Paluu perustaan viikolla 38

Peruskuntokauden alku, pitäisi alkaa suunnitella viikko-ohjelmaa ja miettiä, miten haluan treenata seuraavat pari kuukautta. Muutama ylipitkä harjoituskin pitäisi saada aikaiseksi ennen marraskuun puolen välin 12 tunnin sisärataultraa… huh! 

Ja sitten on tämä minun salainen ongelma, joka haittaa huomattavasti tätä peruskunnon kasvattamista… Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua… Vaikka järjellisesti siis tiedän, että sauvakävely olisi oikeasti nyt sitä parasta peruskuntoliikuntaa, lähden silti usein juoksulenkille. Hieman syyllisenä siitä, etten tee oikeaa treeniä, mutta riemuissani siitä, että juoksen.

Juoksen siis siksi, että saan juoksukilometrejä, en siksi, että se hyödyttäisi minua tai olisi edes treenimielessä kannattavaa. On kauhean vaikea luopua tästä älyttömästä asenteesta ja pakottaa itsensä sauvakävelylle, mutta näin minun on silti tehtävä taas, jotta saan peruskuntoani aivan oikeasti treenattua… 

Maanantaina kävin hitaalla juoksulenkillä (1:11:07, 10.0 km, avg 134 bpm) ja pohdin tätä minun ”vaikeaa” suhdetta peruskuntoharjoitteluun. Suureksi harmikseni tarvitsen nyt todellakin pohjan rakennusta ja erityisesti matalasykkeistä treeniä. Juostessa syke ei tällä hetkellä vain pysy tarpeeksi matalana, joten minun on vähitellen aivan pakko suostua sauvakävelyyn. 

Tiistaina lähdimme nuorimmaisen kanssa pyörälenkille miehen ja isompien lasten ollessa harrastuksissaan (1:05:08, 15.04 km, avg 114 bpm), keskiviikona pidin lepopäivän ja torstaina nautin upeasta, aurinkoisesta ja lämpimästä syksyisestä säästä juoksulenkillä (54:47, 8.06 km, avg 138 bpm).

CC0F3277-7DAB-4554-90C0-BD17EEE99D45.png

Perjantaina kävin pyöräillen salilla (1:00:06, avg 116 bpm). Viimeisestä salikeikasta olikin jo pidempi aika… tein pienillä painoilla kyykkyjä, maastavetoa kahvakuulalla, keskivartaloa ja yläkroppaa. Treeni ei tuntunut juurikaan missään salilla ja kuvittelin tehneeni kevyehkön treenin. Lauantaina tajusin kuitenkin, että pitkä tauko lihaskuntotreeneissä tuntuikin yllättävän paljon jaloissa. Lauantain lenkillä (46:42, 6.01 km, avg 138 bpm) jalat tuntuivat todella pökkelöiltä ja takareidet olivat totaalisen jumissa. Illalla jopa rullailin ja venyttelin epätoivoisen jumittuneita jalkojani (20:20, avg 92 bpm).

3C0F3611-05B6-4A3A-9609-9055D08BEE7A.png

Sunnuntaina otin vihdoin järjen käteen ja lähdin sauvojen kanssa poluille (1:32:57, 9.33 km, avg 121 bpm). Eihän se samalta tunnu kuin juoksu mutta näillä mennään… Kerran viikossa peruskuntokaudella on ilmeisesti vedettävä kunnon perusteellinen sauvakävelylenkki. Siitä se pohja alkaa rakentua taas vähitellen… 

Siispä viikon kokonaiskilometrit tällä viikolla olivat 54.9 ja aikaa liikkumiseen käytin 7 tuntia 25 minuuttia. Juoksua ei paljoa tullut, mutta näillä mennään 🙂

Onko kenelläkään muulla tällaista häiriintynyttä suhdetta peruskuntotreeniin? 😉

1CEBEA56-A0E7-440A-8BA6-455305D62AF9.png

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Kommentit (5)
  1. Satu / Juoksuaskeleet
    30.9.2018, 07:13

    Mulla ei ole tätä ongelmaa: ”Että jos se ei ole juoksua, sitä ei saa laskea juoksuksi ja sitten ei kerry juoksukilometrejä ja me kaikkihan tiedämme, että vain juoksukilometrit ovat merkittäviä. Kun harrastaa juoksua, on juostava, ei riitä, että sauvakävelee tai pyöräilee (vaikka se olisi oikeasti juuri sitä tarpeellisinta ja hyödyllisintä peruskuntoharjoittelua), koska, no, se ei ole juoksua.”

    Sauvakävelylenkit on just mainiota, ja teen paljon muutakin kuin juoksua. Ehkä joskus kipuilen siinä, että voinko kutsua itseäni edes juoksun harrastajaksi, koska treeniviikot näyttää varsin usein muulta kuin juoksulta. 😉 Eilen 2 h 30 min sauvakävelyn jälkeen tunsi kyllä todella tehneensä. Että ihan en allekirjoita sitä, etteikö se tuntuisi treeniltä. 🙂

    1. Ihanaa Satu, että kommentoit!

      Sauvakävely todellakin tuntuu fyysisesti treenillä, mutta henkisesti minä usein ajattelen sen olevan ”vain” sauvakävelyä, jotain ns. juoksua ”korvaavaa” treeniä. Tarja Virolainen on puhunut paljon tästä asetelmasta, jossa puhutaan juoksua korvaavasta treenistä, tätä nimitystä hän ei käyttäisi, koska mikään ei voi ns. korvata juoksua. Kyse on siis enemmän mentaalisesta puolesta, minua harmittaa ja tympii, kun en yksinkertaisesti voi tehdä suurinta osaa peruskuntoharjoittelussa juosten, koska sykkeet eivät pysy Pk-alueella. Silloin minun ”täytyy” kuitenkin korvata juoksu esim. sauvakävelyllä eikä se minun mielessäni millään muotoa korvaa juoksua – enemmänkin niin kuin Tarja toteaa, on juoksua tukeva harjoitus. Kuitenkin se vie ajan pois siltä juoksumahdollisuudelta, näin voin siis treenata rakastamaani juoksua vähemmän.  

      1. Satu / Juoksuaskeleet
        1.10.2018, 17:59

        Heiii, kiitos kun avasit vähän enemmän tätä mitä tarkoitit. Olen ihmetellyt monesti, että miksi osa harmittelee kävelylenkkejä. Nyt tämä näkökulma lisäsi ymmärrystäni. Itse en siis ole koskaan ajatellut siis tästä näkökulmasta, että minun pitäisi esim. sauvakävellä sykerajojeni vuoksi. Vaan teen sen omasta tahdostani, ja ehkä se tosiaan siis lisääkin sitä miellekkyyttä. Ei niinkään siksi, että minun on pakko vaan minä vain tykkään monipuolisemmasta liikkumisesta. Mutta jos se juoksu on se ”the juttu”, ja sitä ei voi tehdä koska sykkeet pomppaa liian korkealle, ja ”joutuu” kävelemään, niin nyt ymmärrän tätä näkökulmaa paremmin. 🙂 Tosin kun malttaa tehdä sitä riittävän rauhallista peekoota, niin sittenpä sinullakin varmasti myös juoksussa syke pysyy riittävän matalalla ja saat juosta sydämesi kyllyydestä! 🙂 Ihanaa syksyä ja iloa harjoitteluun!

  2. Heh! 

    Huomaan muuten itsekin, mistä tämä ongelma kumpuaa… Ensinnäkin peruskuntoni ei ole kovin hyvä, mutta  erityisesti maksimitasolla repertuaaria riittää vaikka kuin. Silti tuo pohja olisi se tärkein, jolle rakentaa… Nuoruudessani olen todellakin harrastanut pääasiassa maksimitreeniä, useita kertoja viikossa aerobicia, jossa tunti vedetään niin täysillä kuin kykenee eikä juurikaan muuta treeniä. 

    Tästä treenikulttuurista pitäisi sitten alkaa ymmärtää tuo matalatehoisen treenin merkitys, haastavaa ;).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *