Tammikuun tohinat ja vauhtia viikolla 5

Tammikuu päättyi tällä viikolla. Tammikuulle juoksua kertyi yllättävän paljon; 231.2 kilometriä ja kokonaisuudessaan kävelyjen, hiihtojen ja kolausten kanssa 279.6 kilometriä. Aikaa liikuntaan käytin 44 tuntia ja 37 minuuttia, harjoituskertoja kuukaudessa oli 50 – todella aktiivinen ja vauhdikas kuukausi siis.

F4F7AFB0-CC79-45D8-AA98-EE79A59F3C1B.jpeg

Juoksuopiston* polkujuoksuvalmennuksen neljännen viikon ”teemana” oli juoksutesti, jolla testataan tämänhetkistä tasoa ja saadaan vertailuaika jatkoa ajatellen. Oman testini tein torstaina juoksumatolla, katsotaan sitten myöhemmin, onko siitä vertailuajaksi. 

Maanantaina tein viikon ensimmäisen avainharjoituksen, 90 minuuttia juoksua, viisi sadan metrin rentoa vetoa ja vielä 30 minuuttia hölkkää (2:07:40, 16.03 km, avg 141 bpm). Vedot olivat kerrankin oikeasti rentoja eikä syke vedoissa noussut liian korkeaksi pysyen hyvin vk-alueella, vauhti oli nopeimmillaan 4:39 min/km.

Tiistaina kävin Pikku Kakkosen aikaan pienen pyrähdyksen (44:21, 6.02 km, avg 139 bpm) ja jatkoin treeniä vielä kotijumpalla YouTuben ohjeistuksella (21:07, avg 111 bpm). Usein näissä YouTube-jumpissa keskityn coren treenaamiseen ja silloin tällöin myös käsitreeniin.

697A0F26-A7B1-4278-B66B-80C25478072E.png

Keskiviikkona oli virallisesti lepopäivä seuraavan päivän kympin vetoa varten, mutta silti päivään kuului reilun puolen tunnin kolaussessio (33:32, avg 117 bpm). Torstaina oli siis vuorossa viikon toinen avainharjoitus; kymmenen kilometrin testijuoksu, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin, postaus löytyy täältä. Yllättäen testijuoksun jälkeen en ollutkaan niin  puhki kuin olin kuvitellut olevani, ehkä vauhtia olisi voinut vielä kiristää alusta alkaen enemmän. Jalat eivät myöskään olleet mattokympistä millänsäkään, joten alkaa tuota iskutustreeniä olla kohtuullisesti takana.

Perjantainakaan jalat eivät olleet ihmeemmin jumissa ja osteopatiasta totesinkin, että edellisen hoitokerran jälkeen pakara ja nilkka ovat olleet ihmeen hyvässä kunnossa. Nyt käsiteltiin edelleen oääasiassa vasemman jalan pohjetta ja pakaraa sekä koko lantion aluetta ja tultiin yhdessä siihen tulokseen, että pidän taukoa osteopatiasta ja otan tarvittaessa uudelleen yhteyttä. Lähempänä kisakautta voisi olla hyvä vielä katsastaa paikat. Iltasella tein pienen sauvakävelylenkin verryttelynä (1:10:27, 7.03 km, avg 126 bpm).

Lauantaina kävin nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta kirpsakassa pakkasessa, mutta ei tuo pakkanen tunnu juuri missään, kun pukeutuminen on kohdillaan (1:47:55, 14.03 km, avg 136 bpm). Sunnuntaina tein vielä tuulisessa pakkaskelissä parin tunnin pitkiksen (2:05:01, 16.03 km, avg 139 bpm), ihmeellistä miten hyvin kroppa ottaa vastaan treeniä eikä ortostaattinen testikään yhtään nikottele näitä pidempiä harjoituksia. Teen viikonloppuisin ortostaattisen testin joka aamu ja sekä lauantaina että sunnuntaina testi kertoi minun olevan palautunut. Olen todella tyytyväinen siihen, miten elimistö alkaa ilmeisesti vähitellen ottamaan vastaan treeniä ja tottuu tähän pidempäänkin treenaamiseen. Iso syy tähän varmastikin on se, että tehot pysyvät riittävän matalalla tasolla.

F3418D4E-244E-4242-BA02-D7E2FE1B75DF.png

Juoksua viikkoon kertyi edelleen oikein mukavat 65.3 kilometriä, kokonaisuudessaan 75.4 kilometriä ja aikaa liikuntaan käytin tällä viikolla 10 tuntia ja 38 minuuttia. Ensi viikko onkin sitten juoksuohjelmassa kevyempi viikko, jospa siitä kerrankin oikeasti tulisi hieman kevyempi ;).

0531F259-38DE-4852-8E35-61AB271CDC30.png

– Maijaliisa

*Juoksuopiston polkujuoksuvalmennus saatu blogin kautta.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli

10 kilometrin testijuoksu

Juoksuopiston polkujuoksuvalmennuksessa* oli tällä viikolla ohjelmassa kymmenen kilometrin testijuoksu. Jo ajatuksen tasolla tuo kymmenen kilometrin testijuoksu sai lähinnä aikaan ahdistusta ja oksennuksen makua suuhun… Ei siis kovin mieltä ylentäviä tuntemuksia. 10 kilometrin veto vauhtikestävyys- ja maksimialueella on ehkä kauheinta, mitä juoksun osalta tiedän. Täydellistä raastoa alusta loppuun ja aivan liian pitkään.

Suunnittelin juoksevani testijuoksun ulkona, mahdollisimman tasaisella reitillä, reitillä jolla voisin juosta testijuoksun uudestaan. Torstaina oli kuitenkin sääennusteesta poiketen yllättävän kylmä ilma, illalla töiden jälkeen, kun olisi ollut aika lähteä lenkille, pakkasta oli jo lähempänä kahtakymmentä astetta. Testijuoksu pakkasessa juostuna, talvijuoksuvarusteissa, keuhkot äärimmilleen rasittuneena kylmästä ilmasta, olisi ollut lähinnä hölmöä. Juoksen todella mielelläni pakkasellakin, mutta tällaista vauhtikestävyysjuoksua en silti halunnut lähteä juoksemaan tuollaisessa pakkasessa, joten päädyin juoksemaan testijuoksun juoksumatolla.

6343F424-504F-4634-B607-21B6F30BE531.png

Juoksumatolla juokseminen ei ole minulle erityisen mieluista mutta nyt ei ollut oikein muita vaihtoehtoja. Varttitunnin lämmittelyn jälkeen alotin testijuoksun ja asetin juoksumattoon vauhdin 11.5 km/h (5:13 min/km). Vauhti ei aluksi tuntunut juurikaan rankalta, vaikka oli jo sellaista vauhtia, että juoksu tuntui selvästi ripeältä. Korvissa soi valitsemani juoksubiisit ja yritin pitää itseni mahdollisimman rentona ja rauhallisena ettei epätoivo iskisi kesken matkan :). Juoksu tällä vauhdilla tuntui yllättävän helpolta ja sykkeetkin sain pidettyä alle anaerobisen kynnyksen.

Kun juoksua oli jäljellä kolmisen kilometriä, aloin nostaa vauhtia vähitellen niin, että juoksin jonkin aikaa 12.5 km/h:ssa sitten 13.5 km/h:ssa ja lopulta viimeiset sadat metrit 15 km/h. Sykemittarin kello pysähtyi aikaan 47:18, kun olin kellon mukaan juossut kymmenen kilometriä! Tiedä sitten mitä mittaria uskoa, vai uskoako mitään – juoksumaton vauhtien perusteella noin 50 minuutin aika vaikuttaa todennäköisemmältä. Toisaalta en voi tietää juoksumaton vauhtienkaan paikkansapitävyyttä. Tiesin jo etukäteen, että koska juoksumatolla matkan mittaaminen on epätarkempaa kuin ulkona juostessa, en saa tarkkaa aikaa juoksulleni. Jos juoksen seuraavankin testijuoksun samalla juoksumatolla, saan siitä kuitenkin vertailukelpoisen tuloksen.

D5149EDC-6CAE-4138-952F-BBF1DAA238ED.png

Anaerobinen kynnykseni on 167 bpm (mattotestin perusteella), joten keskisyke 164 bpm kymmenen kilometrin juoksussa on jo aika korkea. Jos kyseessä olisi ollut kisa, keskisykkeeni olisi ollut varmasti vielä korkeampi, juoksinhan kesällä maratonin keskisykkeellä 167 bpm…

Notkahdus testijuoksun lopussa sykkeissä ja vauhdissa johtuu siitä, että jouduin keskeyttämään juoksun muutamaksi sekunniksi, koska matto päätti lopettaa harjoituksen kesken ja jouduin käynnistämään maton ja hakemaan vauhdin uudelleen.

Testijuoksu ei yllättäen ollutkaan niin paha rasti, kuin etukäteen pelkäsin. Osaksi varmasti siksi, että matolla pystyin kontrolloimaan vauhtia paremmin. Jos olisin lähtenyt juoksemaan testijuoksua ulkona tai vaikkapa hallissa, olisin hyvin todennäköisesti lähtenyt liian lujaa liikkeelle ja loppumatkasta olisin joutunut hidastamaan vauhtia hapotuksen ja voimien loppumisen vuoksi. Hyvä mattojuoksukokemus siis 😀

Oletko sinä juossut testijuoksuja? Miltä kunnon kehittymisen testaaminen tällaisella testijuoksulla kuulostaa sinusta? 

Hei, minä selvisin! 

– Maijaliisa

*Juoksuvalmennus saatu blogin kautta.

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Hyvinvointi Liikunta