Olin viime viikolla illallistamassa biotieteiden tutkijajoukon kanssa varsin hauskassa pikkuravintolassa. Kyseessä oli ravintola Aal, joka sijaitsee aivan Utrechtin keskustassa (Oudegracht a/d Werf 159). Ravintolaa on vaikea löytää ilman paria vinkkiä. Se on kanaalin varrella, veden tasolla (eli jalkakäytävän alapuolella). Termi tällaiselle ravintolalle on ”grachtenkelder”, mikä tarkoittaa suurin piirtein kanaalikellaria. Aal on piilotettu toisen ravintolan taakse- mitään kylttejä myös tämän ravintolan olemassa olosta ei kadulla näkynyt. Paikkaan löytää kuitenkin kun tietää että se on aivan Winkel van Sinkeliä (tunnettu ravintola/biletyspaikka) vastapäätä ja Sardegna-ravintolan vieressä. Sardegnan kyltti löytyy kadulla helpostikin. Kuljin ohjatut portaat kadulta kanaalitasolle alas ja ihmettelin kun siellä tosiaan oli Sardegna, muttei kyllä mitään muuta. Kun uskaltauduin pidemmälle kapealla kanaalinreunuksella, paljastui kuitenkin että siellähän se Aalkin oli – Sardegnan taakse piilotettuna ja syvälle jalkakäytävän alle upotettuna. 😉 Muutama pöytä mahtui myös ravintolan eteen aivan veden tuntumaan. Sisustus oli hauska. Tila oli kellarimainen, mutta ei liian ahdas. Seinät oli tapetoitu julisteilla – sieltä löytyi niin klassiseen musiikkiin liittyviö julisteita, kuin Babe-possuelokuvastakin, puupöydät, ja pöytien kynttilät loivat rennon ja lämpimän tunnelman.Ravintolan valikoidulta listalta sai koota kolmen ruokalajin paketin hintaan 24,50 € – ei paha! Listalta löytyi paljon mielenkiintoista.Minun valintani:
Smoked beef rib-eye steak with Parmesan cheese, pine kernels and balsamic-truffle dressing
Confit leg of duck with piri-piri spices and garlic
Two different cheese varietes with wine jam    

Vapaasti ja lyhyesti käännettynä alkuun savustettua naudanlihaa parmesaanilla, pinjansiemenillä ja balsamico-tryffelikastikkeella, pääruoaksi ankan koipi-reisi piri-pirillä ja valkosipulilla ja jälkiruoaksi kahta eri juustoa viinihillolla. Alkuruoka oli oikein hyvä. Pinjansiemenet ja savustettu liha olivat erinomainen pari. Myös ankka oli todella hyvää Tulisuutta en siine erottanut, mutta liha oli todella maukasta ja mehevää. Lisukekasviksia olisi tosin saanut olla hieman enemmän. Viimeksi söin ankkaa kesäisellä Budapestin reissullani, ja silloinkin ankka oli erinomaista. Alan pitää ankasta aina enemmän ja enemmän. 😉 Jälkiruoaksi valitsin kaksi palaa juustoa viinihillolla. Odotin ehkä jotain sauternes-hillon tapaista, mutta lautaselle juustonpalojen viereen oli tipautettu jotain tummaa ja siirappimaista. Se olisi varmaan ollut kiva pari gouda-juustoilleni, mutta sitä oli säälittävän vähän, ja se riitti ehkä noin kahteen suupalaan. Juustopalojen koot olivat kuitenkin sopivat, ja etenkin nuorempi juusto oli yllättävänkin maukasta. Pidempään kypsytetyssä ei ollut mitään erityistä. Viinipullojen hinnat alkoivat 19,50 €:stä.Yleisesti: ruoka oli hyvää ja maukasta, kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa, tunnelma oli hyvä ja paikka hauska. Aal sopii niin suuremmille seurueille kuin pariskunnillekin. Paikasta teki erityisen sen hyvin piilotettu sijainti ja sisustus. 😉Näkymät suoraan ravintolan sisäänkäynniltä – vesi oli tosiaan lähellä.

Hankittuani minipadan (kts. Täyteläinen kana-herkkusienipata minipadassa), rupesin etsimään sille sopivia reseptejä, ja sitä kautta minulle aukesi aivan uusi maailma perusruokia. Erilaisia crumbleja ja pot piejä löytyy jos joka lähtöön. Ja etenkin kun opin kutsumaat pataa cocoteksi, rupesi reseptejä vasta löytymään. Hollannissa olo on avartanut minua aivan uudenlaisilla perusruoilla.  Useamman sorttista lihapataa olen jo testannut, joten tällä kertaa vuoroon pääsi ruokakokeilu nimeltä ”POT PIE” – jos joku osaa tietää  suomennoksen, niin saa vinkata! Myös kekseliäitä käännösehdotuksia otetaan vastaan. 😉

Kyseessä on siis ns. nurinkurinen piirakka – taikina levitetään täytteiden päälle. Miten muuten pot pie sitten eroaa preinteisestä ruokapiirakasta, kuin että taikina on pinnalla? Noh, en ole ekspertti, mutta reseptiselailuni perusteella taikina on erilainen. Pot pien taikina on monesti kuohkeampi ja ilmavampi koostumukseltaan kuin perinteinen piirakkapohja. Perinteinen piirakkapohja voi olla aika tanakka, ja kuivuisi murumaiseksi piirakan pinnalla, mutta pot piessä sen on yleensä tarkoitus pysyä aika pehmeänä. Monissa resepteissä tunnuttiin myös käytettävän voitaikinaa. Perusversiosta puuttuu myös suolaisille piirakoille tyypillinen juustokerros. Aina yhtä informatiivinen Wikipedia kertoo, että pot pie on tyypillinen yhdysvaltalainen suolainen piirakka, jonka pääraaka-aineina ovat liha, kasvikset ja kastike. Myös briteissä ja Australiassa valmistetaan samankaltaisia, mutta hieman omanlaisiaan versioita. Jenkkiversion taikinan kuuluu ilmeisesti olla lehteilevä, voitaikina, kun taas australialaisissa ja brittiversioissa taikina saattaa tiiviimpi ja rapeampi, ei niinkään lehteilevä. Australialaisessa lihapiirakassa täyte on kokonaan taikinan sisällä (taikinaa sekä pohjalla, sivuilla että päällä) ja piirakat ovat yleensä kädestä syötävän kokoisia. Pot piejä valmistetaan sekä yhden ihmisen annoksina, että suurempiin tarjoiluastioihin.

Täytteet testipiirakkaani valikoituivat jääkaapin sisällön perusteella – tämä on loistava ruokalaji, johon voi upottaa aika lailla kaikki rippeet mitä jääkaapista löytyy. 😉 Aiemmin (kts. Banaani-kookosmuffinsseja luomuaarreaitan löydöistä) olen maininnut, ettei minulla ole täällä juurikaan leivontatarvikkeita, joten piirakan taikinakin tuli kehitettyä aika pienillä resursseilla. Mutta ei siinä mitään – taikina oli kerrassaan loistava, ihanan maukas. 😉
Täytteet vuokaan, ja taikina päälle.

HUOM: Minä käytin piirakkavuokana Hollannin joka-ruokalajin-astiaani, mini pannetjea. Siihen mahtui yksi annos. Piirakan voi tosiaan valmistaa yhteen isompaan vuokaan, tai jakaa annosvuokiin.

CHICKEN SALAMI POT PIE
2 annosta (1 suurempi piirakka tai kaksi annospiirakkaa)

Täyte:
200g maustamattomia broilerinfileesuikaleita
50 g salamia
1 valkosipulinkynsi
1 porkkana
150 g ruusukaaleja
10 cm pätkä purjoa
100 g paprikatuorejuustoa
2 tl kuivattua basilikaa
Chiliä
Suolaa
Voita

Taikina:
2 kananmuna
1 dl manteli- tai hasselpähkinävoita
2 rkl kookosjauhoja
½ tl leivinjauhetta
Suolaa

Murskaa valkosipulinkynsi ja kuullottele sitä voissa. Kypsennä broilerisuikaleet pannulla, lisää suola. Pilko salami ja porkkana, ja lisää ne pannulle. Puolita ruusukaalit ja pilko purjo, lisää ne pannulle kypsymään. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausteet. Anna täytteen muhia ja keittyä hieman kasaan, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Valmista taikina sillä aikaa kun täyte hieman kypsyy. Sekoita raaka-aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Taikinan on hyvä antaa tekeytyä hetken, sillä kookosjauho imee paljon nestettä. Siirrä täyte voideltuun vuokaan (tai kahteen pieneen vuokaan). Levitä taikina täytteen päälle ja paista uunissa 200˚C asteessa noin 20 minuuttia, kunnes kuorrute on saanut hieman rapeutta ja väriä.

Pähkinävoina käytin nyt Hollannista ostamaani hasselpähkinävoita, mutta voin suositella myös Iherbistä tilaamaani erinomaista Artisanan mantelivoita (kts. Pähkinäinen puuro mantelivoilla). Mantelivoita löytänee myös luontaistuotekaupoista. Uunissa paahtuvan pähkinävoin tuoksu sai kyllä veden kielelle!

Aiemmat kokkailuni Hollannissa:
Banaani-kookosmuffinssit
Täyteläinen kana-herkkusienipata