Juoksu ja keho
Facebookin ihmeellisestä maailmasta, eräästä juoksuryhmästä, löysin tällaisen loistavan ajatelman:
”Mitä enemmän juoksen, sitä enemmän rakastan kehoani. En siksi, että se olisi täydellinen, kaukana siitä, mutta siksi, että jokainen kilometri jonka juoksen, todistaa minulle, että kehoni pystyy sellaiseen, jota en koskaan uskonut mahdolliseksi”.
Kun aloitin juoksun lähes viisi vuotta sitten, painoin paljon enemmän. En ollut liikkunut juurikaan muutamaan vuoteen. En pitänyt kehostani, olo oli raskas ja voimaton. Lapset rakastivat hyllyvää vatsaani, sitä oli mukava leipoa ja hauskaahan se minustakin oli. En silti pitänyt kehostani, en ollut koskaan aikaisemmin ollut niin iso, lukuunottamatta raskauksia. Olin ennen pitänyt itseäni hoikkana ja urheilullisena, silti olin aina löytänyt jotakin vikaa kehostani ja pyrkinyt muokkaamaan sitä kohti jotakin kuvitelmaani, johon en koskaan olisi voinut päästä.
Nyt juoksua on takana siis jo useampi vuosi, paino laski nopeasti ruokavaliomuutoksen ja juoksun avulla. Paino laski liikaakin, kun innostuin nopeasta painon putoamisesta enkä osannut enkä halunnut reagoida vaa’an lukemaan riittävällä vakavuudella (tästä voit lukea lisää aikaisemmasta postauksestani ja Sport-lehden artikkelista).
Herättyäni tilanteeseeni ruokavaliokyttääminen ja kaloreiden laskeminen saivat väistyä, tavallinen terveellinen ruokailu ja juoksu jäivät ja tasapainottivat elämää. Edelleenkin välillä suhde syömiseen, ruokavalioon ja herkutteluun hakee tasapainoa, mutta suhde kehoon on pysynyt armollisena juuri juoksun vuoksi. Ehkäpä myös ikä on tuonut armollisuutta omaa kehoa kohtaan, silti olen aivan varma, etten nauttisi olostani kehossani, jos en olisi löytänyt juoksuharrastuksen tuomaa toisenlaista suhtautumista liikuntaan ja kehooni.
Suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut, vaihtanut kulmaa – karkeasti jaotellen voisi sanoa, että ennen juoksin, jotta laihtuisin. Salilla kävin ja kotona jumppasin, jotta voisin muokata lihaksiani ja näin ulkonäköäni. Nyt juoksen, koska nautin siitä, koska haluan tulla paremmaksi juoksijaksi. Salilla käyn ja kotona jumppaan siksi, että kehoni toimisi paremmin juostessa, jotta lihakseni kannattelisivat juoksuasentoa paremmin, jotta jaksaisin juosta enemmän, paremmalla tekniikalla.
Enää en hae kehostani ulkoisia virheitä, rakastan kehoani, joka on niin vahva, että antaa minun juosta ultramatkoja. Hoidan kehoani rakkaudella, jotta se pystyy toimimaan pitkillä matkoilla ja antaa minun saavuttaa suurempia, mitä koskaan olin kuvitellutkaan!
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // YouTube
