Uusi kotimaa tutuksi makuelämysten kautta
Kevättä kohti energiatasot kasvavat, ja pahimman omikron-huolen ja polvivaivojen hellitettyä suuntaan taas huomiotani ja energiaani kodin ulkopuolelle. Huomaan suorastaan janoavani jotain mielekästä ja kutkuttavaa tekemistä, mutta ihmekös tuo kun tässä on mennyt enemmän tai vähemmän pari vuotta kotoillessa.
Ennen koronapandemiaa ulkona syöminen oli tärkeä osa elämääni – koin maailmaa makujen kautta niin Suomessa kuin ulkomailla matkustaessakin (blogin matkustushakemisto kertoo kaikuja siitä millaista elämäni joskus oli). Niinpä minusta tuntuukin hyvin oudolta asua uudessa kaupungissa ja maassa ilman että olen ”maistellut sitä läpi”. Valmistautuessani henkisesti alkavaan kevääseen ja ”uuteen, menevään elämään” olenkin ruvennut tekemään jo listaa siitä missä ravintoloissa haluan täällä Cambridgessa käydä ja mitä annoksia haluan erityisesti maistaa, kunhan se tässä jossain kohdassa mahdollistuu.
Makuelämyksiä, joita haluan kokea Cambridgessa
Afternoon Tea
Etsin edelleen paikkaa, josta saisi hyvän, gluteenittoman afternoon tean. Odotin pitkään Harriet’s tearoomin avautumista, mutta se sulki Cambridgen pisteensä ovet lopulta kokonaan… Keväällä kokeilimme Parker’s tavernin kattoterassilla tarjotun afternoon tean, joka oli kyllä kokemuksena hieno, mutta gluteeniton versio jätti monipuolisuudestaan huolimatta parantamisen varaa. Lontoosta pitäisi ainakin löytyä, jos ei täältä…
Brunssi
Tähän kategoriaan minulla on jo yksi vakipaikka (Espresso Library), mutta muutkin vaihtoehdot olisivat tervetulleita. Espresso libraryssa suosikkiannoksia ovat gluteenittomat leivät runsailla täytteillä, kuten Avocado toast, Welsh rarebit- ja Kimcheese-lämpimät leivät. Ne ovat herkullisia, mutta kokeilunhaluinen sieluni on vähän pettynyt siihen että ravintolan menu on pysynyt samana koko sen 1,5 vuotta mitä olen täällä asunut. Yksi testattavien listalla olevista kohteista on The Old Bicycle Shop, jossa olen käynyt muilla aterioilla ja tykännyt kyllä kovasti. Kumpikin näistä paikoista sallii myös koirakaverin kuljettamisen mukana.
Creme Brulee
Klassikko. Tämä kuuluu ehdottamasti suosikkijälkkäreihini (olen flanin, creme bruleen ja muiden vanukkaiden ystävä), mutta en ole ottanut ikinä sen tekemistä haltuun sillä meillä ei ole sokerikuoren tekemiseen tarvittavaa kaasupoltinta. Kokeilun uunin grillivastuksen kanssa eivät ole johtaneet menestykseen. Toki niitä polttimiakin saisi kaupasta…
Fish and chips
Kuulemma ainakin The Sea Treesta saa gluteenittomat fish and chipsit, mutta vielä on kokeilematta.
Juustot
Paras paikka täällä ostaa juustoja on The Cheese Company. Juustojen syömisessä olennainen osa minulle on jakaa kokemuksia ja keskustella makuelämyksistä ja viiniparituksista muiden kanssa, joten pitäisi varmaan kutsua kaverit viettämään juustoiltaa…
Macaronit
Näiden hakeminen päätyy poikaystävän to do-listalle, sillä hänen lontoolaisen co-working spacensa lähellä on Ladureen liike. Passion macaron hurmasi viimeksi!
Osterit
Täkäläinen merielävien tarjonta on vähän erilaista kuin Suomessa. Mätiä on hankalampi löytää, ja helpoiten on löytynyt rasvakalan (lump fish) mätiä, joka maistuu erilaiselta kuin lohen ja siian märi, joita taisin Suomessa syödä eniten. Täällä ostereita on Suomea helpommin tarjolla, ja haluaisin maistella niitä vähän lisää! Seuraavana testauslistalla on Kingston Arms-pubi, joka on tunnettu ostereista ja hummuksesta.
Pimms
Tämä on kesäjuoma, mutta viime aikoijen aurinkoiset päivät ovat saaneet odottamaan puisto-Pimms ja gin in a tin-kelejä.
Sushi
Kaikki sushi mitä olemme tähän mennessä syöneet Cambridgessa on ollut suoraan sanottua aika kökköä… Kylmää ja kovaa riisiä, ja koko päivän seisoneen oloisia annoksia. Suomessa buffet-ravintoloidenkin sushit olivat yleensä parempia. Täällä Cambridgessa meillä on vielä kokeilematta kalliimman pään Stick’n’Sushi, mutta jos sekin tuottaa pettymyksen, on varmaan aika suunnata kohti Lontoota…
Sunday Roast
Olennainen osa brittiläistä ruokakulttuuria: lihaa, uunissa paahdettuja perunoita, sekalaisia kasviksia, yorkshire puddingia ja paaaaljon gravya, eli kastiketta. Parista kokeilemastani paikasta poikaystävän bongaama The Orator on tarjonnut kaikista maukkaimman sunday roastin. Perinteisemmistä pubiympäristöistä myös The Clarendon Arms oli ihan hyvä ja ainakin runsas, mutta aika perus.
Tartar-pihvi
Tartar-pihvi kuuluu creme bruleen tapaan suosikkeihini, joita tilaan aina ravintolassa, mutta en valmista kotona. Viimeksi olen saanut tartar-pihviä joulukuussa Suomessa (viinibaari Apotek – hyvä, mutta hieman liikaa piparjuurta jopa minun makuuni), ja täällä olen jo ottanut selvää että ainakin The Ivysta voisi saada kelpo tartarin. Toivon hartaasti että heidän tartarissaan on tekstuuria, eli liha on ennemmin paloina kuin mössönä.
Mistä makuelämyksistä ja ravintola-annoksista sinä haaveilet juuri nyt?
PS. Nyt kannattaa kokeilla kausiherkku veriappelsiinia vaikkapa veriappelsiini gin & tonicin muodossa!
Seuraa blogia: