Työkeskeisen tyttöystävän tunnustuksia ja malja kolmekymppiselle
Tunnen olleeni viimeiset kaksi kuukautta varsin kehno tyttöystävä. Tein huhti-toukokuussa töitä aamusta iltaan, sillä halusin saada väitöskirjani palautettua ennen kevään viimeistä deadlinea. Asumme yhdessä ja olemme olleet kumpikin nyt koronakevään aikana etätöissä, mutta poikaystävä on nähnyt lähinnä selkäni kun olen nököttänyt tietokoneen edessä. Olemme olleet saman katon alla lähes koko ajan, mutta varsinaista yhteistäaikaa on ollut vähemmän kuin normaalissa työarjessa. Lounasta olemme usein syöneet samaan aikaan (ja olemme saattaneet siinä samalla tehneet sudokunkin – tämän hetken innostuksemme), ja sitten olen katsonut hänen kanssaan yhden osan Castle-dekkaria ennen kuin menin nukkumaan. Asuntomme on pieni kaksio, eikä makuuhuoneessa ole muuta kuin sänky ja lipasto – se ei siis oikein sovellu työtilaksi. Siitä huolimatta poikaystäväni vetäytyi monena päivänä makuuhuoneen lattialle läppäriään näpyttämään jättäen minun olohuoneen ruokapöydän ääreen tietokoneineni – ihan vaan ettei hän häiritsisi, ja että minä saisin mahdollisimman hyvät työskentelyvälineet ja olosuhteet. Sen lisäksi hän otti etenkin toukokuussa päävastuun ruoanlaitosta, vaikka yritinkin välillä autella. Hän teki parhaansa sen eteen että jaksaisin tuon työrutistuksen mahdollisimman hyvin, ja oli uskomattoman kärsivällinen ja avulias.
Kuinkas sattuikaan, poikaystäväni täytti 30 vuotta väitöskirjaurani hektisimmän, viimeisen viikon aikana kaikkien ravintoloiden ja baarien ollessa kiinni, joten juhlinta jäi vähän ankeaksi. Lopetin sinä päivänä työt aikaisemmin ja kokkasin kyllä hänelle punaviinimarinoitua ankanrintaa bataattipyreellä ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa, mutta en ollut itse tuossa kohdassa kovinkaan hyvää seuraa sillä aivoni olivat ihan piipussa kaikkien tiedeartikkelien ja kirjoittamisen jäljiltä. Silloinkin poikaystävä vain toisteli että juhlitaan sitten kun väikkäri on palautettu, sen loppuun saaminen oli hänestä tärkeintä. Ai että olen onnekas kun minulla on elämässäni joku, joka haluaa tukea minua kaikin mahdollisin tavoin. <3
Ja niinpä me sitten juhlimme kesäkuun alussa väikkäri oli palautettu ja kokoontumisrajoituksiakin lievennetty: kokoonnuimme pienellä porukalla nauttimaan auringosta, grillaamaan ja kohottamaan maljan kolmekymppiselle. Eikä niissä maljoissa ollutkaan mitä tahansa – vaan poikaystävän syntymävuoden Bollinger-samppanjaa.
Menu
- Grillatut kassler-pihvit ja halloumi
- Piparjuurella maustettu punajuurisalaatti
- Kevyempi ja raikkaampi perunasalaatti
- Ilmakuivattua kinkkoja ja muita leikkeleitä
- Juustoja (goudapainotteinen setti: chiligouda, vuohengouda, pitkään kypsytetty gouda)
- Oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja marinoituja valkosipulinkynsiä
- Banoffee-piirakka
Kaikki tulivat ainakin kylläisiksi, ja mikä parasta – hetki jaettiin hyvien ystävien kanssa. Sitä osaa arvostaa entistäkin enemmän tämän kevään eristäytymisen jälkeen. Erityiset hetket on kiva jakaa ystävien kesken, ja kun välillä näkee vähän muitakin, osaa arvostaa entistä enemmän sitä mitä kotoakin löytyy. ;) Loppuillasta pelasimme myös Loopin’ Louie-peliä, joka on osoittautunut kaikkien aikuisten lasten suosikiksi. Jos homma ei ole tuttu, niin siinä pattereilla toimiva lentokone yrittää pudottaa kanoja orsilta – omia kanoja pitää suojella, siinä missä lentokoneen voi yrittää saada pompautettua päin kilpailijan kanoja. Voin ilahduttaa kaikkia lapsuutensa 90-luvulla viettäneitä tiedolla että kyseisen pelin saa Prismasta 20 eurolla.
Itselleni on selvää että nyt kun elämä normalisoituu kevään työkiireiden jälkeen, on aika panostaa parisuhteeseen. Olemme kumpikin nuhjanneet etätöissä kohta kolme kuukautta (jonka aikana olen meikannut tai pistänyt kivat vaatteet päälle ehkä viisi kertaa), joten ajattelin että meidän olisi hyvä päästä vähän tuulettumaan ja pois kotinurkista. Niinpä annoinkin poikaystävällä synttärien kunniaksi lahjakortin Mustion linnaan. Olimme siellä kolme vuotta sitten viettämässä kaksistaan juhannusta, ja se on jäänyt mieleeni yhtenä ihanimmista kotimaanreissuistamme. Toivon että pieni viikonloppuloma saa meidät kummankin tuntemaan että kevään kärsivällisyys ja työpainotteisuus olivat odotuksen arvoisia – nyt on sen yhtesien laatuajan vuoro. Tarkoitus olisi lähteä viettämään viikonloppua pikimmiten, kun vain olosuhteet sallivat – odotan jo innolla. ;)
Lue myös: Miten tapasin poikaystäväni
Seuraa blogia: