Treenit kovenee! Vai miten sen nyt sanois Kummelia mukaillen… Tällä viikolla tuli taas vedettyä harjoitusohjelman mukaan yksi pisimmistä pk-harjoituksista ikinä. Semmonen fiilis mulla on, että saattaa tulla muutama vielä pidempi harjoitus tässä lähikuukausina, jos yhtään olen tuota valmennusohjelmaa osannut tulkita ja ennustaa. Olen ollut Jalanjälki juoksuvalmennuksen velmentajien etävalmennuksessa tammikuun alusta alkaen ja voin kertoa, että helpolla en ole päässyt, mutta kehitystä saattaa tapahtua aivan silmissä 😄.

Tällä viikolla haasteena on ollut vähän karkaileva keskittymiskyky ja sitä myötä olen unohdellut oheistreenäjä. Kun sitten olen tämän unohduksen huomannut, olen siirtänyt näitä treenejä seuraavaan päivään (lihaskuntotreeni ja kehonhuolto), mutta se nyt ei taida olla aivan optimaalista harjoittelua. Jotenkin on tuo keskittyminen todellakin herpaantunut tässä treenimäärän kasvaessa, toisaalta olen lisännyt muutaman treenin ohjelmaan aivan omia touhuiluja, lähinnä kolaamista, joka olisi voinut korvata vaikka yhden pk1-lenkin, mutta tein sen kuitenkin kolailun päälle. Toinen haaste tällä viikolla on ollut valtava lumimäärä pyöräteillä, lumi on todellakin tehnyt juoksusta välillä lähes mahdotonta.

Maanantaina treeniohjelmassa oli pk2-juoksua höystettynä lyhyillä vedoilla (1:43:37, 14.38 km, avg 139 bpm). Juoksu luisti aivan mukavasti ja lyhyissä vedoissa sain vauhtia pidettyä hetken yölläkin. Tiistaina päivän ensimmäinen treeni oli ohjelman ulkopuolelta pihan koulaus (48:58, avg 123 bpm), joka jo itsessään olisi riittänyt kevyeksi palauttavaksi treeniksi, mutta halusin käydä vielä juoksukävelemässä ohjelmaan suunnitellun palauttavan treenin (46:03, 5.07 km, avg 125 bpm) ja näin sitten suvereenisti unohdin päivän lihaskuntotreenin…

Keskiviikkona vuorossa oli vetotreeni, jota lähdin aivan innoissani suorittamaan, kunnes tajusin, että pyöräteillä oli niin paljon lunta, että ne muistuttivat enemmän hiihtolatua. Niinhän siinä sitten kävi, että siellä pyörätiellä todellakin hiihti innokas hiihtäjäisä poikansa kanssa… Vauhteja ei treenissä ollut nimeksikään, mutta sykealueet sain pidettyä vauhtikestävyysalueella lumessa rämpiessäni (1:20:13, 10.93 avg 144 bpm). Kun olin unohtanut edelliseltä päivältä lihaskuntotreenin, ymppäsin sen tähän kovatehoisen treenin jälkeen (30:04, avg 126 bpm)… 🤦‍♀️ Juu tiedän, ei näin – tässä tapauksessa  pätee enemmän kuin hyvin vanha sanonta, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Torstaina oli onneksi vuorossa palautteleva kevyt juoksukävely (1:01:28, 7.72 km, avg 125 bpm) ja  liikkuvuustreeni (18:12, avg 90 bpm).

Perjantaina ohjelmassa oli peruskestävyyssykkeillä viiden tunnin polkujuoksu. Jo ennen treenin alkua olin ajatellut, ettei täällä hankien keskellä polkujuoksusta oikein tule mitään (tai minun taidolla ja kunnolla upottavilla lumisilla poluilla, eteneminen ei olisi juoksu nähnytkään), joten päädyin hipsuttelemaan suurimman osan lenkistä lumisilla teillä. Kävin kuitenkin testaamassa pienen pätkän polkuja ja totesin ettei syke pysy yhtään peruskestävyysalueella, jos yritän sohjoisilla ja upottavilla poluilla juosta. Niinpä pitäydyin pääosin omassa suunnitelmassani ja pyörittelin nilkkojani lumisilla teillä viiden tunnin ajan (5:00:26, 37.85 km, avg 135 bpm).

Lauantai-aamuna juoksukävelin kevyen lenkin pojan uintitreenien aikana (52:10, 6.12 km, avg 124 bpm). Olin suunnitellut käveleväni treenin, mutta kun lähdin liikkeelle, juoksu tuntui paremmalta etenemismuodolta, joten sykkeiden puitteissa juoksin sen minkä kykenin.

Sunnuntaina tein lauantailta unohtuneen liikkuvuustreenin (15:11, avg 93 bpm) kolailin pihan ja kävin lasten kanssa liukumäessä laskemassa muutaman laskun (1:03:49, avg 103 bpm). Lapset jäivät pidemmäksi ajaksi laskemaan lentoon kevättalven päivään. Illalla tytön uintitreenien aikaan pääsin viimein tekemään sunnuntaille suunnitellun vetotreenin (1:24:06, 12.91 km, avg 144 bpm). Vetoja tein 8 kertaa 4 minuutin vedot puolentoista minuutin  kävelypalautuksilla – vihdoinkin sain sellaisen lumisen, mutta kiinteän alusta alle, että sain vetoihin edes jonkun verran vauhteja, vedoissa vauhdit olivat väliltä ’5”03 – ’4”35” – nopein veto viimeisenä. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan ja kiihdyttämään vauhtejakin kohti kesää.

Viikon kokonaiskilometrit jäivät ”harmittavasti” muutamaa sataa metriä vaille satastasian kasaan 99.6 kilometriä ja aikaa liikkumiseen käytin 15 tuntia 4 minuuttia, juoksua viikkoon humpsahti mahtavat 95 kilometriä.

Ja niin saatiin myös helmikuu pakettiin. Olen edelleen keskittynyt juoksuun, vaikka latuja olisi vaikka muille jakaa – mutta minäpä se vain juoksentelen. Helmikuussa liikuntaa on kokonaisuudessaan kertynyt 51 tuntia, siinä ajassa etenin 334.7 kilometriä, joista juoksin  hulppeat 313,9 kilometriä. Nyt on muuten mulle jo aikamoiset kuukausikilometrit, nopeasti tsekkasin koko viime vuoden juoksut, ja huomasin, että en ollut yhtenäkään kuukautena juossut näin paljon. Olo tuntuu aika mahtavalta, suorastaan euforiselta juuri nyt. Kertakaikkisesti, jos treenit etenee samaan malliin, tulevina kuukausina, olen aika valmis kesän koitoksiin 🤩.

Heipat helmikuulle ja moikat maaliskuulle, odotan jo innolla mitä saadaan aikaiseksi maaliskuussa,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.