DNS – ja hiukan ylpeä siitä

Näin tässä sitten kävi – elämäni ensimmäisen kerran (lyhyen juoksuhistoriani aikana) nimilistassa lukee kohdallani ensi viikonlopun Joensuu Night Runin 12 tunnin juoksussa DNS (Did Not Start). Jos nimeäni ylipäänsä edes näkyy koko listalla, päädyin nimittäin pohdinnan jälkeen siirtämään osallistumisoikeuteni ensi vuoteen. 

8B6BC829-9A04-4B47-AFB4-F7714602DE5C.png

Pari viikkoa olen ihmetellyt treeneissä ihmeellisen korkealle nousevaa sykettä, pohtinut ylirasituksen mahdollisuutta ja jopa odotellut flunssan puhkeamista. Viikonlopun aikana kurkku alkoi tuntua paksulta, ääni meni laulaessa ja maanantaina olo huononi entisestään, kurkku oli jo kunnolla kipeä ja yskä alkoi vaivata. Silti vielä mietin, että josko tästä kuitenkin selviäisi. Edellisvuoden Vaarojen Maratonista viisastuneena ja näillä oireilla totesin kuitenkin vimein tiistaina, että nyt ainoa järkevä vaihtoehto on viheltää peli poikki ja perua osallistuminen näin hurjaan rypistykseen. 

Harmittaa, ärsyttää, suututtaa ja jopa hävettää – mietin kuinka monelle ja keille kaikille olen kertonut osallistumisestani ja kuinka monelle olisi syytä ilmoittaa etten osallistukaan kisaan. Mietin, mitä muut ajattelevat, olenko luuseri, kun heitän pyyhkeen kehään, enkä lähde edes yrittämään. Toisaalta toivon todella, että ratkaisuni saa kiitosta järjen käytöstä. Tai oikeastaan, ei sillä varsinaisesti ole edes merkitystä ymmärtävätkö muut ratkaisuni, koska itse seison päätökseni takana.

Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ylpeys siitä, että vihdoinkin osasin tehdä sen vaikeimman ratkaisun, perua osallistumisen kisaan, jota varten olen treenannut ja jota olen odottanut. Ylpeys siitä, että pystyin vihdoin katsomaan kokonaisuutta, enkä vain yhtä kisaa kerrallaan. Päätöksen tekoa ”helpotti” se, että oikeastaan eniten pelkäsin sitä, että jos nyt vedän pienessä ylirasitusilassa tai toipilaana 12 tunnin juoksun, kroppa ottaa oikein kunnolla itseensä ja saan ”palkaksi” uhkarohkaudestani ylikunnon ja pidemmän juoksutauon tai että pilaan koko ensi vuoden juoksut menemällä tässä yhdessä kisassa riskirajoilla. Muistan myös elävästi sen hyvin epämiellyttävän tunteen, kun valvoin yöllä miettien mahdollisuutta vaikkapa sydänlihastulehdukseen, vedettyäni Vaarojen Maratonin flunssan alkumetreillä.

Koen jopa henkisesti kasvaneeni tässä prosessissa 🙂 En ole kuitenkaan aivan varma, olisinko pystynyt näin kypsään ratkaisuun, jos kyseessä olisi ollut vuoden tärkein kisa… Toivottavasti en joudu testaamaan järkevyyttäni ja kypsyyttäni esimerkiksi ensi heinäkuun NUTS Pallas – Hetta -kisan alla… (tähän se irvistys hymiö)!

C7343079-EE68-4236-A126-AEAB7D7B305F.png

Seuraan siis tänäkin vuonna näitä kisoja livenä sohvalta, jospa ensi vuonna sitten omatkin lenkkarit heiluisivat mondolla 🙂 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Kommentit (1)
  1. Viisaasti tehty. Kisoja tulee ja menee, mutta elämän aikana on vain yksi terveys. Vuoden päästä sitten uusi yritys ilman terveyshuolia. Tavan kuntoilijalle – mihin lasken itsenikin – pieni tauko on kunnon kannalta parempi, kuin vaahto suussa painaminen treeniohjelmasta joustamatta.

    Tsemppiä ensi vuoden koitoksiin ja nauti treeneistä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *