TV-vinkit kevääseen – dokumentteja, murhasarjoja ja kauniita yksityiskohtia

Edellisessä postauksessa kävin läpi koronakuukauden ruokalistoja (etätyöt ovat lisänneet ruoanlaittoa ja kotona syömistä moninkertaisesti), ja tällä kertaa vuorossa on koronakuukauden TV-vinkit. Täytyy kyllä sanoa että vastoin odotuksiani, TV:n katseluni ei ole lisääntynyt. Oletin että harrastusten loppuessa ja kotona vietetyn ajan lisääntyessä rupeasisin katsomaan enemmän TV:tä, mutta rehellisesti olen katsonut yhden tai kaksi osaa jotain sarjaa päivässä (ja YLE:n iltauutiset) – that’s it. Työt ja väitöskirjan loppurutistus ovat vieneet mukanaan. Tässä kuitenkin alkuvuoden aikana kerrytetyt katsomisvinkkini.

Castle

Kevyt nollailusarja dekkarikirjailijasta, joka auttaa New Yorkin murhaosastoa. Löytyy Viaplaysta ja kausia on MONTA.

Cheer – Texasin ihme

Netflixin dokumentti Texasilaisen koulun joukkueesta valmistautumassa vuoden tärkeimpään kilpailuun. Yllätyin itsekin kuinka tämä koukutti. Tykkäsin jotenkin todella paljon kuvaustavasta ja siitä miten seuratut henkilöt tulivat tutuiksi. Dokumenttisarjaan oli helppo eläytyä ja uppoutua!

Four Weddings and a Funeral

Klassikkoelokuva (muistathan Hugh Grantin ja Andy McDowellin?) modernisoituna ja sarjan muodossa. Nättiä Lontoota, hauskoja hahmoja, hyviä näyttelijöitä, tehty huolella ja elokuvamaisesti. Vähän harmitti kun se loppui. Pääosaa näyttelee Game of Thronesista Misandeina tutuksi tullut Nathalie Emmanuel. Viaplay.

Killing Eve

Tämä on ollut katsomislistallani jo pitkään, mutta nyt sain aloitettua ja olen päässyt kakkoskauteen asti. Sarja kertoo palkkamurhaajan ja etsivän kissa ja hiiri-leikistä, ja pääosaa esittää Greyn anatomiasta tuttu Sandra Oh, joka sai sarjan ensimmäisestä kaudesta Golden Globen. Mukana on myös Silta-sarjasta Martin Rhodena tuttu Kim Bodnia. Löytyy HBO Nordicilta.

Tiger King

Toinen Netflix-dokumentti (olen nyt todella päässyt niiden makuun). Kerrassaan uskomatonta – ei siitä oikein voi mitään muuta sanoa. Dokumenttisarjan keskiössä on ihan todellinen henkilö, Joe Exotic, jolla on omassa eläintarhassaan satoja tiikereitä. Lisätään hommaan vielä aseita, huumeita, ihmisten uhkailua, murhajuonia, polymamoriaa ja presidenttikampanja. Aina kun ajattelet että no nyt on nähty kaikki, menee homma vielä absurdimmaksi. Tykkäsin erityisesti siitä että dokumentti ei pyrkinyt viemään katsojan mielipiteitä liikaa tiettyyn suuntaan vaan asiat ja osallisten haastattelut esitettiin sellaisenaan. Tietysti ne on valittu huolella, mutta juontajan johdattelua ei ollut, vaan päätelmiä sai tehdä itse.

Aiemmat TV-sarjavinkkini löytyy näistä kirjoituksista, pätevät edelleen:

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *