Olen ollut vähän superfood-/raakaruokaskeptinen, mutta nyt minunkin on tehtävä niille pieni myönnytys. Olin joskus uteliaisuudessani tilannut Iherbistä pikkukimpaleen kaakaovoita raakasuklaan kokeilu mielessäni. Asia ei kuitenkaan kiinnostanut minua loppupeleissä niin paljoa että olisin saanut aikaiseksi kokeilla suklaantekoa, ja lisäksi suklaaresepteihin tuntui aina kuuluvan vaikka mitä höpönlöpön-ihmeaineita, joita minulta ei löytynyt. Kaakaovoi sai siis unohtua kaapin perälle, kunnes löysin sen jälleen kaappi-inventaariota tehdessäni. Googlailin vähän reseptejä ja totesin että aika pitkälle pääsee jos kaapista löytyy kaakaovoin lisäksi kookosöljyä, kaakaojauhetta ja kaakaonibsejä – check, check ja check. Selvitin perusraaka-aineiden suhteet ja päätin että loppu sovelletaan sillä mitä kaapista löytyy, eli tässä tapauksessa mulpereilla ja kuivatuilla kirsikoilla. 😉 Kokeilussa syntynyt raakasuklaa olikin niin hyvää, että jäin heti koukkuun! Tarkoitus oli vain maistaa hieman mitä tuli tehtyä, mutta pikkupalan sijaan levystä katosikin kunnon lohkare. 😀
Avainasia raaka-suklaan valmistuksessa on mielestäni (tämän yhden kerran perusteella) se että kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta ja -nibsejä on kutakuinkin oikeassa suhteessa, muut täytteet voi varioida sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mistä itse pitää. Ja suolan kehottaisin myös muistamaan, se korostaa suklaanmakua!

RAAKASUKLAA MULPEREILLA JA KIRSIKOILLA

2 dl (n. 40 g) kaakaovoita raastettuna
1 dl kookosöljyä
2 dl kaakaonibsejä
1 rkl macaa
1 dl (raaka-)kaakaojauhetta
¾  dl mulpereita
¾ dl kuivattuja kirsikoita
Makeutusta maun mukaan (esim. steviaa, hunajaa tai vaahterasiirappia)
Vaniljajauhetta
Hyppysellinen suolaa

Raasta kaakaovoi. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa. Saksi kirsikoita pienemmäksi. Lisää muut ainekset voi-öljyseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kaada suklaamassa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (minulla piirakkavuoka, halkaisijaltaan 24 cm) niin että siitä tulee tasainen levy. Nosta suklaa jääkaappiin jähmettymään vähintään pariksi tunniksi, mieluusti yön yli. Murra levystä rouheita paloja ja säilytä jääkaapissa.

Raaka-aineet tulivat pitkälti Iherbistä:
Kaakaovoi: Artisana Raw Cacao Butter
Kätevän kokoinen pakkaus, siitä tuli raastettuna aika lailla juuri se 2 dl. Helppo tilata testattavaksi, jos ei ole varma onko käyttöä muuten.
Kookosöljy: Jarrow Formulas Extra Virgin Coconut Oil
Tämä on ollut suosikkikookosöljyni jo monta vuotta. Edullista ja siinä on todella hyvä kookoksenmaku (ei ollenkaan äklö). Sopii niin suolaisiin kuin makeisiinkin juttuihin.
Kirsikat: Eden Foods Selected Dried Cherriec Montmorency Tart
Olen kirsikkafani. Pakko oli tilata ja keksiä sitten jotain käyttöä.
Kaakaonibsit: Earth Circle Organic Organic Balinese Cacao Nibs
Tilasin nibsejä vasta toista kertaa, enkä ole suurkuluttaja, mutta tykkäsin näistä. Olivat mielestäni aiemmin tilaamiani Navitas Naturalsin nibsejä pehmeämpiä niin maultaan kuin koostumukseltaankin. Voisin tilata lisää samaa, tai kokeilla vielä toista merkkiä.
Stevia: NuNaturals Alcohol Free Vanilla Stevia
Hyvä, luonnollinen, mieto vaniljanmaku. Parempi kuin aiemmin käyttämässäni Now Foodsin vanlijasteviassa, joka on sittemmin uudistettu. Hyvä makeutusteho, ei aivan yhtä makeaa kuin Now Foodsin sitruunastevia.

Iherbistä ensimmäistä kertaa tilaavalle alennusta koodilla IRI825. Itse olen tyytyväinen asiakas jo kuudetta vuotta. 😉

Muuta aiheeseen liittyvää:
Herkut ja jälkiruoat
Iherb-tag
Makeiset ja tryffelit-tag
Chocolate chip cookie dough cookies – taikinaiset suklaahippukeksit
Doughy Mint Chocolate Chip Cookie Dough Cookies
Piparinmakuinen manteli-chiavanukas
Lime-kookos-chiavanukas
Marja-chiahillo
Helppo lemon curd
Endagered Species-suklaat Iherbistä
Makeuttamantonta proteiinijauhetta Iherbistä

Olin jälleen viikonloppuna edustamassa ainejärjestöäni toisen läheisen ainejärjestön vuosijuhlilla. Sijoitin vastikään uuteen läppäriin, joten kampausudjettini meni siinä. Olen jokseenkin tunnettu kädettömyydestäni hiusten laiton suhteen – en osaa tehdä mitään. Raudalla tehdyt kiharat olen saanut pysymään ehkä kahdesti elämäni aikana (vaikka kuinka kavereiden ja netin vinkkejä olen noudattanut), ja silloinkin minulla on tapana jättää takaraivolle suora läntti. Kaverini opetti minulle toissa viikolla täällä käydessään kuinka käyttää nutturavalkkia, mutta viikon treenaamisen jälkeen en saanut vieläkään aikaiseksi sileää nutturaa. Painelin Glitteriin, jonka ystävällinen kampaaja-myyjä neuvoi minulle valkin käyttöä vielä lisää, ja esitteli minulle banaaninutturavalkin. Se vaikutti heti niin simppeliltä että minäkin saattaisin selvitä siitä! Kampaaja näytti omilla hiuksillaan ja näytekappaleilla minulle joitain hyviä kampausvaihtoehtoja, erinomaista asiakaspalvelua. 🙂 Ostin banaaninutturavalkin, hengettömiä pinnejä ja jatkoin vielä pari päivää vaihtoehtojen treenailua kotona. Juhlapäivänä kiepautimme sitten minulle banaaninutturan yhteistyössä poikaystäväni kanssa. 😀 Minä selitin mekanismin ja pinnien toiminta-ajatuksen, ja hän siisti koko homman kasaan pinneillä ja lakalla. Olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen, mies taitaa olla luonnonlahjakkuus. 😉 Tähän tulee varmasti tukeuduttua toistekin – minä ainakin olen sen verran suurpiirteinen että voin tinkiä kampauksieni monipuolisuudessa jos siinä säästyy sata euroa. Lakkaa ja pinnejäkin kului murto-osa normaalista, ja hiukset sai harjattua juhlien jälkeen auki ihan sovinnolla. 🙂 Jos minä pystyn tähän, kuka vaan pystyy. Poikaystävästä oli tietty kiva apu kun hän näki paremmin mitä siellä niskassani tapahtuu, mutta väitän että olisin tarvittaessa selvinnyt yksinkin.

Olin juhlilla ”edustustehtävissä”, mutta poikaystäväni lähti mukaan arm candyksi. 😉 Asumme kätevästi hyvin lähellä juhlapaikkaa, joten kutsuin pojat luoksemme hieman etkoilemaan. Jaoimme pullollisen Val d’Oca Millesimato-proseccoa. Varsin kelpo malja- ja seurustelujuoma, ei liian kuivaa muiden makuun vaikka pullossa lukikin ”extra dry”. Minä yleensä tykkään rutikuivasta kuohuvasta, mikä ei tunnu olevan aina suuren yleisön suosikki. Tässä sokeria oli sentään peräti 17 g/l, kun taas esimerkiksi viimeksi ostamassani Café de Paris Blanc de Blancs-luomukuohuviinissä sokeria oli vain 9 g/l. Sääli vaan että päätin kaataa skumppaa oitis iltapuvulleni maljaa kohottaessani. Hupsista. Mietin jo vähän aikaa vaihdanko mekkoa (kaapissa on vielä vanhojentanssimekko varalla), mutta onneksi mekkoni materiaali siistiytyi aika hyvin veteen kostutetulla pyyhkeellä pyyhkimällä, ja se ehti vielä kuivuakin juuri sopivasti ennen lähtöä.

Tämän kertaisena juhlapaikkana oli Turun Upseerikerho. Sieltä on tilattu monet sitsiruoat, ja on tullut juhlittua ennenkin, mutta yhtään postausta sieltä en ole tainnut kirjoittaa blogiini. Upseerikerho tarjoaa arkisin myös lounasta, sekä lauantaisin edullista (9,50 € aikuisille, opiskelijakortilla 8,50 €) brunssia, se onkin pitänyt käydä testaamassa jo pitkään. Pitääpä saada lähiaikoina aikaiseksi.

Illan menu:
Toast skagen
Karitsan paahtopaistia tummaa rosmariinikastiketta, grillattu tomaatti ja maa-artisokka-perunagratiini
Tyrnipannacotta ja kahvi avecilla

Ensimäinen reaktioni menun nähdessäni oli ”taas tyrnipannacottaa”. Sitä tuli syötyä kuukausi sitten Åbo Akademin ylioppilaskunnan 95-vuotisjuhlilla Kårenilla. Myös Toast Skagenia oli silloinkin, mutta se nyt tuntuu olevan alkupalana juhlilla kuin juhlilla. 😛 Poikaystäväni myhäili menun nähdessään karitsan paahtopaistille, ja se oli kyllä minullekin mieleen. Alkuruoka oli okei, perus skagenröra, jonka alle oli taas tungettu joku paha gluteeniton leipäpala (Kårenilla se oli jätetty ilokseni pois). Mäti ja sitruunalohko olivat kiva lisä annokseen. Pääruoan lammas oli auttamattoman sitkeää ja ylikypsää. Paahtopaistit tarjoiltiin puolitettuina, mikä oli minusta vähän erikoista. – yleensä se on tarjottu kokonaisena tai siivutettuna. Minun palani ei ollut sieltä pahimmasta päästä, mutta vierustoverin paahtopaisti oli kuivuudesta karrellaankin. Maa-artisokka-perunagratiinissa oli ilmeisesti gluteenia, sillä minä sain perunamuussia. Poikaystäväni olisi kaivannut kastikkeeseen enemmän makua. Upseerikerhon tyrnipannacotta osoittautui kyllä Kårenin pannacottaa paremmaksi. Se oli kermaisempaa ja koostumus oli muutenkin hyvä. Päällä ollut sose oli selkeästi voimakkaamman makuista kuin Kårenin pannacotan keltainen mehukiille. Tämänkertaisen pannacotan päällikerroksessa ei myöskään tainnut olla lainkaan liivatetta, vaan se sekoittui herkullisesti kermaosan kanssa. 🙂 Tulin syöneeksi jopa erään vierustoverin annoksen omani lisäksi – yleensä tämä on toisin päin. 😉

Minulle tuli juhlilla melkein vanha olo kun huomasin juhlineeni kyseisen ainejärjestön juhlia pidempään kuin yksikään ainejärjestön hallituksen jäsenistä! Kyseessä on kandimittaisen tutkinnon ainejärjestö, mikä tarkoittaa että pisimpään opiskelleet ovat yleensä kolmannen, harvemmin neljännen vuoden opiskelijoita. Lisäksi hipsin jatkojen sijaan kotiin, skippasin silliaamiaisen ja kulutin sunnuntain labraraporttia kirjoitellen ja suklaatorttua leipoen… 😛

Aiemmin juhlittua:
Pitkästä aikaa akateemisilla vuosijuhlilla
Pitkä päivä, pitkä ilta
Juhlatuulella
Edustamista vuosijuhlilla