Koko tämän viikon pääasiallinen tavoite on ollut valmistautuminen tänään, sunnuntaina, koittavaan testikymppiin. Siitä lähtien, kun näin testijuoksun juoksuohjelmassa, olen sitä kauhulla odottanut. En millään muotoa nauti kympin raastosta ja epäilin vahvasti ettei minulla pää anna myöden juosta kymppiä täysillä. Epäilin myös vahvasti omia vauhtejani. Tuntuu ettei tällä hetkellä reservissä ole vauhteja mihinkään ja varsinkin sykeohjatusti treenatessa vauhdit ovat olleet tietyille syketasoille varsin maltilliset, siis todella. No joka tapauksessa testikymppi odotteli sunnuntaina suorittamista, mutta sitä ennen piti touhuilla yllättävän paljon kaikkea muuta…

Maanantaina viikon treenirupeaman aloitti kolausurakka (30:01, avg 102 bpm). Lunta on tullut, jos ei suoraan tupaan, niin ainakin pihamaalle tällä viikolla aivan riittämiin… Harjoitusohjelmassa päivän treeniksi oli määritelty kehonhuolto (35:25, avg 84 bpm) – nautinnollista venyttelyä ja vähän rullailua päälle.

Tiistaina oli vuorossa lämmittely juosten pk2-tason sykkeillä ja (45:28, 6.36 km, avg 138 bpm) ja siihen päälle voimaharjoittelu kehonpainolla (53:00 avg , avg 110 bpm) – jos jostakin, niin näistä voimatreeneistä voisin välillä vähän skippailla, ei oikein nappaa täällä kotona sisällä puuhastella, mutta tunnollisesti olen nämäkin treenit tehnyt ja jälkeenpäin kiitellyt itseäni.

Keskiviikkona oli vetotreenin vuoro – siis mitä, mitä? Juoskin vedot maltillisella vk1-sykkeellä, tarkoitus olisi kai ollut vetää ne hieman kovempaa,eikä sykkeitäkään olisi tarvinnut niin tarkkaan kyttäillä, mutta näin nyt pääsi käymään ja vauhti vedoissa oli todellakin ylimaallisen surkeaa. Tein kuusi kilometrin vetoa parin minuutin hölkkäpalautuksilla ja nopein veto oli 5:59 min/km keskisykkeen ollessa vedossa 151 lyöntiä minuutissa. Kokonaisuudessaan lenkistä tuli siis hidas, silti korkeammilla sykkeillä (1:24:54, 11.76 km, avg 142 bpm).

Torstaina oli edelleen lämmittelynä lyhyt pk2-juoksu (40:16, 5.61 km, avg 138 bpm) ja juoksun jälkeen vielä  harjoitusohjelmasta poiketen kolailua (25:33, avg 106 bpm). Pidemmän kaavan lämmittelyn jälkeen vuorossa oli voimatreeni kotona saatavilla olevilla käsipainoilla, vastuskuminauhoilla ja voimapyörällä varustettuna (32:42, avg 114 bpm).

Perjantain treeninä tein palauttavan kävelyn lumipöpperössä (1:02:35, 5.81 km, avg 110 bpm) – välillä tuntuu, että juoksu on jopa helpompaa pienellä lumipedillä kuin kävely vähän enemmässä lumessa, jossa jalka lähtee kiertymään mihin sattuu, kun lumi toimii lähinnä juoksuhiekan tavoin. Lenkin jälkeen olikin sitten rattoisasti aikaa kierrellä omaa pihaa oikein urakalla kolaillen (42:16 avg 115 bpm) – voin kertoa, että täällä Kainuussa alkaa olla sen verran paljon lunta, ettei yhtään enempää tarvittais tälle talvelle.

Lauantaina tein kohtuullisen kevyen juoksun lopun muutamalla vedolla, vähän avaavaan tapaan, jotta sain hieman sunnuntaille tuntumaa juoksun huumasta (40:14, 5.9 km, avg 141 bpm).

Ja sitten saapui sunnuntai – Tiiättekö, minua jännitti avain hulluna – siis aivan hirmusesti – En oikein edes tiedä miksi minun piti jännittää testijuoksua, ehkä siksi, että tiesin sen olevan aivan kamalaa raastoa, tuntui jännittävältä ja hirveältä samaan aikaan. Muistin, että Polar Flowssa on running index, joka antaa arvion myös kymmenen kilometrin juoksulle. Minun juoksujen perusteella Indexin arvio kympin ajaksi oli 53:50. Yleensä minun kohdalla tuo arvio jää hieman siitä mihin todellisuudessa pystyn, joten ajattelin, että talvisessa ja lumisessa kelissä tuon ajan alittaminen voisi olla tavoitteeni tai että tuohon aikaan voisin päästä lumesta huolimatta.

Lähdin lenkille ensin 20 minuutin lämmittelyn kautta. Jännittäminen vaikutti niin, että syke pomppasi leppoisassa juoksukävelyssäkin helposti tosi korkealle. Lämmittelyn aikana tein pientä lonkkien availua ja muuta venkoilua ja kun kello ilmoitti testijuoksun alkavan lähdin vetämään suoraa pyörätietä kohti auringonlaskua 😁. Ensimmäinen vitonen meni aikaan 25:41, jonka keskivauhti oli siis 5:07min/km, tässä vaiheessä olin jo aivan valmis lopettamaan koko juoksun, oksentamaan lumipenkkaan ja kaatumaan sinne itsekin. Olo oli jokseenkin karmea ja kaikkensa antanut, mutta minkäs teet, kun pää ei anna luovuttaa ja jalatkin vain jatkavat. Sain kuin ihmeen kaupalla pidettyä vauhtia yllä, lopupuolella aloitin viimeisen vedon hieman liian aikaisin ylämäkeen ja se meinasi kyllä vielä voimat liian aikaisin, mutta käännyin mäen päällä takaisin alamäkeen ja sain sillä hieman kompensoitua vauhdin hidastumista ylämäessä. Tein juoksun ulkona suhteellisen suoralla tiellä, jossa oli kuitenkin kovan lumen/jään päällä pienoinen määrä vastasatanutta lunta. Maltillisella vauhdilla lumen vaikutusta ei vauhteihin niin helposti huomaa, mutta nyt kovempaa juostessa tuntui, että päkiäponnistuksesta jäi voimaa käyttämättä, kun lumi lähti ponnistaessa päkiän alta liusumaan, osin vauhteja hieman vei myös lumen alla liukas tie, jonka päällä kenkä jonkin verran lipsui. Kaikesta tästä huolimatta voitin Running indexin asettaman tavoiteajan ja hilpasin kympin aikaan 51:41, keskisykkeellä 172 bpm, keskivauhti oli 5:10 min/km. Olen tulokseen varsin tyytyväinen ajatellen keliolosuhteitakin.

Loppuverkan vedin juoksukävellen, heti kun pistin juoksuksi, syke lähti nousemaan mielellään korkealle (1:31:48, 14.63, avg 157 bpm). Kun sain treenin valmiiksi, olin vielä kaukana kotoa, joten loppuverkan lisäksi sain vielä mietiskellä ja analysoida juoksua kävellessä kotiin (21:22, 1.93 km, avg 123 bpm). Kannattiko jännittää? Ehkäpä, sain näin ainakin vedettyä itseni aivan piippuun, eikä reserviä enää vauhdeista tai sykkeistä jäänyt käyttämättä tuossa kelissä. Näin saatiin tämäkin viikko pakettiin treenien osalta. Yhteensä treenitunteja  viikkoon tuli kaikkineen 9 tuntia 23 minuuttia, kilometrejä tuohon aikaan tallasin 53.6, joista juoksua oli tasan 51 kilometriä.

Kuukausikin vaihtuu huomenna jo helmikuuksi – tammikuussa olen liikkunut tuntimäärällisesti tasan viisikymmentä tuntia ja edennyt yhteensä tuona aikana 299.1 kilometriä. Juoksua kuukauteen on tullut mukavat 234.5 kilometriä – enpä olisi osannut tekemälläkään saada noin mukavaa numerosarjaa, mikä nyt komeilee kuukauden juoksukilometreinä. Tammikuu on ollut oikein hyvä kuukausi, pakkasineen, lumineen ja kaikkineen. Mahtavaa lähteä nauttimaan helmikuusta ja kevään odotuksesta.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.