Peruskuntokauden alku, pitäisi alkaa suunnitella viikko-ohjelmaa ja miettiä, miten haluan treenata seuraavat pari kuukautta. Muutama ylipitkä harjoituskin pitäisi saada aikaiseksi ennen marraskuun puolen välin 12 tunnin sisärataultraa… huh! 

Ja sitten on tämä minun salainen ongelma, joka haittaa huomattavasti tätä peruskunnon kasvattamista… Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua… Vaikka järjellisesti siis tiedän, että sauvakävely olisi oikeasti nyt sitä parasta peruskuntoliikuntaa, lähden silti usein juoksulenkille. Hieman syyllisenä siitä, etten tee oikeaa treeniä, mutta riemuissani siitä, että juoksen.

Juoksen siis siksi, että saan juoksukilometrejä, en siksi, että se hyödyttäisi minua tai olisi edes treenimielessä kannattavaa. On kauhean vaikea luopua tästä älyttömästä asenteesta ja pakottaa itsensä sauvakävelylle, mutta näin minun on silti tehtävä taas, jotta saan peruskuntoani aivan oikeasti treenattua… 

Maanantaina kävin hitaalla juoksulenkillä (1:11:07, 10.0 km, avg 134 bpm) ja pohdin tätä minun ”vaikeaa” suhdetta peruskuntoharjoitteluun. Suureksi harmikseni tarvitsen nyt todellakin pohjan rakennusta ja erityisesti matalasykkeistä treeniä. Juostessa syke ei tällä hetkellä vain pysy tarpeeksi matalana, joten minun on vähitellen aivan pakko suostua sauvakävelyyn. 

Tiistaina lähdimme nuorimmaisen kanssa pyörälenkille miehen ja isompien lasten ollessa harrastuksissaan (1:05:08, 15.04 km, avg 114 bpm), keskiviikona pidin lepopäivän ja torstaina nautin upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisestä säästä juoksulenkillä (54:47, 8.06 km, avg 138 bpm).

Perjantaina kävin pyöräillen salilla (1:00:06, avg 116 bpm). Viimeisestä salikeikasta olikin jo pidempi aika… tein pienillä painoilla kyykkyjä, maastavetoa kahvakuulalla, keskivartaloa ja yläkroppaa. Treeni ei tuntunut juurikaan missään salilla ja kuvittelin tehneeni kevyehkön treenin. Lauantaina tajusin kuitenkin, että pitkä tauko lihaskuntotreeneissä tuntuikin yllättävän paljon jaloissa. Lauantain lenkillä (46:42, 6.01 km, avg 138 bpm) jalat tuntuivat todella pökkelöiltä ja takareidet olivat totaalisen jumissa. Illalla jopa rullailin ja venyttelin epätoivoisen jumittuneita jalkojani (20:20, avg 92 bpm).

Sunnuntaina otin vihdoin järjen käteen ja lähdin sauvojen kanssa poluille (1:32:57, 9.33 km, avg 121 bpm). Eihän se samalta tunnu kuin juoksu mutta näillä mennään… Kerran viikossa peruskuntokaudella on ilmeisesti vedettävä kunnon perusteellinen sauvakävelylenkki. Siitä se pohja alkaa rakentua taas vähitellen… 

Siispä viikon kokonaiskilometrit tällä viikolla olivat 54.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 7 tuntia 25 minuuttia. Juoksua ei paljoa tullut, mutta näillä mennään 🙂

Onko kenelläkään muulla tällaista häiriintynyttä suhdetta peruskuntotreeniin? 😉

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook, Instagram, Twitter ja YouTube