Testissä Polar Vantage V: rannesykemittaus vs. sykesensori

Yhteistyössä POLAR Suomi – kanssa * kello saatu testiin blogiyhteistyön kautta

Heti aluksi, Polar ilmoittaa sivuillaan jo etukäteen, että rannesykemittaus reagoi hitaammin sykevaihteluun kuin sensorimittaus. Onhan se kai aika järkeenkäypää, sensori mittaa suoraan sydämen kohdalta sähköisiä signaaleja, jotka syntyvät sydämen lyödessä ja työentäessä verta verenkiertoon, rannesykemittaus (ylläri, ylläri) mittaa sähköisiä signaaleja ranteesta. Voisin myös kuvitella, että ranteessa sähköiset signaalit ovat heikompia kuin suoraan sydämen kohdalla ja tuleehan sykevaihtelu verenkiertoon myöhemmin, niin sanotusti viiveellä – tämä viimeinen pohdinta on kuitenkin täysin omaa ”järkeilyäni” :). Intervallitreeneihin suositellaan siis edelleen sykesensorin käyttöä ja jotenkin ajattelen, että vaikka erityisesti Polar ja muut sykemittareiden valmistajat ovat panostaneet rannesykemittauksen teknologiaan, on fysiologisesti mahdotonta parhaimmallakaan teknologialla saavuttaa ranteesta niin tarkkaa mittausta kuin sykesensorilla rintakehältä. Miltä teistä pohdintani kuulostaa? 

Silti on mielenkiintoista vertailla rannemittauksen ja sykesensorilla tapahtuvan sykemittauksen eroja ja yhtäläisyyksiä samalla juoksulenkillä. Juoksin siis rauhallisen aamulenkin lopun vedoilla – toisessa kädessä Vantage V ja toisessa M400, joka mittasi sykkeen sykesensorin kautta. Olin myös poistanut sykesensorin parituksen Vantagesta, jotta saan luotettavan vertailun ja molemmilla laitteilla itsenäisen tuloksen. 

Syke mitattuna Vantge V:n rannesykemittauksella ja sykesensorilla

808887B2-66B1-4598-A1A1-611D8C706C3D.jpeg

Käyrissä on jonkin verran eroja, mutta nopealla vilkaisulla käyrät ovat kyllä hämmästyttävän samankaltaisia. Noin 20 minuutin kohdalla olevaa syvää sykedippiä ei näy M400:n käyrillä, koska siinä vaiheessa pysäytin sykemittauksen hetkeksi ja laitoin Vantagen päälle vielä paikalla ollessani, M400:n jo lähdettyäni jatkamaan juoksua. Se, missä ero näkyy selvemmin, tulee sykealueiden minuuttimäärää tarkastellessa. Huomattava ero (se onko ero tilastollisesti merkittävä jää jonkun muun tutkittavaksi…) näkyy kolmannella sykealueella, jossa rannesykemittauksella tuolla alueella syke oli 13 minuuttia ja 21 sekuntia, kun sensorimittauksella samalla sykealueella syke oli 18 minuuttia ja 38 sekuntia. Johtuneeko siitä, että rannesykemittaus ei ehdi niin nopeasti sykevaihteluun mukaan, vai siitä että rannesykemittaus tulkitsee iholta sensoreillaan sykkeen matalammaksi esim. ihon kylmyydestä johtuen? 

Vauhti mitattuna Vantge V:llä ja M400:lla

1270F28F-7A5E-4B0B-B164-E4800C15BF18.jpeg

Halusin ottaa tähän samaan postaukseen mukaan myös vauhdin vertailun. Vauhtikäyrä näyttää puolestaan varsin erilaiselta kahden eri mittarin välillä, mutta vauhtialueiden erot eivät ole kuitenkaan kovin suuria. Vauhtikäyrä näyttää olevan Vantage V:ssä huomattavasti vaihtelevampi kuin M400:ssa. Vauhdeissa ei vaikuta olevan näiden kahden mittarin välillä kovin suurta eroa. Itse en osaa kuitenkaan tulkita, kumpi käyristä on totuudenmukaisempi. 

Juoksun yhteenveto eri mittareilla

1389327E-9163-489C-B0EE-3F389C93F554.jpeg

Keskisykkeen ero eri mittareilla mitattuna on hyvin pieni. Tällaisella rennolla lenkillä rannesykemittauksen ja sykesensorilla suoritetun mittauksen keskisyke on siis hyvin samankaltainen ja rannesykemittaus toimii tämän lenkin perusteella loistavasti. Matkassa näkyvä kahdeksansadan metrin ero on selitettävissä sillä, että toinen mittari oli pidempään päällä, ajassa on siis reilun minuutin ero. Pysäytin mittauksen matkalla muutaman kerran ja ilmeisesti pysäytin ensin M400:n, samoin lopussa. Vantage V:n GPS:n matkan pituuden mittaamisesta on ollut erinäisillä foorumeilla keskustelua, tämän kokeilun perusteella matkoissa ei vaikuta kuitenkaan olevan merkittävää eroa.

Keskivauhdeissakin eroa on vain neljä sekunttia, joka varmasti menee virhemarginaaliin, sen sijaan maksimivauhdeissa on selkeä ero. Mistä tämä johtuu – minulla ei ole tietoa. Myös minimisykkeessä on selkeä ero, mutta se johtuu siitä, että käynnistin Vantagen aikaisemmin pysähdyksen jälkeen kuin M400:n. Vertailukelpoisia eivät puolestaan ole korkeuserot, koska Vantage V:ssä on barometri korkeuden mittaamiseen ja M400 ”mittaa” korkeuden vain arvioiden GPS-seurannasta.

Jokainen voi kuitenkin tehdä tämän vertailun perusteella omat tulkintansa mittausten eroista ja yhtäläisyyksistä. Minua kiinnostaisikin kuulla, miltä teistä näyttävät nämä käppyrät, mihin sinä kiinnittät huomiota ja vakuuttaako rannesykemittaus tämän vertailun pohjalta? Itse ajattelen, että rannesykemittaus toimii minun tarpeisiini nähden aivan loistavasti tällaisilla peruslenkeillä. Jos haluan tarkkaa sykedataa intervallitreeneistä, käytän silloin sykesensoria sykkeen mittaamiseen. Voisi olla kuitenkin mielenkiintoista testata rannesykemittausta intervallilenkeillä. Hyvin todennäköistä olisi, että sykesensori mittaisi sykkeen huomattavasti tarkemmin, mutta kuinka paljon tarkemmin? Kiinnostaisiko sellaisen vertailun analyysi sinua? 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

Hyvinvointi Liikunta

Vuoden 2019 juoksusuunnitelmat

Tämä vuosi alkaa olla taputeltu tavoitteiden osalta. Kilometrejä olisi hienoa saada joku mukavan pyöreä määrä, tällä hetkellä kasassa on 1672.3 juoksukilometriä, kahta tuhatta ei tule tänä vuonna todellakaan täyteen, mutta vaikkapa 1800 kilometriä voisi olla vielä hyvin saavutettavissa.

Juoksussa on hienoa monen muuan asian lisäksi sekin, että tavoitteet voi asettaa aina uudelleen uuden kauden alussa. Toki myös saavuttamatta jääneet tavoitteet voi ottaa uudelleen haasteeksi uudella kaudella. Yksi ensi kauden kokonaistavoite minulla on kehittää juoksuvaihteja, tiedossa voi siis olla peruskestävyysläpsyttelyn lisäksi kohtuullisen kovia vetoja, bring it on! 

Olen ilmoittautunut jo kahteen kisaan ensi kaudelle, ensimmäinen toukokuun kisa NUTS Karhunkierros 34 kilometriä on juuri tuota kovaa juoksemista, toivottavasti. Tuolle matkalle en haluaisi lähteä retkeilemään vaan juoksemaan kovaa alusta loppuun asti… Saapa nähhä kuinka muijan käy ;).

BCEEE230-B45F-4622-82EC-B2943C643F65.jpeg

Ensimmäinen polku-ultra 53 km, NUTS  Karhunkierros, 2017

Heinäkuussa on sitten vuorossa NUTS Hetta – Pallas 55 kilometriäTänä vuonna juoksin kyseisen kisan Pallas – Hetta suuntaan, ensi vuonna juoksu juostaan siis toiseen suuntaan ja yöttömän yön tunnelmissa. Tuo yöjuoksu tulee olemaan varmasti upea kokemus! Pallaksen kisa tuntuu omalta, kotikisalta lapsuuden maisemissa. Tästä taitaa tulla perinne <3. Pienesti haaveilin jo 105 kilometrin kisasta, mutta onneksi järki (ja mies) sanoi, että vielä ei ole pidemmän kisan aika :). Ehkä sitten seuraavana vuonna, jos treenit menee putkeen. 

B9E53AF0-2B6B-405C-9854-A87A57837F52.jpeg

Pallas – Hetta polku-ultra, NUTS Ylläs Pallas, 2018

Pienessä mietinnässä ovat olleet myös Finlandia Maraton syyskuussa ja/tai Vaarojen Maraton lokakuun alussa. Olisi mukava juosta maantiemaraton, jos vauhdit harjoitusten myötä todellakin kasvavat, kummallisesti tuo ennätysten metsästäminen tuntuu myös mielekkäältä. Ja Vaaroiltahan pitäisi se revanssi vielä joskus ottaa…

Oikeastaan olen ”ilmoittautunut” myös Joensuu Night Runin 12 tunnin juoksuun. Sain nimittäin siirrettyä tämän vuoden osallistumisen ensi vuodelle. Tavoitteena ei ole missään nimessä juosta kisassa yli sataa kilometriä. Viisaammat ultrajuoksijat ovat kertoneet, että maratonharjoittelu riittää sadan kilometrin juoksuun, sellaisella treenillä siis ehkä mennään.

Joko sinulla on kisasuunnitelmaa ensi kaudelle? Olispa huippua nähdä kisatunnelmissa 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

Hyvinvointi Liikunta Mieli