Senja on Norjan toiseksi suurin saari, joka kuuluu Tromssan lääniin. Kilpisjärveltä matkaa Senjan saarelle on noin 175 kilometriä. Upean vuoristoiset ja henkeäsalpaavat maisemat avautuvat saaren luoteis-ja pohjoisosissa, jossa on myös pieniä kalastajakyliä vuonojen reunamilla. Saarella on useita tunneleita, joiden kautta pääsee vuorijonojen toiselle puolelle ihailemaan aina yhtä hämmentävän huikeita maisemia ja pikkuruisia kalastajakyliä. Saarella on useita näkoalapaikkoja ja hyvin sijoitettuja levähdyspaikkoja, joista pääsee ihailemaan saaren ainutaaltuisuutta. Alla matkan pysähdyspaikoista kuvatunnelmia ja lyhyitä kuvauksia:

Bergsbotn – näköalapaikka, joka ilmestyy tunnelin jälkeen  kuin varkain eteen. Näköalapaikalle on rakennettu kuin parveke, josta voi ihailla upeaa maisemaa alas laksoon ja merelle. Maisema olisi ollut varmasti vielä huikeampi, jos pilvet eivät olis olleet näin matalalla sateesta painuneena.

Skaland – Sommardalen ja Husfjellet – Ensimmäisen yön nukuimme teltassa vesisateessa (Lysvatnetin rannalla keskellä saarta), toisena yönä muu matkaseurue halusi päästä yöksi kuivaan majoitukseen, jonka löysimme Skalandista monen puhelun ja uudelleenohjauksen jälkeen. Oli aivan ihmeellistä, että löysimme itsellemme majoituksen näin ruuhkaisena lomasesonkina. Skaland Base Camp-majoitusyritys oli juuri saanut valmiiksi majoituskäyttöön vanhan rukoushuoneen, josta saimme kaksi huonetta käyttöömme.

Skalandin kupeesta nousi retkelilyreitti Husfjelletille (630 m), jonne lähdimme mieheni kanssa kävelylle/polkujuoksulle. Reitti lähti nousemaan vuorelle aluksi loivasti, mutta sateessa jyrkemmät kohdat kallioineen olivat todella liukkaita ja mutaisia. Jaloissani painoi vajaa viikko sitten juostu reilun 43 kilometrin polkujuoksu ja matkan varrella olevan Sommardalenin huiputus (327 m) oli minulle riittävästi – ylöspäin olisin luultavasti päässyt hyvinkin, mutta etureidet ilmoittelivat sen verran itsestään etten lähtenyt Husfjelletin huipulle, vaan mies kävi siellä itsekseen. Alaspäin tullessa olin tyytyväinen, että palasin aikaisemmin takaisin. Tosin jos sää olisi ollut aurinkoinen, en ehkä olisi pystynyt jättämään huiputusta välistä.

Tungeneset – näköalapaikka meren rannalla – Rannalle vievän puusillan kupeessa oli autopaikat noin kymmenelle autolle. Pidemmälle rantakallioita kävellessä avautui joka suuntaan aivan huikaisevat maisemat.

Ersfjord – uimaranta ja leirintäalue hulppeiden vuorien välissä – Pienenpienen kylän kupeessa oli ilmeisesti suomalaisten karavaanareiden suosikkikohde 😄. Tien varteen oli parkkeerattu useampi asuntovaunu tai auto, mikäpä siinä olessa näissä hiekkarantamaisemissa.

Kukaan lapsista ei ollut innokas testaamaan uimista hyytävän kylmässä meressä, meren voima ja imu oli heidät Teneriffan reissulla vakuuttanut. Yksi matkan kohokohdista oli kuitenkin rannalta kerättäväksi asti löytyneet simpukankuoret.

.

Maisemia matkalta – Jo muutaman kilometrin ajelun jälkeen muu perhe alkoi kyllästyä minun huokailuun ja henkäilyyn, aina uuden yhä upeamman ja upeamman maiseman avautuessa esiin. Muutama kuvakin tuli aivan auton ikkunasta napsittua… 😬

Mefjordvær – meren välissä – Saimme tämän telttailu- ja matkailukohteen tietoomme saarella aikaisemmin olleelta sukulaiselta (iso kiitos!), joka ohjeisti meitä vain ajamaan kylän ohi, jatkamaan tietä edelleen, sen muuttuessa hiekkatieksi ja noustessa ylämmäs, kunnes saavumme aukealle parkkipaikalle. Niinpä uskaltauduimme ajaamaan aivan käsittämättömän upealle leirintäalueelle, jossa oli tilaa telttailla, mutta myös hulppeasti tilaa matkailuautoille ja -vaunuille. Upeampaa telttapaikkaa ja teltasta avautuvaa näkymää ei voisi toivoakaan.

Viimeisen yön Norjassa yövyimme siis Mefjordværin ”kukkulalla”. Telttapaikaltamme näimme toiselta suunnalta kylän ja kylän takana siintävän vuorijonon, jossa oli Seglan ja Hestenin huiput, toisella puolella avautui avomeri.

Lyhyt kävely kukkulan yli avasi huikaisevan näkymän pienelle lammelle, jossa peseydyimme varsin virkistävässä ja puhtaassa vedessä.

Yövyimme Norjassa kolme yötä ja ”kotiin” Muonioon ajoimme Kilpisjärven kautta. Hestenin vaelluksesta ja retken maisemista teen oman postauksensa, siitä siis vähän myöhemmin. Kuvat eivät kaikessa kauneudessaankaan tee täysin oikeutta aivan suunnattoman upealle Senjan saarelle, näihin maisemiin haluan vielä palata, pala sydämestäni jäi Norjaan ❤️

Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.