Voi sentäs, heippa kamera ja puhelin!

Voi pöh ja puh! Olin varannut tälle päivälle aikaa uuden postauksen kirjoittamiseen, mutta päivä on mennyt aivan muihin hommiin, enkä pysty nyt todellakaan miettimään muuta kuin eilisen ja tämän päivän tapahtumia.

Miten valtavan paljon ihmisen elämä häiriintyy, kun lompakko ja puhelin varastetaan!!! Olen ollut suorastaan rakastanut puhelimeeni, jossa on aivan loistava kamera (Huawei P9) ja jolla olen kuvannut kaikki blogini kuvat. Suurin huoli on ollut maksukorteista, jotka olen toki sulkenut, kuten myös puhelinliittymän, mutta suurin suru on kyllä puhelimen menetys. 

D17F3F5E-826D-473D-8A15-20CCC862E8DF.png

Tämän päivän agenda on ollut yhtä ravaamista paikasta toiseen – poliisilaitokselle rikosilmoituksen tekoon, epätoivoinen yritys löytötavaraluukulla, passikuvien ottoa, salikortin uusimista, uuden SIM-kortin hankkimista, takaisin poliisilaitokselle väliaikaisen henkilökortin hankintaan, pankkiin ja kaikkea.

Jotenkin tuntuu aivan epätodelliselta, että joku todellakin on tahallisella tarkoituksella ottanut toisen omaisuutta ja harkitusti haluaa käyttää sitä väärin. Pienessä mielessä epäilin, että olen kuitenkin vain tiputtanut lompakon autoon ja sieltä se löytyy, kun vain tarpeeksi etsin (puhelin oli kyllä heti suljettu, joten onnellinen mahdollisuus oli täysin hypoteettinen), mutta kun liikuntasetelifirmasta tuli ilmoitus, että korttia oli yritetty käyttää tuhansien eurojen ostoihin, kaikki positiiviset odotukset romahtivat. 

Ihmisten itsekkyys, piittaamattomuus ja pahuuus astuivat tässä muodossa ensimmäisen kerran elämääni ja nyt tuntuu pahalta, suorastaan runnellulta. Lähden selvittämään ajatuksiani lenkille. Ihanaa viikonloppua teille, 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

 

Hyvinvointi Mieli

Paluu perustaan viikolla 38

Peruskuntokauden alku, pitäisi alkaa suunnitella viikko-ohjelmaa ja miettiä, miten haluan treenata seuraavat pari kuukautta. Muutama ylipitkä harjoituskin pitäisi saada aikaiseksi ennen marraskuun puolen välin 12 tunnin sisärataultraa… huh! 

Ja sitten on tämä minun salainen ongelma, joka haittaa huomattavasti tätä peruskunnon kasvattamista… Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua… Vaikka järjellisesti siis tiedän, että sauvakävely olisi oikeasti nyt sitä parasta peruskuntoliikuntaa, lähden silti usein juoksulenkille. Hieman syyllisenä siitä, etten tee oikeaa treeniä, mutta riemuissani siitä, että juoksen.

Juoksen siis siksi, että saan juoksukilometrejä, en siksi, että se hyödyttäisi minua tai olisi edes treenimielessä kannattavaa. On kauhean vaikea luopua tästä älyttömästä asenteesta ja pakottaa itsensä sauvakävelylle, mutta näin minun on silti tehtävä taas, jotta saan peruskuntoani aivan oikeasti treenattua… 

Maanantaina kävin hitaalla juoksulenkillä (1:11:07, 10.0 km, avg 134 bpm) ja pohdin tätä minun ”vaikeaa” suhdetta peruskuntoharjoitteluun. Suureksi harmikseni tarvitsen nyt todellakin pohjan rakennusta ja erityisesti matalasykkeistä treeniä. Juostessa syke ei tällä hetkellä vain pysy tarpeeksi matalana, joten minun on vähitellen aivan pakko suostua sauvakävelyyn. 

Tiistaina lähdimme nuorimmaisen kanssa pyörälenkille miehen ja isompien lasten ollessa harrastuksissaan (1:05:08, 15.04 km, avg 114 bpm), keskiviikona pidin lepopäivän ja torstaina nautin upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisestä säästä juoksulenkillä (54:47, 8.06 km, avg 138 bpm).

CC0F3277-7DAB-4554-90C0-BD17EEE99D45.png

Perjantaina kävin pyöräillen salilla (1:00:06, avg 116 bpm). Viimeisestä salikeikasta olikin jo pidempi aika… tein pienillä painoilla kyykkyjä, maastavetoa kahvakuulalla, keskivartaloa ja yläkroppaa. Treeni ei tuntunut juurikaan missään salilla ja kuvittelin tehneeni kevyehkön treenin. Lauantaina tajusin kuitenkin, että pitkä tauko lihaskuntotreeneissä tuntuikin yllättävän paljon jaloissa. Lauantain lenkillä (46:42, 6.01 km, avg 138 bpm) jalat tuntuivat todella pökkelöiltä ja takareidet olivat totaalisen jumissa. Illalla jopa rullailin ja venyttelin epätoivoisen jumittuneita jalkojani (20:20, avg 92 bpm).

3C0F3611-05B6-4A3A-9609-9055D08BEE7A.png

Sunnuntaina otin vihdoin järjen käteen ja lähdin sauvojen kanssa poluille (1:32:57, 9.33 km, avg 121 bpm). Eihän se samalta tunnu kuin juoksu mutta näillä mennään… Kerran viikossa peruskuntokaudella on ilmeisesti vedettävä kunnon perusteellinen sauvakävelylenkki. Siitä se pohja alkaa rakentua taas vähitellen… 

Siispä viikon kokonaiskilometrit tällä viikolla olivat 54.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 7 tuntia 25 minuuttia. Juoksua ei paljoa tullut, mutta näillä mennään 🙂

Onko kenelläkään muulla tällaista häiriintynyttä suhdetta peruskuntotreeniin? 😉

1CEBEA56-A0E7-440A-8BA6-455305D62AF9.png

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta Mieli