Valmistautumista Vuokattiin – varusteita ja taktiikkaa

Viikko Vuokatti Trail Challengeen! 

Aivan kummallista, että kisaan on enää viikko aikaa! Apua! Ensi viikko menee tiukasti töissä ja vielä perjantaina on koulutuskeikka Oulussa, josta palaan Kainuuseen vasta iltasella. Oikeastaan siis nyt viikonloppuna on ainoa hetki, jolloin voin rauhassa miettiä tulevan kisan varusteita ja taktiikkaa.

Kisaohjeet on päivitetty sivuille (ohjeisiin pääset tästä) ja sieltä löytyy myös pakollisten varusteiden lista. Pakollisia varusteita on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi NUTS Pallas – Hetta -polku-ultrassa. Vuokatti Trail Challengella on huoltaja huomattavasti enemmän eikä reitti kulje avotunturissa. Varustelistan ulkopuolelta otan kuitenkin reppuun ainakin vedenpitävän takin, kaiken varalta. Jos matka katkeaa vaikkapa loukkaantumisen takia, lisävaatetus tulee varmasti tarpeen, vaikka huoltoon ei olisikaan kovin pitkä matka.

E07C34EF-B834-469C-A6C0-51D4EC1BB808.png

57 kilometrin matkalla on ruhtinaalliset kuusi huoltopistettä, 15 kilometrin, 28 kilometrin, 35 kilometrin, 45 kilometrin, 51.5 kilometrin ja 54.5 kilometrin kohdalla. Vähintäänkin joka toisella huoltopistesteellä on tarjolla jotakin syötävää, jokaisella huoltopisteellä on vettä ja urheilujuomaa. Huoltopisteitä on niin paljon, että en aio ottaa rakkoa reppuuni mukaan ollenkaan, vaan täyttelen kahta puolen litran lötköä huoltopisteillä. Geelejäkään ei tarvitse kantaa repullista, vaan ajattelin ottaa mukaani vain noin kuusi geeliä vastaavaa ”pakkausta”. Suolatabletit otan mukaan myös varuilta, vaikka suoloja ei syksyisessä säässä niin paljon yleensä menetäkään kuin helteillä. Tosin syksykin on ollut niin lämmin, että viikon päästä voi olla edelleen lähes hellekelit.

Muista varusteista olen päättänyt vasta kengät, eli tärkeimmät. Tälle matkalle lähden Inovin Roclite 280 -polkujuoksukengillä. Näihin kenkiin minulla on myös sopivat gaiterit. Sen verran syyssadetta on Kainuussa saatu, että reitillä on varmasti myös märkää ja upottavaa maastoa, joten uskon gaitereiden olevan tarpeen. Varustelistassa suositeltiin jopa nastakenkiä lopun kivikkoon, mutta näissä Rocliteissä on kyllä niin pitävä pohja, että niillä uskon pärjääväni vallan mainiosti.

D2178406-17B9-45F2-8BE5-6BCEDC9CE4D9.png

Kisataktiikkaa en ole juurikaan hionut koskaan aikaisemmin, mutta nyt ajattelin edes vähän hillitä menoa alkumatkasta… Luulen tietäväni, että ensimmäistet 35 kilometriä (!) ovat kohtuullisen juostavaa maastoa… Yritän juosta tämän monen kymmenen kilometrin alun mahdollisimman rennosti, hyvällä vauhdilla – kuitenkin niin, että sykkeet pysyisivät mukavasti aerobisella tasolla. Siitä eteenpäin maasto muuttuu teknisemmäksi, vaikka on edelleen vielä polkujuoksijalle aivan mukavaa maastoa. Tämä väli vaatii kuitenkin jo enemmän pinnistelyä. Viimeiset 12-14 kilometriä ovat sitten aikamoista könyämistä ylös ja alas, sitä varten pitäisi olla vielä voimia reservissä…

Pientä kauhun sekaista jännitystä tässä poden, vaikka hyvin luottavaisena olen kuitenkin matkaan lähdössä :). Onpa hienoa päästä upeisiin Kainuun maisemiin nauttimaan syksyisestä polkujuoksusta! Aivan valtavan isot tsempit meille kaikille matkaan lähteville! 

D044FD70-1494-410C-A8DF-DCD5826A413B.png

– Maijaliisa

P.S. 115 kilometrin kisa alkaa jo perjantaina klo 24 Vuokatin urheiluopistolta. Minä starttan 57 kilometrin kisaan lauantaina (8.9.) klo 09. Kisaa pääsee seuraamaan myös kotisohvalla GPS-seurannan kautta sivulta: www.gpsseuranta.net

* osallistuminen saatu blogiyhteistyön kautta 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta

Tasapainoa treeniin viikolla 34

Treenit kohti Vuokatti Trail Challengen 57 kilometrin polku-ultraa ovat viimeistelyä vaille valmiit. Perheessä jyllää syysflunssa, toivottavasti vältän sen ja selviän vajaan kahden viikon päästä lähtöviivalle. Täytyy ottaa kovat aseet kehiin – C-vitamiiniöverit, sinkki, hunaja ja inkivääri – jokapäiväiseen käyttöön. Tai jos se flunssa on tuloillaan, niin nyt ehtisi vielä sairastaa ja toipuakin. Ikävä kyllä näitä tauteja ja aikatauluja ei voi itse valita, joten kattellaanpa miten tässä käy :).

Viime viikolla taudeista ei ollut tietoakaan ja ilmakin oli vielä ihanan kesäinen. Maanantaina palauttelin ruohonleikkauksella edellisen viikon tiiviistä juoksurypistyksestä (1:51:40, avg 109 bpm).

Tiistain juoksu oli niin sanottu maraton special, jossa juostaan suurin osa lenkistä peruskestävyysalueella (50 min, avg 145 bpm), alle aerobisen kynnyksen, seuraava sykli mennään vauhtikestävyysalueella (20 min, avg 160 bpm) ja viimeinen sykli maksimialueella (10 min, avg 167 bpm). Kokonaisuudessaan lenkin pituudeksi tuli 14.1 km keskisykkeellä 152 bpm. Himpun verran hirveä treeni, mutta tarpeellinen vauhdin kasvattamiseksi maratonilla ja ultrillakin. Loppuverryttelyn tein erillisenä harjoituksena, syke ei silti ehtinyt kauheasti laskea (5:23, 0.81km, avg 148 bpm) :).

CFF71AB5-DE85-4F3D-94BA-51309C463526.png

Keskiviikko oli lepoa ja torstaina juoksin hieman kevyemmän lenkin, jossa kuitenkin oli mukana vauhdikkaampiakin jaksoja (45:09, 7.58 km, avg 143 bpm).

Perjantaina oli salipäivä, juoksin alkulämmittelyksi juoksumatolla (12:07, 2.02 km, avg 131 bpm) ja salitreeni oli tälläkin viikolla pääasiassa keski- ja ylävartalotreeniä (59:15, avg 119 bpm). Tein tyhmyyksissäni kuitenkin myös uudella pohjekoneella muutaman sarjan ja seuraavan päivän juoksu oli aikamoista tököttelyä… 

Lauantaina juoksin tunnin palauttelevan lenkin (1:00:09, 8.51 km, avg 130 bpm), jonka aikana jalat todellakin tuntuivat lyijypainoilta. Vasemman jalan nilkka/akillesjänne on vaivannut minua jo pidemmän aikaa ja sekin ärtyi edellisen päivän pohjetreenistä. Akillesjännevaiva on hieman outo – lenkin alussa nilkka tuntuu jäykältä, mutta vertyy lenkin aikana ja jalalla voi hyvin juosta pidempiäkin lenkkejä. Lenkin jälkeen nilkkaan tulee kuitenkin usein lepokipua. Polkulenkeillä nilkka ei juurikaan vaivaa. Olen juossut lenkkejä eri kengillä ja siitä tuntuu olevan jonkin verran apua.

4870531C-F42B-4050-B87A-32F2523DE7CA.png

Sunnuntain polkulenkillä jalat tuntuivat taas omilta ja akillesjännekään ei juuri vaivannut. Tein tavalliseen polkulenkkiin ylämäki-intervalleja, joten sykkeet nousivat selvästi, yllätyksekseni vauhtikin oli polkulenkille oikein mukava (50:05, 8.22 km, avg 148 bpm). Illalla tein vielä keskivartalotreenin (25:18 avg 116 bpm). Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja lisätä jokaviikkoiseen ohjelmaan myös kotona tehtävät lihaskuntotreenit syksyn peruskuntokaudelle.

434BEB0B-0408-4253-B616-3C4CDBE17740.png

Kokonaisuudessaan viikon kertyi kilometrejä 43.5, joista juoksua 41.3 kilometriä. Treenitunteja tähän viikkoon tuli seitsemän tuntia ja 29 minuuttia. Erityisen iloinen olen sykealueiden pyramidimuodosta, treeni on kerrankin ollut oikeaoppisesti pääosin peruskuntoa kehittävää, mutta myös vauhtikestävyys on hyvässä suhteessa kokonaisuuteen. 

1D4DAAF3-B792-4B70-81CB-DBB7C0B56016.jpeg

Tästä on hyvä lähteä keventelemään kohti syyskuun Vuokatti Trail Challengea. Viikot töissä hurahtavat vauhdilla, joten kisa on jo aivan nurkan takana, jaiks 😀

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta Terveys