Olen tällä viikolla ollut pari päivää ”yksinhuoltaja” ja harrastuksesta toiseen suhaillessa sitä huomaa nopeasti, miten yhden aikuisen perheessä lasten harrastusten ja omien harrastusten yhteensovittaminen ei aina ole mutkatonta. Olen ollut sitä mieltä, että lapsen/nuoren tulisi itse mennä harrastuksiinsa, mutta nopeasti sitä vain huomaa olevansa kuskailemassa lapsia harrastuksesta toiseen.

Olen lähes varma ettei yhdeksän vuotias ehtisi milloinkaan ajoissa omiin treeneihinsä, vaikka matkaa harrastukseen on vain vajaa kaksi kilometriä. Esikoinen puolestaan käy treeneissä neljä kertaa viikossa, enkä millään raaskisi laittaa häntä pitkän treenin jälkeen tulemaan pimeässä syksyisessä illassa yksin pyöräillen kotiin.

Maanantaina pidin viikon ”virallisen” treenilepopäivän. En malttanut lähteä lenkille, vaikka olisin voinutkin, kun edellisenä päivänä olin käynyt lyhyemmän lenkin. Syyskuukin päättyi lähes huomaamatta, juoksua kuukauteen kertyi 197.9 kilometriä, joka on oikein hyvä määrä siihen nähden, että kuukauteen mahtui maratonille keventäminen ja palauttelujaksokin maratonin jälkeen. Toki palautuminen on edelleen kesken.

Tiistaina mies lähti työmatkalle ja minä jäin yksinäni kuljettelemaan lapsia ympäri kaupunkia.  Pakkasin kaikki lapset autoon, ensin vein esikoisen balettiin ja keskimmäisen judoon. Kävimme nuorimman kanssa kotona ja haimme judotreenien loppuessa keskimmäisen kotiin seuraksi nuorimmaiselle. Sitten lähdin vielä hakemaan esikoista belettitreeneistään. Tämän rumban jälkeen jätin lapset kotiin selviämään hetken keskenään ja kävin lyhyellä lenkillä (38:34, 6.03 km, avg 146 bpm).

Keskiviikkona kuljetusrumba jatkui, mutta ehdin iltasella kuitenkin lenkille (1:07:14, 10.04 km, avg 144 bpm). Onneksi lapset ovat sen verran isoja, että osaavat aloittaa iltapalan ilman äitiäkin.

Torstaina mies palasi takaisin kotiin ja minä pääsin viikon pisimmälle lenkille  (1:30:54, 13.11 km, avg 147 bpm). Perjantaina kävin kaupungilla kampaajalla pyöräillen ja iltapäivällä lähdimme esikoisen kanssa kohti Kuopiota viettämään äiti-tytäraikaa. Majoituimme Sokos hotelli Puijonsarveen, lähdimme ostoksille ja syömään kaupungille. Illalla kävimme pari vuotta sitten uusitulla hotellin salilla. Minä juoksin juoksumatolla ja tytär tutustui crosstraineriin, soutulaitteeseen ja muihin salin laitteisiin. Oma juoksu sujui mukavasti MM-kisoja ja tyttären liikkumista seuraillen   (31:25, 5.03 km, avg 132 bpm).

Lauantai meni Kuopiossa  useiden upeiden kohtaamisten parissa ja illalla palasimme tyytyväisinä tyttären kanssa kotiin. Sunnuntaina ehdin vielä käydä mukavalla polkujuoksulenkillä (1:26:54, 12.02 km, avg 146 bpm).

Juoksukilometrejä viikkoon kertyi kaikesta kiireestä ja suhailusta huolimatta 46.3. Aikaa urheiluun ei kuitenkaan juurikaan kovin paljon tullut käytettyä; 5 tuntia ja 50 minuuttia ei millään ole tarpeeksi.

Uusi viikko onkin jo lähtenyt mukavasti käyntiin, toivottavasti sinullakin,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //