Hupsistakeikkaa ferritiini 😨

Rautaa

Näin siinä sitten kävi – Liityn nyt tähän muoti-ilmiöön omakohtaisella kokemuksella… Sain tänään verikokeiden tulokset ja ferritiini oli marginaaliset 14 ug/l, viitearvon ollessa 15 – 125 ug/l. Työterveyshuollon kautta sain lähetteen verikokeisiin jo toukokuussa, mutta vasta viime viikolla sain vihdoin aikaiseksi lähteä tutkimuksiin. En ole kokenut mielestäni erityisiä oireita, joten verikokeen ottaminen ei ole tuntunut kiireelliseltä…

Nyt kun sain tuloksen, huomaan, että onhan minulla ollut itse asiassa vaikka millaisia oireita, erityisesti aivan viimeaikoina. Tokikaan näitä kaikkia ei voi pistää alhaisen ferritiinin piikkiin, mutta osan saattaa selittää juuri se.

On ollut sellaista pientä huimauksen tunnetta, ei huimaa, mutta tuntuu, että pää on jotenkin sekaisin, palan tunnetta kurkussa silloin tällöin, puristavaa tunnetta rintakehässä toisinaan ja toisinaan oudoissa tilanteissa nopeaa ”hengästymistä”. Viime viikon minua on vaivannut outo mahatauti/kipu (voi tosin olla myös tavallinen mahatauti), mutta tuo mahan kipeytyminen tietyistä kohdista ja jopa lihasperäiseltä tuntuva mahakipu ei ole oikein tuntunut tavallisen mahataudin oireelta. Kun alan luetella näitä tuntemuksia, niin alkaahan se kuulostaa jo aika mielenkiintoiselta itsestänikin… Eikä vähäisimpänä oireena se, että vaikka kuinka itse mielestäni treenaan hyvin ja kehittävästi, kehitystä ei vain tule. Eräs urheileva ystäväni totesikin, että on turha kuvitella harjoittelevansa tuottavasti tällaisilla arvoilla.

Varmasti marraskuun puolenvälin 12 tunnin ultra on laskenut ferritiiniä entisestään, mutta ei tällainen rautavarastojen ehtyminen hetkessä todellakaan tule. Osaksi siitä kertoo myös se, että elimistöni on ilmeisesti aika tottunut tilaan, koskapa en tunne itseäni erityisen väsyneeksi tai voipuneeksi. Toisilla tällainen arvo aiheuttaa jo aivan massiivisia oireita.

Parsakaalia pinaatilla ja nestemäistä rautaa nyt ensiavuksi, alan tulevalla viikolla selvitellä tarvittavia hoitoja ja ehkä jopa infuusion mahdollisuutta. Päällimmäisenä tärkeysjärjestyksessä on kuitenkin syyn selvittäminen. Itse ajattelen, että minun kohdalla syy todennäköisesti on aktiivinen kestävyysliikunta, mutta muitakaan syitä ei voi tässä vaiheessa sulkea pois.

Täytyy hieman vielä selventää ajatuksia ja pohtia asiaa, jospa ensi viikolla saisin lisäinformaatiota tilanteeseen. Nyt kuitenkin lähden rennon letkeästi hiihtämään ja nauttimaan vain liikkumisen riemusta 👍🏻

– Maijaliisa

P.s. Jos yhtään mietit itse omien rautavarastojesi tilaa, suosittelen todellakin tutkituttamaan ne 👌🏻

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // 

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Väsynyttä menoa viikolla 49

Vaikuttaa siltä, että marraskuun puolessa välissä ollut 12 tunnin rataultra alkaa kumuloitua kehoon ja vaikka ajattelen palautuneeni varsin hyvin juoksusta, keho ei taida olla aivan samaa mieltä… Tämän viikon juoksut ovat olleet väsyneitä ja vaikka tiedän, että nyt voisi olla hyvä hetki jättää juoksut vähemmälle, nautin juoksusta niin paljon, että juoksun tauottaminen tuntuu aivan mahdottomalta…

Maanantaina pidin viikoittaisen lepopäivän, tuntui todella olevankin tarvetta levolle. Monesti maanantai tuntuu viikonlopun jälkeen rankalta päivältä ja silloin on hyvä saada ottaa rennosti töiden jälkeen. Tiistaina kävin lyhyellä ja rennolla juoksulenkillä (44:27, 6.04 km, avg 134 bpm), samananlaisen kevyen lenkuran tein myös keskiviikkona (44:23, 6.03 km, avg 134 bpm).

Torstaina pääsin käymään hieman pidemmällä lenkillä, joka ei varsinaisesti ollut täysin juoksulenkki, vaan juoksukävelyä. Vauhti ei siis päätä huimannut ja juoksun lomassa oli enemmänkin kävelyä (1:22:24, 10.02 km, avg 132 bpm). Tällä tavalla sain kuitenkin nauttia ulkoilmasta ja vähän myös juoksusta.

Perjantaina oli itsenäisyyspäivä – edellisten päivien treeni tuntui kehossa ja mielessä. Tällä viikolla juoksu on ollut tahmeaa, juoksu on tuntunut jaloissa mutta myös jotenkin pienesti myös lonkissa. Juhlimme kotona yhdessä itsenäisyyspäivää syömällä hyvin ja tietysti katsomalla Linnan juhlia. Itsenäisyyspäivän kunniaksi kokosin vuoden juoksuista ja liikuntakuvista kunnianosoituksen Suomen luonnolle, upealle kotimaallemme – suurella kiitollisuudella nautin rakkaasta kotimaastamme:

Lauantaina lepo alkoi tuntua mukavasti kehossa ja silloin olikin aika lähteä liikkeelle (1:32:11, 12.05 km, avg 140 bpm) 😆. Kun vauhtia tulee hiukankin enemmän vähän pidemmällä lenkillä, lähtee syketaso nousemaan.

Sunnuntaina kävimme lasten kanssa laskemassa mäkeä läheisellä kukkulalla (1:05:18, avg 102 bpm), ilma oli mukavan leuto ja pulkkailu lasten kanssa oli ihanan rentoa yhteistä hulluttelua. Illemmalla lähdin vielä lenkille nautiskelemaan pienestä lumisateesta, kun jouluvalotkin oli vihdoin saatu asennettua koko taloon (1:48:21, 14.06 km, avg 135).

Viikon kokonaiskilometrit olivat juoksun osalta tavalliset 48.2 kilometriä, tunteja liikkumiseen käytin kuitenkin vähäiset 7 tuntia ja 17 minuuttia. Tunteja liikuntaan olisi todella tärkeää saada viikkoon lisää, mutta perusviikoilla juoksua ei tarvitsisi tulla oikeastaan juurikaan enempää. Ensi viikolla toivon saavani aikaiseksi sen verran, että saan hommattua salikortin, nyt olisi jo aika saada saliharjoittelu käyntiin.

Mukavaa joulunodotusta,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // 

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys