Kaalilaatikko kylkisiivuilla

Päädyin tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni koti- ja kouluruokien klassikkoa kaalilaatikkoa. Muistan kuinka ala-asteella tutustuin kaalilaatikkoon. Se oli niin hyvää, että pyysin kotona että äitikin voisi tehdä sitä. Edellisestä kun olen syönyt kaalilaatikkoa on varmaan yli kymmenen vuotta, mutta nyt se tuli taas mieleeni kun sopivat raaka-aineet osuivat silmiin kaupassa. Ajattelin ettei kaalilaatikon kanssa voi epäonnistua, kunhan vain malttaa antaa sen muhia rauhassa – ja oikeassa olin. 😉 Tuunasin oman versioni lisäämällä sen päälle vielä kylkisiivupeitteen. Moniin resepteihin lisätään maitoa tai kermaa, mutta sille ei nyt ollut tarvetta. Samalla kaalilaatikosta tuli maidoton paleoversio, ja pinnalle levitetyt kylkisiivut pitivät laatikon ihanan mehevänä luovuttaessaan laatikolle rasvaa kypsentämisen aikana. 😉 Uunista leijaili koko paistoajan herkulliset tuoksut. Uskoisin että niistäkin menee kiitos kylkisiivuille – tuoksussa ei ollut mitään kaalimaisuutta tai jauhelihaa, mutta jokin veden kielelle saava, munkkimainen rasvaisuus. 😉 Tämä ruoka oli kaiken lisäksi melkein ilmaista (huomio kaikki opiskelijatoverit!). Jauheliha oli tarjouksessa 4 € kilo, ja muutenkin edulliset kylkisiivut oli varustettu -50%-lapulla. Kaalin ja sipulin kilohinnat ovat olemattomia. Sääli että kaalilaatikko kuuluu poikaystäväni inhokkeihin, muuten olisin varmaan tekemässä tätä vähän väliä. 😉

Kuten kuvasta näkyy, tämä herkku ei ole rasvakammoisille saatikka eläinrasvaa pelkääville. Oma linjaukseni rasvan syöntiin on, että luonnollinen rasva on okei. Tällainen täysin teollisuuden käsittelemätön possunrasva on siis mielestäni varsin priimaa. Syön rasvaista ja vähärasvaista lihaa sen kummempia ajattelematta, ja ruoanlaittorasvoina käytän oliiviöjyä, kookosöljyä, voita, kermaa ja kookosmaitoa, ja kaapistani löytyy vain täysrasvaisia kermoja ja juustoja. Teollisuuden muokkaamiin rasvoihin, margariineihin ja kevytkermakkeisiin en koskisi. Juokseva margariini ja kasvirasvapohjainen ruoka”kerma” ovat minulle hyihyi. Jokainen saa kuitenkin minun puolestani itse miettiä mikä tuntuu hyvältä. Kylkisiivut olivat joka tapauksessa niin hyviä, että varmasti tulen ostamaan toistekin. 😉

11kaalilaatikko2

Kaalilaatikko ennen kypsentämistä

KAALILAATIKKO KYLKISIIVUILLA
4-6 annosta

n. 1,2 kg kaalia
3 sipulia
3 valkosipulinkynttä
500 g jauhelihaa (sika-nautaa, tai mitä sitten haluatkin)
400 g sian kylkisiivuja
1 liemikuutio
4 dl lihalientä
Timjamia
Meiramia
Rosmariinia
Mustapippuria
Suolaa

Silppua kaali pieneksi. Siirrä silppu ja lihaliemi suureen kattilaan ja hauduttele kaalia miedolla lämmöllä niin että se hieman pehmenee. Ruskista jauheliha paistinpannulla. Lisää joukkoon liemikuutio, silputtu sipuli ja murskatut/puristetut valkosipulinkynnet. Mausta mustapippurilla ja yrteillä. Nostele kaalisilppu ja kumoa jauheliha uunivuokaan ja sekoita ne tasaiseksi. Kaada lihaliemi ja levitä kylkisiivut vuoan pinnalle. Rouhi päälle vielä suolaa ja mustapippuria. Paista kaalilaatikkoa uunissa 150 ˚C asteessa noin kaksi tuntia. Tarjoile halutessasi puolukoiden kanssa (minulle ihan vieras juttu, mutta tuntuu olevan perinne :P)

Jauheliha tuli nyt maustettua liemikuutiolla, mutta muuten käytin lihaliemenä kinkunpaistosta ylijäänyttä lientä vedellä laimennettuna. Siitä tuli mukavasti lisämakua (eikä suolaakaan tarvinnut enää sitten lisätä). Olen puhunut useammassakin postauksessani, että lihaliemet kannattaa aina säästää – ne ovat loistavia raaka-aineita ruoanlaittoon ja voittavat kauppojen liemikuutiot mennen tullen.

Mustikkajuustokakkua mummolassa

Olen aina ollut juustokakkufani. Lapsena kahviloissa valitsin aina juustokakun (tai joskus, harvemmin porkkanakakun) kun vain mahdollista. Yläaste- tai lukioikäisenä opettelin sitten itse tekemään juustokakkuja. Tytöt taisivat kirjoittaa abikronikkaamme minun olevan porukan juustokakkuihin erikoistunut sokerileipuri, ja urakoin sekä omiin että siskoni lakkiaisiin juustokakkuja pienen tehtaan tavoin. Tein kuitenkin aina paistamattomia, liivatteella hyydytettyjä juustokakkuja. Ensimmäistä kertaa kokeilin paistetun juustokakun tekoa viime syksynä, jolloin tein siskoni synttäreiden kunniaksi paistettuja juustokakkuleivoksia appelsiini-marja-chiahillolla. Juustokakkuleivokset olivat pohjattomia, mutta nyt satuin bongaamaan Karppiherkkuja-blogista sopivan kuulloisen pohjan reseptin. Samasta paikasta olen aiemmin löytänyt myös makean piirakkapohjan reseptin. Valitsin pohjan reseptin ihan vain sen takia että halusin päästä käyttämään kaapissa odottavaa heraproteiinia. Tämä on nyt toinen kerta kun kokeilin proteiinijauhetta leivonnassa, ensimmäisen kerran sitä tuli käytettyä laskiaispulliin. Pullista proteiinijauhetta ei maistanut lainkaan, mutta tässä sen pystyi huomaamaan mietona, jos tiesi miltä se maistuu. Käyttämäni Country Life Biochem Sports on makeuttamatonta, mutta sisältää aavistuksen vaniljaa joten se ennemminkin sopi tähän leivonnaiseen. Olemassahan on myös ihan leivontaan tarkoitettua heraproteiiniakin, sen sivumausta en kyllä osaa sanoa (saa valistaa!). Myös riisiproteiinia olen nähnyt käytettävän leivonnassa. Joku oli siellä jo Karppiherkkuja-blogin kommenteissa kysynyt voiko proteiinijauheen korvata jollain muulla, ja kuulemma manteli-jauho ainakin käy. Myös kookosjauhoa vinkattiin, mutta itseä vähän epäilyttää – se kun imee nestettä moninkertaisesti manteliin verrattuna. Kertokaa minulle kuinka kävi, jos kokeilette. 😉

07mustikkajuustokakku3

07mustikkajuustokakku2

Kakun koostumus oli kerrassaan erinomainen. Pohja ei ollut murenevainen, se pysyi hyvin kasassa jopa ohuemmilta reunoltaan – pystyin nostamaan kakun vuoasta tarjoiluvadille käsin ilman ongelmia. Pohja oli kuitenkin pehmeää ja leikkautui nätisti lusikallakin. Täyte oli ihanan pehmeää ja suussa sulavaa, kaukana tönköstä jankkijuustokakuista! Niiiiin hyvää… 🙂 Ja kerrassaan mahtavan väristä myöskin. 😉 Poikaystävänikin, joka ei yleensä juustokakuista välitä, kehui tämän olevan tähän asti leipomistani kakuista paras. 🙂

Lähdimme leivontaviikolla myös pyörähtämään poikaystäväni kanssa  mummini luona. Paikalle sattui sopivasti myös äitini sekä hänen veljensä ja siskonsa – neljä kärpästä yhdellä iskulla! Mustikkajuustokakku oli ollut niin hyvää, että tarjouduin oitis tuomaan jäljelle jäänyttä kakkua mukanani. Tätini karppaa ainakin jonkinasteisesti ja välttelee gluteiiniviljoja, joten hänkin saisi siitä nyt jotain sopivaa herkkua. (Hänen ruokavaliostaan on vaikea pysyä perillä – hän on vuosien saatossa innostunut vähän milloin mistäkin dieetistä (mm. Atkins ja Heikkilän Pellinki-dieetti). Mummini ja äitini olivat pitkään karppausvastaisia, mutta nykyään äitini välttelee itsekin jo viljoja aika pitkälle. Kaikki (tämän puolen) sukuni naiset ovat aika kiinnostuneita terveydestä, mutta media ohjailee heidän terveellisyyskäsityksiään kuitenkin vielä melkoisesti.

Lounaaksi mummi tarjosi katkaravuilla ja mantelilla kuorrutettua lohta. Terveysintressit huomasi myös siinä että pastan, riisin tai perunan asemesta pöytään tuotiin kvinoaa, mitä tuskin löytyy jokaisen eläkeläisen kuivakaapista. Äitini ja tätini tiesinkin jo käyttävän kvinoaa. Kvinoa on viljan tavoin käytettävä (EDIT. Ehdin jo väittää kvinoaa viljaksi, mutta onneksi tarkkaavainen lukija oikaisi – kiitos. :)), gluteeniton ruokakasvi. Sen sisältämien saponiinien takia, valitsin itse mieluummin lisukkeeksi mummin kasvattamia porkkanoita ja salaattia.

07mummilla1

Kakku maistui hyvin, ja naiset kehuivat makeutta juuri sopivaksi. Enolleni olisi kelvannut vielä makeampanakin, mutta hän nyt on omassa sarjassaan. Hän juo kahvinsa sokerilla ja kysyi oliko mummi lisännyt keitettyihin porkkanoihin sokeria. Enoni kertoi myös keksineensä että keitetyistä perunoista tulee erityisen hyviä kun keitinveteen lisää sokeria. SIIS MITÄ? Tämä ei kyllä aukea minulle alkuunkaan.

Reissu oli mukava, ja saivatpahan äitini ja tätini vähän koiralähihoitoa. Kun ilmoitin äidille tulostamme, hän oikein käski ottamaan koiran mukaan – ihan niin kuin minä nyt sen olisin kotiin jättänyt. 😉 Saimmepahan seurata huvittuneina poikaystäväni kanssa kun kolme naista vuorotellen syöttivät, rapsuttivat ja yrittivät saada rimpuilevaa koiraa syliinsä. Ihan tyytyväinen koirakin oli kyllä osaansa. 😉

07mustikkajuustokakku1

VANILJAINEN MUSTIKKAJUUSTOKAKKU

Pohja:
100 g huoneenlämpöistä, suolatonta voita
1 kananmuna
½ dl erytritolia
2 dl mantelijauhetta
1 dl proteiinijauhetta
½ tl leivinjauhetta

Täyte:4 dl pakastemustikoita
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl erytritolia
1 tl vaniljauutetta
3 kananmunaa

Aloita valmistamalla pohja. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja erytritoli. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voivaahtoon. Pingota irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan pohja ja reunat. Levitä taikina vuoan pohjalle ja sivuille, ja nosta vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen. Valuta mustikoista ylimääräinen neste siivilässä ja soseuta ne sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Kaada mustikkasose siivilän läpi suureen kulhoon. Lisää tuorejuusto, kananmunat, vaniljauute ja erytritoli, sekoita tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan ja paista uunissa 175 ˚C asteessa noin 50 minuuttia, kunnes kakku ei ole enää hyllyvää. Anna kakun jäähtyä kunnolla (kylmäksi) ennen tarjoilua. Anna kakun jäähtyä ensiksi huoneenlämmössä, peitä se sitten muovikelmulla ja nosta jääkaappiin. Tämä resepti sopii hyvin edellisenä päivänä valmistettavaksi. Kakun kanssa voi tarjota esimerkiksi kermavaahtoa tai creme fraichea.

Lisää viljattomia kakkuja ja piirakoita löytyy Herkut ja jälkiruoat- sekä Leivät ja leivonnaiset-reseptihakemistoista.

(function(i,s,o,g,r,a,m){i[’GoogleAnalyticsObject’]=r;i[r]=i[r]||function(){
(i[r].q=i[r].q||[]).push(arguments)},i[r].l=1*new Date();a=s.createElement(o),
m=s.getElementsByTagName(o)[0];a.async=1;a.src=g;m.parentNode.insertBefore(a,m)
})(window,document,’script’,’//www.google-analytics.com/analytics.js’,’ga’);

ga(’create’, ’UA-66125539-1’, ’auto’);
ga(’send’, ’pageview’);