Paluu fiksuun arkiruokailuun – meal prep, osa 5

Syksy on tullut toden teolla, ja sen mukana monella on varmasti alkanut kiireinen arki. Työt ovat alkaneet kesän lomien jälkeen (ks. Paluu arkeen), ja harrastuskausi on myös polkaistu käyntiin monessa paikassa. Löysäily tuntuu vaihtuneen kertarysäyksellä supersuorittamiseen ja tuntuu ettei aika meinaa riittää kaikkeen. Kiireessä tulee helposti syötyä vähän mitä sattuu ja milloin muistaa – ja se vuorostaan syö jaksamista. Meillä meal prep, eli viikon aterioiden suunnitteleminen ja valmistaminen etukäteen, on toiminut todella hyvin fiksun ruokailun sovittamisessa kiireiseen elämäntapaan.

Meillä on pysynyt varsin fiksut ruoanlaittorutiinit oikeastaan jo viime vuoden lopusta: teemme viikottain 2-3 isompaa ruokaa, josta riittää useammalle aterialle, sekä niiden lisäksi yleensä ison kattilallisen puuroa, josta saamme ilta- ja aamupalat. Hommaa kutsutaan myös nimellä food prep, ja sillä tarkoitetaan viikon aterioiden valmistelua etukäteen. Aikaa jää enemmän kaikelle muulle kun joka päivä ei tarvitse olla kokkaamassa, ja aterioiden suunnittelu helpottaa fiksusti ja monipuolisesti syömistä – roskaruokahimot ovat usein liian vähäisen, epäsäännöllisen tai yksipuolisen syömisen seurausta. Meilläkin pyörii ruokalistoilla tiettyjä kestosuosikkeja, kuten esimerkiksi tomaattinen jauhelihakastike, jauheliha-kesäkurpitsavuoka, kevyempi lasagne, tortillat, tonnikalamakaronilaatikko ja itse tehdyt kananugetit, mutta niiden ympärille rakennamme vaihtelevasti muita ruokia erilaisista proteiininlähteistä ja kasviksista.

Matkustin tänä kesänä poikkeuksellisen paljon (kävin Kreikassa, Yhdysvalloissa, Islannissa ja Englannissa) ja kuten arvata saattaa, se sotki kodin ruokahuoltoa ja jääkaapin täyttöaste oli milloin mikäkin. Meille oli kuitenkin koko ajan selvää että homma muuttuisi heti tavallisen työarjen alettua, ja nyt viime aikoina homma on rullannut totuttuun tapaan. Lautasella näkyvät myös satokauden raaka-aineet: esimerkiksi loppukesästä saatavilla oli vielä hyvin uusia perunoita, ja myöskin kotimainen kesäkurpitsa on ollut viime aikoina hyvin edullista (jauheliha-kesäkurpitsavuoka). Näin syksyä kohti siirryttäessä sienirisotto on myös löytänyt tiensä lautaselle yhdessä maa-artisokkien, punajuurten ja muiden juuresten kanssa. Ideoita syksyisiin arkiruokiin saa muuten jakaa kirjoituksen kommenteissa! 😉

Aiempien esimerkkikuukausien ruokalistoja löytyy täältä:

Tässä on syksyn alottajaisiksi kahdeksan viikon ruokalistat, kaikki reseptit ovat gluteenittomia:

Viikko 1:

Viikko 2:

Viikko 3:

Viikko 4:

Viikko 5:

  • Fetauunilohi, uudet perunat ja salaatti
  • Inkivääribroileri & kaali-bataattisalaatti
  • Banaanileipä

Viikko 6:

  • Nauta-kookoscurry ja riisi
  • Kana-perunasalaatti (mm. uusia perunoita, herneitä, erilaisia salaatteja, herneitä, kalakastiketta ja srirachaa)
  • Sienirisotto ja broileri
  • Tapiokavanukas tyrneillä

Viikko 7:

  • Nyhtöpossu kirsikkacolakastikkeella tortilloiden ja hampparien täytteenä
  • Dijon-valkosipulibroileria, uunissa paahdettuja kasviksia ja kermaviilikastiketta
  • Ahvenanmaanpannukakku

Viikko 8:

  • Punaviinimarinoitu naudanpaisti ja uunijuureksia (bataatti, maa-artisokka, porkkana)
  • Broileria ja sienipastaa
  • Saaristolaisleipä

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

treeni-ja-ravinto elamantapa ruokavaliot gluteeniton

Paluu arkeen

Töihin paluusta on tämän viikon jälkeen kuukausi, ja tuntuu aika kivalta kun elämässä on taas rytmi ja rutiinit (sopii järjestelmälliseen persoonallisuustyyppiini, jota käsittelin Idiootit ympärilläni-kirjasta kertovan postauksen yhteydessä). Pidän siitä että arjessa on tietyt rutiinit, sillä se auttaa nukkumaan tarpeeksi, syömään fiksusti ja liikkumaan tarpeeksi. Niiden varaan hyvinvointi rakentuu.

Lomailukin tietysti kivaa, mutta aina se ei ole niin rentouttavaa kuin voisi luulla. Tänä vuonna pidin enemmän kesälomaa kuin koskaan (peräti sen neljä viikkoa), mutta siitä melkein kolme viikkoa meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, ja yksi kesän reissuista oli työmatkakin – en siis vain lomaillut yhteen putkeen, vaan pätkissä. Loman päätteeksi ensimmäisenä oli ilmassa olikin hieman reissu-uupumusta. Olin heinä-elokuun aikana Suomen lisäksi neljässä maassa: Kreikassa, Yhdysvalloissa, Islannissa ja Englannissa. Ainoa noista reissuista, jota olen ehtinyt kunnolla purkamaan blogissa, on ollut matka Santorinille, ja siitä kiinnostuneet voivat käydä lukemassa seuraavat kirjoitukset:

Matkustaminen käy voimille monestakin syystä. Euroopan sisällä aikaerot ovat pieniä, mutta Yhdysvaltoihin mentäessä aikaeroa on pienimmilläänkin seitsemän tuntia. Olen oppinut vuosien varrella selviämään aikaerosta aina vain paremmin (ks. Vinkit jet lagista selviämiseen), mutta kyllä se silti tuntuu: kun jenkeissä pääsee nukkumaan, on Suomessa jo kello kuusi aamulla – keho ei tunnu enää saavuttavan syvää, palauttavaa unta. Tällä kertaa Suomen aikaan palautumista helpotti kyllä huomattavasti että pidimme työkaverini kanssa neljän päivän välilaskun Islannissa, joka palautti aikaeroa neljällä tunnilla sen seitsemän tunnin kertahypyn sijaan. Ihan hyvä strategia, jos sellaiseen on mahdollisuus. 😉 Islannista tulee blogiin lähiaikoina!

Vaikka elämäni saattaakin kuulostaa melko aktiiviselta, nautin suuresti kodin rauhasta ja jopa yksinolosta, mutta tänä vuonna kesä oli nyt tällainen – ehkä ensi vuonna sitten eri tavalla. Suunnittelin kesän alussa mitä kaikkea kivaa olisin voinut tehdä Turussa ja muualla Suomessa (ks. Lentoyhtiö perui lennut – kesälomasuunnitelmat uusiksi), mutta aika kotimaassa lyheni kun päädyimmekin ottamaan äkkilähdön Santorinille Kreikkaan. Ehdin sentään testaamaan Hüggen lounaan, mutta uusi georgialainen ravintola Rioni ja japanilainen Shibui jäivät vielä odottamaan vuoroaan.

Myöskin luontoretkeily ja telttailu jäivät, joskin ihan viime viikonloppuna olin Nuorten valokuvaajien luontokuvausworkshopissa. Siellä opettajana oli sama ihana ja taitava Eeva Mäkinen, jonka kurssilla olin toukokuun lopussa (ks. Luontokuvausworkshop ja ensimmäistä kertaa telttailemassa 15 vuoteen). Kivaa oli jälleen kerran! Katselin kuitenkin kalenteria että vähän heikoilta näyttävät luontoretki- ja telttailumahdollisuudet muuten tänä syksynä – viikonloput näyttävät kovin varatuilta lokakuun puoleen väliin saakka, ja saa nähdä minkälaiset kelit siinä kohdassa on! Onneksi ainakin töidenkin tekoon riittää innostusta. 😉

Mukavaa alkusyksyä kaikille!

hyvinvointi onnellisuus elamantapa