Kylmyys jatkuu edelleen, on todellakin ollut oikein kunnon talvi koko Suomessa, toisinaan tuntuu, että täällä Kainuussa asteet ovat aina kymmenen astetta kylmemmät kuin missään muualla… Tällä viikolla on muutaman kerran tullut mieleen, että nyt alkaisi nämä kovemmat pakkaset jo riittää.

Meidän perheessä mies tarkistaa säätiedotukset useamman päivän, joskus jopa viikkojen osalta ja suunnittelee liikkumisiaan näiden säätiedotusten perusteella. Minä puolestani useimmiten vain katson treeniohjelman ja suoritan sen säässä kuin säässä. Nyt kuitenkin kova pakkanen on vaikuttanut juoksuihin, koska kovassa pakkasessa vetoharjoituksen tekeminen on kropalle ja erityisesti keuhkoille liian suuri ja jopa vaarallinen koettelemus. Alkuviikosta mies siis tutkaili säätiedostusta ja totesi, että keskiviikoksi suunniteltu vetotreeni olisi syytä siirtää, koska keskiviikkona pakkasta tulee olemaan reilusti yli kaksikymmentä astetta. Tiistaina säätiedotuksen mukaan pakkanen olisi vielä kuitenkin reilusti alle kaksikymmentä astetta, joten siirin vetotreenin suosiolla tiistaille.

Maanantaina  treeniohjelmassa oli kevyttä pk1-treeniä, jonka suoritin juoksukävelytekniikalla (1:01:15, 6.81 km, avg 125 bpm) – juoksua siihen asti kunnes syke nousee liian korkealle ja sitten hetki kävelyä, kunnes taas saa hetken juosta.  Juoksun jälkeen olikin taas aika hetki kolailla pihaa ja siihen päälle illalla dynaamista venyttelyä (15:15, avg 89 bpm).

Tiistaina tein siis keskiviikolle suunnitellun vetotreenin, jossa oli alkuverkan jälkeen kolme kertaa 15 minuutin vk-vetoja kolmen minuutin hölkkäpalautuksilla ja loppuverkka päälle (1:24:19, 12.7 km, avg 148 bpm). Vauhti ei taaskaan päätä huimannut näissä pitkissä vedoissa, mutta sain idettyä sykkeet ohjeen mukaisina lähes koko harjoituksen ajan, siitä plussaa minulle.

Keskiviikkolle siirtyi sitten tiistain pk2-juoksu (47:23, 6.13 km, avg 140 bpm) ja kehonpainoharjoittelu (35:15, avg 114 bpm). Tämä treeni olisi varamsti ollut hyvä tehdä tuoreimmilla jaloilla, mutta toisaalta minusta tuntui ettei edellisen päivän vetotreeni liikaan painanut jaloissa, joten varamsti jotakin hyötyä näinkin päin treeneistä saatiin. Tämä itsenäinen säätäminen on kyllä vähän riskipeliä, mutta menköön nyt tämän kerran.

Torstaina ohjelmassa oli puolitoistatuntia hyvin kevyttä hölkkäilyä ja sellaisena sain sen ilokseni pidettyäkin (1:31:04, 11.23 km, avg 125 bpm). Ilokseni huomaan, että vähitellen näissä matalasykkeisissä treeneissäkin saan enimmäkseen juosta kävelyn sijasta, se kertonee kunnon olevan kehittymässä oikeaan suuntaan ja treenin tehonneen.

Perjantai oli vapautettu liikunnasta hieronnalle. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten hieronta voisi olla rentouttavaa toimintaa… Tälläkin kertaa yläkroppaa hierottaessa, olo oli enemmänkin lähellä tuskanhikeä kuin rentoutumista. Voisi tosin olla, että jos kävisin hieronnassa viikoittain, tilanne olisi hieman toinen. Kuulin vähän aikaa sitten fysioterapeutin kertoneen, että hieronnasta ei ole oikeastaan mitään hyötyä, jos siellä käydään harvoin ja harvoin on kerrankin kuukaudessa. Minulla ei missään tapauksessa ole varaa harrastaa hierontaa viikottain, joten todennäköiseesti pyrin pitämään lihakset vetreinä edelleenkin kotikonstein. Koskapa olin jo jättänyt treenit tältä päivältä hieronnan vuoksi, olin buukannut samalle päivälle myös kampaajan. Kerroin lapsille edellisenä iltana, että kun yleensä perjantaisin juoksen pitkiä lenkkejä heidän koulupäivän aikana, niin tänä perjantaina ”hemmottelen” itseäni hieronnalla ja kampaajalla. Siihen poika sanoi: ”Varo äiti ettet hemmottele itseäsi piloille” ja tytär jatkoi: ”Jos hemmottelet itsesi piloille me ei päästetä sinua kotiin” ja: ”Ollaan me aika kamalia lapsia” – näistä kommenteista saatiin makeat naurut iltapalapöytään.

Lauantaina ohjelmaan oli kirjoitettu verttitonni, eli 1000 nousumetrin kerääminen. Ajatuksena oli niin sanottu tunkkausharjoitus eli mäkeä ylös sauvojen avulla ja juosten alas ja sama uudestaan niin monta kertaa, että mittari kertoo kertyneen tuhat nousumetriä. En ollut kovin tarkkaan omaa reittiäni suunnitellut etenkään sen osalta, että olisin tiennyt, kuinka paljon nousumetrejä saan kerättyä yhdellä nousulla. Lähdin treeniin innolla, mutta vähitellen into alkoi hiipua, kun tajusin, että kohtuullisen pitkä nousu kerryttää nousumetrejä vain noin 20 – 25 metriä… Jotta saisin tonnin täyteen nousuja pitäisi olla aika monta ja aikaahan siihen menisi suunnilleen viisi tuntia… Tunnissa olin kerännyt nousua vain noin 200 metriä. Siirryin hieman toiseen paikkaan kokeilemaan metrien keräilyä, siellä sain noin 30 metriä nousua  lyhyemmässä mäessä, joten jatkoin nousua siellä. Aikaa kuitenkin kului väistämättä liikaa ja minun oli lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa lapsille. Minun olisi pitänyt varata tuplasti aikaa treeniin jotta olisin saanut tonnin täyteen, tästä treenistä kertyi nousumetrejä vain 530, vaikka kilometrejä kertyi varsin mukavasti  (2:20:06, 16.77 km, avg 146 bpm).

Sunnuntaina suunnittelin palauttelevani hiihdon parissa, mutta lauantain sauvamäkeily alkoi tuntua kyynärpäissä, joten päätin jättää hiihdon kuitenkin väliin, vaikka se kevyttä palauttavaa olisikin ollut. Aamulla yöllinen lumipyry oli tuiskuttanut pihaan niin paljon lunta, että aamujumpaksi sain  tehdä kunnon kolateksen (46:43, avg 112 bpm). Pakkasta oli lenkillelä lähtiessä vain -14 astetta, mutta kylmän tuulen vuoksi sen tuntui kuin -21 astetta (ilmatieteenlaitoksen apin mukaan). Aika älytöntä ajatusmaailman muokkautumista on se, että kovien pakkasten jälkeen tällainen ilma tuntui jotenkin aivan loistavalta säältä lähteä tekemään peruskuntoharjoitus (2:30:38, 19.1 km, avg 128 bpm). Alan olla jo varsin taitava pukeutuja pakkasella, joten selvisin tästäkin lenkistä oikein näppärästi kerrospukeutumalla.

Ihana viikko taas takana pakkasine kaikkineen. Liikuntaa viikkoon sujahti tuosta noin vain  12 tuntia 14 minuuttia ja matkaa tuohon aikaan kertyi 79.3 kilometriä, joista juoksua lähes kaikki, 72.8 kilometriä. Saadessani tämän neljän viikon treenijakson, josta mennyt viikko oli kolmas, nieleskelin hiukan huolissani jaksamistani ja treenien määrää. Nyt huomaan, miten hyvin kaikki on mennyt ja miten hyvin olenkin jaksanut treenata omista epäilyistäni huolimatta. Tästä on mahtavaa lähteä vielä rypistämään seuraava kova viikko kassaan ja katsella, mitä sitten tulee tapahtumaan.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.