Mitä nimeni kertoo minusta -haaste :)

Löysin jo kaun aikaa sitten blogimaailmassa kierrelleen – mitä nimeni kertoo minusta -haasteen, jonka alkuunpanija on Every Steps Running a Circle -blogin Hanna. Ideana on keksiä oman nimensä jokaisesta kirjaimesta itseään kuvaava positiivinen adjektiivi. Mielestäni aivan loistava idea nuorelta naiselta <3. Itseään ei tule kovin usein kehuttua ja nyt sen saa tehdä oikein luvan kanssa. Nimeni on varsin pitkä, joten saan kehua itseäni oikein urakalla 🙂 Ajattelin ottaa tähänkin postaukseen osin juoksukulman, joten katsotaanpa mitä kirjaimista selviää…

Myönteinen – Ajattelen asioista positiivisesti ja pyrin näkemään kaikissa asioissa jotakin positiivista. Tämä näkyi jopa ensimmäisellä maratonilla kilometrejä laskiessa kolmenkympin kohdalla… jolloin maaliin oli mielestäni reilu kymppi, 31 kilometrin kohdalla noin kymppi ja 32 kilometrin kohdalla enää kymppi… vai oliko tämä vain huonoa laskupäätä… 😉

Aito – Olen se mikä olen. En halua esittää olevani parempi tai enemmän, vaan näillä mennään 🙂 

Innokas – Innostun usein ja monesta asiasta. Juoksusta innostuttuani olen ollut innostunut jo pitkään. Tämä pätee siis erityisesti juoksuharrastukseeni, mutta myös kaikkeen muuhun tekemiseen, josta nautin. Usein sanon, että olen juoksijana enemmän innokas kuin älykäs 😉

Joustava – Pystyn mukautumaan tarpeen vaatiessa ympäristöön ja sosiaalisiin tilanteisiin. Luen myös tarkasti tunnetiloja ja sanatonta viestintää ja luovin tilanteissa näiden avulla. Olen myös usein vähän sinnepäin -tyttö, uskallan toisinaan mennä sieltä mistä aita on matalin ja se on varsinaista joustamista lapsiperheen arjessa, hyvällä tavalla.

Aktiivinen Olen härrävärkki, liikun koko ajan, jopa ruokapöydässä istuessa liikutan jotakin ruumiinosaa, yleensä heiluttelen tai tärisytän jalkaa. Toisaalta osaan minä ottaa iisisti ja nauttia loikoilustakin.

5C861616-77B9-4234-82C7-F55B9CA1969B.png

Lahjakas – Jokainen ihminen on lahjakas jossakin. Itse sain ihanaa palautetta ensimmäisen sileän maratonin jälkeen. Olin juuri tullut maaliin, jonne sarjan voittaja oli saapunut hetkeä aiemmin. Kun kerroin voittajalle, että juoksin ensimmäisen maratonini, hän totesi, että kyllä sinulla selvästi on lahjoja juoksemiseen. 

Iloinen – Nautin elämästä ja olen perusluonteeltani iloinen mutta onnellinen 🙂 

Itsenäinen – Olen kasvanut aikuiseksi, itsenäiseksi naiseksi, olen tullut toimeen itsekseni ennen kuin olen mennyt naimisiin ja saanut perheen. Tuo aika on kasvattanut minua pystyn itsenäisiin ratkaisuihin. Pidän sitä ehdottomasti positiivisena omainaisuutenani. 

Sisukas – Jos jotakin päätän tehdä, en halua jättää asiaa puolitiehen. Tämä näkyy myös juoksuissani. En ole ainakaan vielä jättänyt kisaa kesken, vaikka se ehkä olisikin ollut järkevää… 

Arvokas –Jokainen meistä on arvokas ja ainutlaatuinen sellaisena kuin on. Minulle on erityisen tärkeää, että ihmistä arvostetaan siksi, että hän on, ei siitä syystä mihin hän pystyy tai mitä hän osaa. Siksi mikään saavutus ei määritä minua ihmisenä jotenkin tosia paremmaksi tai huonommaksi. 

Siitä se tuli – Maijaliisa 

0FDCCF0B-C901-4D92-A36C-B5D2CF632422.png

On minussa vielä paljon muutakin, mutta aika monta puolta itsestäni sain tässä avattua. Haluaisitko sinäkin kertoa itsestäsi? Jos et halua kirjoittaa blogihaastetta, niin voit kirjoittaa vaikkapa kommenttikenttään vähintään yhden sinua kuvaavan positiivisen adjektiivin 🙂

Miten loistavan tärkeää onkaan taputtaa itseään joka aamu selkään ja todeta itselleen, että olet kyllä hieno ja hyvä tyyppi – sen voimalla jaksaa taas päivän haasteet huomattavasti kevyemmin – laitetaan hyvä kiertämään ja itsensä arvostaminen kasvamaan! 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään

Tolkusti juoksua viikolla 33

Vuokatti Trail Challenge -polkukisaan on enää kolme viikkoa ja treenit ovat parhaimmillaan (*osallistuminen kisaan saatu blogiyhteistyön kautta). Keho alkaa tuntua palautuneelta, myös tämän viikon treenit ovat puhuneet samaa kieltä. Ohjelmassa oli taas rypäsharjoittelun tyyppinen, useamman päivän juoksuputki ja loppujen lopuksi juoksin tällä viikolla kuutena päivänä, viitenä peräkkäin. Viime viikolla haikailemani juoksukilometrit täyttyivät tällä viikolla oikein ruhtinaallisesti, kun viikkoon keräsin 66.1 kilometriä juoksua ja aikaa kaikkeen treenaamiseen käytin 9 tuntia ja 37 minuuttia.

Maanantaina oli salipäivä, juoksin ensin juoksumatolla pitkähkön alkulämmittelyn (25:03, 4.36 km, avg 145 bpm). Salitreeni koostui taas pääasiassa keskivartalon syvien lihasten vahvistamisesta ja yläkroppatreenistä (45:52, avg 108 bpm).

4EA0F834-CF66-4256-AAB5-92E2018DF47C.png

Tiistaina oli lepoa varsinaisesta treenistä, mutta ruoho kasvaa edelleen ja telaleikkurilla ruohon leikkaaminen käy aivan loistavasti pk1-treenistä, minulle ainakin (44:49, avg 104 bpm). Onneksi talvella ruohon leikkauksen tulee korvaamaan pihan kolaus. Olen ominut nämä ”kaikkien rakastamat” 😉 kotityöt itselleni, koska muuten tuskin koskaan tekisin matalasykkeistä peruskestävyystreeniä.

Keskiviikkona kävin pienen lämmittelylenkin ennen varsinaista rypästreeniä (58:32, 9.01 km, avg 140 bpm). Torstaina, perjantaina ja lauantaina oli vuorossa rypästreenin tyyppinen kolmen päivän putki. Kaikkien lenkkien pituus oli määritelty aikana (ensimmäinen puolitoista tuntia, toinen kaksi tuntia ja kolmas taas puolitoistatuntia). Torstain lenkin kävin ystävän seurassa, joka jännitti, kuinka pysyisi minun mukana lenkillä. Olen yrittänyt kertoa kaikille, että kestävyysurheilun harrastaja ei voi useinkaan vetää kovin kiivastahtisia lenkkejä, jos haluaa kasvattaa kestävyyskuntoaan ja lenkin aikana ystäväkin huomasi, että vauhti polkulenkillä on varsin maltillinen (1:40:46, 13.51 km, avg 140 bpm). Sykkeet tällä lenkillä olivat vauhtiin nähden huomattavasti korkeammat kuin tavallisesti, enhän minä nimittäin malttanut olla hiljaa lenkillä montaa minuuttia.

Minulla ei ole myöskään mitään intoa esitellä ystävilleni ”ylivertaista” juoksukuntoani hirmuisilla vauhtilenkeillä, vaan toivon yhteisten lenkkien kannustavan ja innostavan ystäviäni juoksuun ja juoksusta nauttimiseen. Usein juoksua aloittelevat tai sitä harvakseltaan harrastavat, kuvittelevat, että juoksun täytyy olla yhtä tuskaa ja henki hieverissä pinnistämistä alusta loppuun, jotta siitä olisi jotakin hyötyä. Myönnän kyllä itsekin ajatelleeni näin aika pitkään :). Toivoisin siitäkin syystä voivani olla esimerkki juoksua aloittaville ystävilleni siitä, miten mukavaa, rentoa ja helppoa juokseminen voi olla.

Perjantain lenkin tein pääosin maantiejuoksuna, jolloin sain pidettyä parempaa vauhtia yllä ja kerättyä muutaman kilometrin enemmän (2:00:10, 19.4 km, avg 149 bpm). Syke nousi korkeammalle huomattavasti korkeamman keskivauhdin ansiosta. Lenkin jälkeen perhe oli odottamassa minua mukaan uintireissulle. Edelleen päivät ovat olleet upean lämpimiä ja vesikin Oulujärvessä oli vielä lämpimähkö… minä jäin kuitenkin uittelemaan jalkoja rantaveteen toisten nauttiessa uimisesta ja sukeltamisesta.

34BD21FF-BD81-47A7-9F2A-C74D88749811.png

Lauantaina oli rypästreenin viimeinen osa, jonka juoksin aamulla, jotta edellisestä juoksusta olisi mahdollisimman vähän aikaa. Rypästreenin tarkoituksena on totuttaa elimistöä kohtuullisen rasituksen muodossa pidempijaksoiseen juoksuun ja pidemmän juoksun iskutukseen. Lauantain lenkki oli myös pääasiallisesti polkulenkki, joka kulki lähinnä metsäautoteitä pitkin (1:30:25, 13.01, avg 139 bpm). Tiesin, että Kainuun Prikaatilla on polkulenkkini läheisyydessä valatilaisuus, mutta olihan se silti yllätys, että porukka marssitettiin prikaatilta valatilaisuuteen minun lenkkireittiäni pitkin :D. Loppumatkasta puikkelehdin siis muutaman sadan nuoren miehen ja naisen ohi päästäkseni kunnialla alta pois.

Sunnuntaille ei ollut varsinaisesti suunniteltuna lenkkiä, mutta niinpä vain vielä tänäkin päivänä veri veti juoksuun. ”Sillä se lähtee millä on tullutkin” -sanonta tuntuu toisinaan sopivan loistavasti juoksuun. Sunnuntain rento ja lyhyt juoksu (46:56, 6.75 km, avg 138 bpm) tuntui suorastaan sulattavan rypästreenin aiheuttamat kolotukset.

C0AB331A-7AA3-4E67-9F49-E8F2204A0C10.png

Aivan loistava juoksuviikko takana! Kuinka sinun juoksusi on tällä viikolla sujunut? Osallituitko viikonloppuna olleisiin kisoihin, Paavo Nurmi maratonille, Himos Trailille tai vaikkapa Rokua Trailille? Olisi kiva kuulla, miten juoksusi kulki 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta Mieli