenittomien jauhojen kanssa. Gluteenittomien viljojen sijaan monet viljattomat leivät koostuvat erilaisista siemen- ja pähkinäjauhoista, kuten manteli- tai kookosjauhosta, ja pellavansiemenrouheesta. Tämän postauksen reseptissä pääosassa ovat kookosjauhot ja kananmuna, ja voin vain kuvitella kuinka osa teistä siellä ruudun takana pyörittelee silmiään reseptin kananmunien määrälle. Trust me, se on sen väärti. 😉 Kookosjauhoista ja kananmunista tehty viljaton leipä on hyvin runsaskuituista ja proteiinipitoista, joten pari siivua pitää nälkää todella pitkään. Resepti on hyvin yksinkertainen ja siinä on vaikea epäonnistua. Suosikikseni se on päätynyt nimenomaan sen helppouden ja täyttävyyden ansiosta – viljaton leipä on täyttä tavaraa.

Muita viljattomia ihmeleipiä:

Paras viljaton leipä

  • 12 kanamunaa (M-koko)
  • 50 g voita tai kookosöljyä sulatettuna (tai miedon makuista oliiviöljyä)
  • 1,5 dl kookosjauhoja (ei kookoshiutaleita)
  • 2 rkl psyllium-jauhetta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl suolaa

Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon voisula. Sekoita toisessa kulhossa kuivat ainekset keskenään. Sekoita jauhot munaseoksen joukkoon. Anna taikinan turvota 10 minuuttia ja siirrä se sitten voideltuun leipävuokaan. Paista leipää uuunissa 175 C asteesas noin 45 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla. Resepti sopii myös hyvin paahdettavaksi ja pakastettavaksi.

Viljaton leipä sopii gluteenittomaan, vähähiilihydraattiseen ja paleoruokavalioon. Itse suosin sitä erityisesti sellaisena päivinä kun tiedän että ateriavälit saattavat venyä.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma