Kisan jälkeinen mielenmatala ei olekaan iskenyt täydellä voimalla maratonin jälkeen. Toisinaan mietin kuitenkin sitä, miten jotkut parantavat aikaansa maratonilla kymmeniä tai jopa useita kymmeniä minuutteja. Miksi se ei näytä kohdallani onnistuvan? Olen todella tyytyväinen neljän minuutin aikaparannukseen maratonilla ja myös tyytyväinen aikaani, mutta mietin kuitenkin,  miksi aikani ei parantunut enempää? Treenaan mielestäni harrastelijaksi kohtuullisen paljon, edellisenä vuonna vuoteen tuli hieman yli kaksituhatta kilometriä ja tälle vuodelle tuo kilometrimäärä täyttyy jo ensi viikolla. Treenaanko väärin, mitä voisin tehdä, jotta kunto kohenisi ja voisin parantaa aikaani entisestään? Ehdotuksia otetaan vastaan 😀.

Tämän vuoden rankin kisa on vielä edessäpäin – suunnitelmissa on osallistua Joensuu Night Runille 12 tunnin sisärataultralle. Pisin suoritukseni tätä ennen on yhdeksän tuntia kestänyt polku-ultra. Oman haasteensa kisaan tuo se, että kisa nimensä mukaan juostaan yöllä, iltakahdeksasta aamukahdeksaan. Maratonin jälkeen olen tällä viikolla jatkanut treenejä kohti uutta kisaa. Minulla ei ole varsinaista ohjelmaa tälle ajalle ennen seuraavaa kisaa, mutta panostan tietysti pääasiassa peruskestävyyteen, sen voimalla minulla on edes jonkinmoiset mahdollisuudet selvitä tuosta urakasta kohtuullisesti.

Maanantaina oli taas juoksusta lepopäivä. Pihatöitä tein puolisen tuntia (avg 109 bpm), pihaan oli päivällä kipattu kasa soraa, jota vähitellen levitellään ajotielle. Tiistaina tein sellaisen niin sanotun tavallisen peruslenkin (1:06:35, 9.03 km, avg 141 bpm) ja keskiviikkona vuorossa oli lenkin lopussa tekniikkatreenejä ja lyhyitä vetoja (46:10, 7.1 km, avg 145 bpm).

Torstaina olin todella väsynyt työpäivän jälkeen, mutta mieli halusi päästä tuulettumaan, joten lähdin juoksun sijaan nautiskelemaan ulkoilmasta kävellen (43:45, 4.09 km, 109 bpm).

Perjantaina oli lapsilla kodin ja koulun päivä. Menin nuorimmaisen luokkaan heti aamusta mukaan vohvelikangasneulontaan ja tavulettupaistoon. Oli todella hienoa olla mukana seuraamassa ensimmäisen luokan touhuilua. Lapset lähtivät syömään ja minä lähdin viikon pitkikselle (1:50:05, 14.14 km, avg 135 bpm). Pitkiksestä tuli hieman tavallista lyhyempi, kun minun  piti ehtiä ottamaan nuorimmaista vastaan kotiin. Ehdin kuitenkin vielä kärräillä soraa pihalla ennen kuin neiti saapui kotiin.

Lauantaina kävin pienellä hölkällä ja nauttimassa syksyn upeasta säästä (57:20, 8.01 km, avg 137 bpm).

Sunnuntaina pyöräilin esikoisen Ruskatrööttä 2019 -konserttiin ja takaisin kotiin. Olipa huikeaa nähdä monisatapäinen puhallinorkesteri. Iltapäivällä syksyinen tihkusade  sai minut juoksemaan hieman liian lujaa vauhtia, keskisyke oli liian korkea sunnuntaihölkäksi (1:09:39, 10.20 km, avg 149 bpm).

Juoksua viikkoon tuli jo kohtuullisen mukavat 48.5 kilometriä, vaikka maratonista oli vain yksi viikko väliä. Aikaa liikuntaan käytin 7 tuntia ja 54 minuuttia. Sykkeet ovat olleet viikon aikana ehkä himpun verran korkeammalla kuin tavallisesti, tämä voi johtua maratonista ja siitä, että palautuminen on vielä kesken. Nyt pitää kuunnella tarkalla korvalla kroppaa ja antaa aikaa palautumiseen, jos siltä tuntuu.

Mukavaa viikkoa ystäväiset,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //