Olen ehkä useaankin otteeseen tuskaillut sitä, että kehitystä ei tapahdu – maratonin aika on parantunut tähän asti muutamia minuutteja kerrallaan, mutta vaikka kuinka systemaattisesti ja säännöllisesti treenaan, mitään suuria muutoksia vauhdeissa tai kunnossa ei tunnu parempaan suuntaan tapahtuvan. Tällä viikolla vihdoin tein oivalluksen siitä, miten paljon olen kuitenkin kehittynyt muutamien vuosien aikana. Toukokuussa 2017 juoksin ensimmäisen polku-ultrani NUTS Karhinkierroksen 55 kilometrinNUTS Karhinkierroksen 55 kilometrin matkalla. Olin silloin lähes liikuntakyvytön seuraavat kolme päivää, pidempäänkin –  Rappuset menin joko takaperin tai jotenkin sivuttain linkuttaen. Toki tuo oli kisa, mutta viimeiset lähes kolmekymmentä kilometriä jouduin mennä kävellen, koska polvi sanoi sopimuksen irti kesken matkan. Tällä viikolla tein niin sanotun valmistavan polku-ultran tulevalle NUTS Ylläs-Pallas sadan kilometrin matkalle. Nousumetrejä valmistavaan juoksuun ei juurikaan kertynyt, matkaa taitoin viisikymmentä kilometriä ja aikaa etenemiseen käytin työpäivän verran. Se mikä hämmästytti ja sai silmäni avautumaan oli se, että en ollut juoksun jälkeen juuri moksiskaan matkasta ja seuraavana päivänä juhlin korkkareissa ystäväperheen ylioppilasta ilman mitään jalkavaivoja! Ainakin siis kestävyys ja iskutuksensieto on parantunut huomattavasti kuluneiden vuosien aikana 🥳

Mitäs muuta tällä viikolla onkaan tapahtunut:

Maanantai oli liikkuvuuspäivä, tosin työntelin pihalla useamman kymmenen minuuttia ruohonleikkuria, illalla tein suunnitellun venyttelyn  (17:38, avg 85 bpm) pääosin jaloille. Tiistaina oli vuorossa vetotreeni, kymmenen kahden minuutin vetoa hölkkäpalautuksin (1:10:36, 12.1km, avg 147 bpm). Keskisyke oli jokseenkin korkea, mutta nyt tuntui vain siltä, että pitää antaa mennä sen minkä menee.

Keskiviikkona ohjelmassa oli pk2-juoksua, jonka loppupuolella oli kymmenen 10 sekunnin vetoa kävelypalatuksin (51:48, 7.81 km, avg 139 bpm). Lenkin jälkeen työntelin taas ruohonleikkuria pihassa lähemmäs tunnin. Kesäisin tuosta ruohonleikkuusta tulee hyvin kevyttä pk-treeniä. Torstai oli lepopäivä, mutta aikaa meni valmistautumiseen seuraavan päivän ultra-juoksuun. Suunnitelmissa oli tehdä vähän niinkuin karhunkierros, jonka jätin tänä vuonna väliin. Tavoiteeeksi olin laittanut 57 kilometria pääosin poluilla. Samalla oli tarkoitus testata sadan kilometrin varustusta, kenkiä, juoksuliiviä, energiaa ja kaikkea muuta, mitä nyt tarvitsee matkaa varten testata.

Perjantaina lähdin matkaan puoli kymmenen aikaan aamusella. Repussa oli energiana Tailwind, jota pyrin ottamaan puoli litraa tuntiin, jossa oli energiaa 200 jaloria ja hiilihydraatteja 50 grammaa. Pelkällä Tailwind-juomalla saan jo tarvittavan määrän hiilihydraattia tunnissa. Reppuun olin ottanut myös rakon, jossa oli hieman vajaa kaksi litraa vettä. Kotona kävin noin kahden tunnin välein tankkaamassa lötköt Tailwindilla ja ottamassa hieman Pepsiä ja satsumaa. Tailwind imeytyi hyvin ja energia tuntui toimivan, mitään imeytymis- tai mahavaivoja koko matkalla ei ollut. Kenkinä testasin Altran Olympus 4 -kenkää ja tulin siihen tulokseen, että niillä lähden hyvin todennäköisesti tulevaan kisaan. Juoksureppuna minulla oli Ultimate Directionin Race Ultra (8.1 l) – sen riittävyydestä en ole vielä aivan varma, kun repussa oli kahden litran rakko, ei sinne tuntunut juurikaan mitään muuta mahtuvan. Reppuun pitäisi kuitenkin saada pakollisia varusteita, takki, avaruuslakana, sidettä jne. sekä energioita huoltoväleille. Pitää siis vielä hieman miettiä tuota varustusta ja juoksurepun tilennetta. Reppuasia pitänee tutkailla tässä lähiviikkoina, testata kaikilla varusteilla ja miettiä sitten mitä pitää tehdä.

Ilma oli helteinen, mutta poluilla hipsiessä pääsin osaksi puiden varjoon eikä helle tuntunut kovinkaan paahtavalta. Aikaa reissuun kuitenkin tuhlautui paljon (7:19:46, 50.05 km, avg 132 bpm), vaikka tauoilla ajan mittaaminen oli keskeytettynä. Viimeisellä kotitauolla meille oli ilmaantunut pihalle sukulaisia pikavisiitille ja siinä meni vähän pidemmän aikaa jutellessa. Vaihdoin samalla kenkiä, kun ajattelin juosta loppumatkan enemmän tiellä. Kroppa olisi jaksanut koko suunnitellun matkan loppuun, mutta ei oikein huvittanut käyttää enää aikaa juoksemiseen ja loppupuolella matkaa päätin, että teen tasakilometrit täyteen ja lopetan siihen, niin siinä sitten kävikin. Matka tuntui illalla jaloissa ja hieman vielä seuraavana aamunakin, mutta lauantaina päivän aikana jalat tuntuivat palautuvan pikavauhtia. Aamulla vielä ihmettelin, miten onnistun laittamaan korkkarit iltapäivällä jalkaa, mutta juhliin lähtiessä jalat olivat jo aivan juhlakunnossa.

Sunnuntaina tein lyhyen kevyen lenkin avaaavana harjoituksena (40:32, 5.56 km, avg 125 bpm). Olin aivan häämästynyt siitä, miten jalat tuntuivat unohtaneen koko perjantain viisikymppisen, eikä jaloissa ollut mitään rasituksen tuntua. Ymmärrän kyllä, että kokonaisuudessaan palautuminen pitkästä juoksusuta on vasta aluillaan, mutta onhan tämä nyt aika huippua, että jalat näyttävät kestävän rasitusta jo huomattavan paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Ultraviikolla olen käyttänyt aikaa liikkumiseen 12 tuntia 48 minuuttia, kilometrejä on kertynyt 79.3, joista juoksua oli 75.4 kilometriä. Tuntuu, että keäskuu on ollut jo pitkään, mutta siirryimme vasta tällä viikolla kesäkuuhun. Toukokuussa liikuin 41 tuntia ja matkaa kertyi kokonaisuudessaan 300.1 kilometriä, suurin osa kilometreistä kertyi juoksemisesta: 278.9. Toukokuu oli hyvä kuukausi treenien suhteen, vaikka edelleen hieman vaivaa oli vasemmasta pohkeesta. Vaikuttaa siltä, että pohjevaivat ovat helpottamaan päin, joten sekin antaa varmuutta tulevaan kisaan.

Näillä tsempeillä kohti kesäkuun seikkailuja.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.