Salilla viikolla 38

Otin viime viikolla salikortin. Nyt asun salilla… Ja saatoin tehhä muutaki ☺️

Maanantaina intouduin vielä pyöräilemään työpäivän jalkeen, kun syksy antoi parastaan ja aurinko lämmitti (1:59:12, 48.01 km). Syksyn illat viilenee kuitenkin nopeasti ja vilakka tuuli sai miettimään, onko tämä pyöräily näissä kesävarusteissa enää oikein järkevää. Erityisesti hartiaseutu tuntuu ottavan vilpoisesta tuulesta helposti itseensä. Illan pohkeiden availut tähän päivään puolisen tuntia.

Tiistaina kävelin alkuverkkana rauhallisesti salille (20:09, 1.69 km) ja salilla olikin sitten pitkästä aikaa oikein kunnon treenin aika (1:25:10). Olen vähän tutkaillut saliohjelmia netistä ja kysellyt voimatreeniä juoksijalle, pääosin pyrin tekemään kuitenkin koko kropan treeniä useammalle päivälle jaoteltuna. Yksi ajatus tässä taustalla on se, että kun en pääse juoksemaan, treenaan tukilihakset ja voimatasot nyt niin kohdilleen, että kun juoksu taas alkaa onnistua (ja alkaahan se jossakin vaiheessa onnistua, alkaahan?), niin lihaksisto on kunnossa ottamaan vastaan juoksua ja pitämään juoksuasennon ja juoksuvoiman hyvin hallussa. Salin jälkeen kipittelin kotiin (15:08 km, 1.38 km) vielä availemaan pohkeita (25:12).

Keskiviikkona kävin päivällä ulkoiluttamassa koiraa (ei todellakaan omaa, vaan olen lupautunut auttamaan ystävän koiran hoidossa) ja ihmeen hyvin me molemmat siitä selvittiin (40:38, 3.41 km). Laulutunnin ja musiikin teorian tunnin jälkeen kurvasin vielä salille himpun lyhyemmälle treenille (1:02:38), jonka jälkeen kotona odottelikin tuttu kuntoutustreeni pohkeiden availun muodossa (25:04). Nuo pohkeiden availut ovat hieman lyhentyneet, kun vasemman puolen pohkeessa ei tunnu olevan niin paljon työstettävää, tilanne voi tosin muuttua, varsinkin kun salilla alkaa tulla enemmän myös pohjetreeniä.

Torstaina kävin kävelyllä pääosin pehmeällä latupohjalla ja mäkisessä maastossa (1:39:22, 8.7 km).  Matkaa ja aikaa taittui mitattua enemmän, mutta kello sippasi kesken matkan ja jatkoin mittailua kännykän avulla, kun huomasin kellon pimenneen, joten hetki retkeilystä hävisi taivaan tuuliin. Jalassa on kävellessäkin lähes koko ajan pientä tuntumaa, mutta se ei kuitenkaan erityisesti rasitu tai kipeyde kävelemisestä, joten kävelyä harrastelen edelleen säännöllisesti, ainakin vielä. Tämä päivä oli se päivä, kun unohdin ensimmäisen kerran tehdä pohkeiden availun vielä iltatreeniksi. Onneksi kuitenkin nuo tennispallopomputtelut ovat jo niin rutiinia ja nopeasti tehty, että ne sentään tähänkin iltaan muistin tehdä.

Perjantaina pääsin vielä pyörälenkille ihanaan syysaaurinkoon (1:54:16, 45.5 km). Lähdin lenkille hieman aikasemmin ja ajattelin, että kyllä aurinko tähän aikaan vielä lämmittää, lämmittihän se, mutta kyllä tuuli myös viilensi menoa edelleen aivan syksyisesti. Nyt todella taitaa olla aika siirtää pyöräilyt sisälle ja salille. Illalla sitten taas kuntoutustreeniä pohkeille puolen tunnin ajan.

Lauantaina pyöräilin liikunta-alueelle ja lähdin juoksukaverin kanssa sauvakävelylenkille metsään (2:00:05, 11.66 km). Siinä jutellessa sain myös vahvistusta edelleen sille, että olisi  toden totta hyvä myös kuvata tämä nilkan/ jalan tilanne aivan magneettikuvalla, ettei siellä vain olisi kuitenkin jotakin rasitusmurtumaan viittaavaa. Silloin kuntoutuksessa pitäisi ottaa hieman eri asioita huomioon. Ilmeisesti tämäkin tie on kuljettava, kun edelleenkään en ole oikein saanut täyttä vastausta siihen, miksi tuossa toisessa jalassa on tuo patti ja miksi siinä tuntuu olevan nestekertymä koko ajan. Nuo edellisen fysioterapeutinkaan huomiot eivät mielestäni selitä sitä, miksi vain toisessa jalassa tämä patti kipuilee, vaikka molemmissa jaloissa on nuo kaiken maailman asentovirheet. Illemmalla suuntasin vielä salille treenaamaan (55:02) alku- ja loppuverkkana kävelyt kohteeseen ja kotiin. Jottei päivän treenikiintiö jäisi vajaaksi, piti illalla tietysti myös availla jo vähitellen saleilusta tiukkenevia pohkeita (22:06).

Sunnuntaina sali kutsui jälleen, treenailua ensin hiukkasen lämmitellen ja sitten oikein punttien ja härpäkkeiden kanssa (1:20:14). Olen aikaisemmin treenannut pääosin vapailla painoilla, mutta nyt kun  salitreenistä tulee tiiviimpää, ohjelmaan on löytänyt tiensä muutama laitekin. Niiden opettelussa meneenkin sitten hetki aikaa. Osa laitteista on aivan auttamatta minulle liian isoja, mitkään säädöt eivät riitä, joten ne laitteet jäävät unholaan ja edelleen minulle paras vaihtoehto on useimmiten vapaat painot. Laitteet toki tuovat pientä vaihtelua harjoitteluun, joten niitäkin nyt toisinaan kuitenkin kokeilen ja testailen. Illalla tein puolen tunnin pohkeiden availun ja ne olivatkin nyt aivan toisella tapaa juntturassa, kun salilla oli ollut myös pohjetreeniä. Tasapainoile tässä sitten treenin ja availun välillä, ehkä tasapaino löytyy vähitellen.

Viikkoon on kertynyt aivan hulluttomasti peruskuntotreeniä, kokonaisuudessaan liikuntatunteja on karttunut 17 tuntia ja vartti päälle. Tällaista matalatehoista ja liikkuvuustreeniä toki pystyykin tekemään helposti paljon, eikä se rasita kehoa samalla tavalla kuin vaikkapa juoksu. Kilometrejä viikkoon tuli yhteensä 129.7, joista pyöräilyä 99 kilometriä ja loput kävelyä. Viikko on liikunnan osalta tuntunut kevyeltä, mutta vähitellen, kun pääsen tuohon saleiluun sisään, pääsen myös siellä kokeilemaan rajoja ja ottamaan lisää tehoja mukaan treeniin. Olen jo useaan otteeseen sanonut, että kun en voi juosta ja jotain pitää tehdä, niin saleillaan sitten. Olen kuitenkin nyt päättänyt myös nauttia tästä salitreenistä ja laittaa siihen aivan kunnolla paukkuja mukaan, niin että saan kaiken mahdollisen hyödyn myös tästä salitreenistä. Tämän ikäisen naisen on tärkeää pitää lihasvoimaa yllä ja ajattelen, että sillä tuen myös sitten tulevaisuudessa mahdollisuutta juosta. Nyt näyttää niin todelta se, että jotta voin juosta, minun pitää harrastaa juurikin liahaksuntotreeniä ja nyt sitä tulee sitten oikein kunnolla. Täältä sitä taas tullaan ja voimalla!

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

hyvinvointi liikunta oma-elama terveys

Syksy saapui sateisena viikolla 37

Tuntuu kuin koko viikon olisi satanut vettä, vaikka se alkoi vasta perjantaina. Loppuviikko on mennyt sadetta ihmetellessä ja todellakin syksyä haistellessa, syksy saapui rytinällä tämän viikon aikana ja mielikin alkaa siirtyä syksyn kautta tuleviin suunnitelmiin ja tulevaan kauteen. Ensi vuodelle häämöttää Hetta-Pallaksen 66 kilometriä heinäkuussa NUTSin kisana ja edelleen haaveilen, että pääsen sen silloin juoksemaan. Vieläkään en suostu antamaan periksi, vaan jotenkin kaiken tämän jälkeenkin uskon, että kyllä minä vielä juoksen. Toivoa pidän yllä ja treenejä jatkan joka tapauksessa, tavalla tai toisella.

Maanantaina oli vielä kesää ilmassa ja kävin kävellen (29:22, 2.58 km) salilla, jonne minulla oli vielä ilmaiskäyntiaikaa jäljellä. Salilla tutkailin laitteita ja tein virtuaaliohjauksessa harjoituksen kiertoharjoitteluna (1:01:55). Tälle salille en nyt kuitenkaan tässä vaiheessa ota salikorttia, vaan palaan vanhalle salille sielläkin olevan kuukausitarjouksen perässä. Tutustumissalilla erityisen hyvää olivat juuri nuo virtuaalitunnit, joiden opastuksella voisi tehdä vaikka millaisia harjoituksia vapaana olevassa ryhmätilassa. Kuitenkin itse arvostan tällä hetkellä salissa erityisesti monipuolisuutta ja mahdollisuutta tehdä omassa tahdissa harjoituksia, kun harjoituspaikkoja on riittävästi ja nämä molemmat  vaatimukset toteutuvat vanhalla tutulla salilla. Salilta kävelin kotiin illan ruskosta nautiskellen (35:16, 2.81 km).

Tiistaina kävin iltasella reilun tunteroisen pyörälenkin (1:06:20, 28.29 km) ja löysin ihanan auringonkukkapellon auringolaskun aikaan.

Keskiviikko oli tämän viikon hurjin päivä henkisesti, eli kauan odotettu fysioterapiapäivä. Siitä kirjoittelinkin jo oman postauksen, sen löydät täältä. Tuosta keskiviikosta lähtien harjoitusohjelmaan on kuulunut reilun puolen tunnin pohkeiden availu päivittäin ja yhteensä neljän sadan toiston jalkaterän/jalkapohjan jumistuksen avaus tennispallon avulla. Näitä tennispalloavailuja en ole kellottanut, mutta nuo pohkeen availut laitan myös harjoituksiksi, sen verran hikistä hommaa se todellakin on (35:04). Torstaina kävin pyöräilemässä edelleen hyvässä pyöräilysäässä, vaikka enää ilma ei olekaan aivan kesäinen ja jouduin laittamaan jopa pitkähihaista päälle (1:31:51, 38.92 km). Pohkeiden availu oli todella kivuliasta ja sai aivan tuskanhien pintaan, vaikuttaa siis olevan myös todella tarpeen (40:38).

Perjantaina kävelin siis vanhalle tutulle salille (16:06, 1.41 km) ja otin sinne kolmen kuukauden salikortin kuukausikorttina. Voin kertoa, että olen tämän kolmen kuukauden aikana salilla harva se päivä. Ensimmäisellä kertaa vain hippaloin sinne tänne ja mietiselin, mitä kaikkea voisin alkaa salilla tehdä ja tulihan siellä vähän jumppailtuakin (1:08:41). Kotiin kävelin tyytyväisenä treenistä (16:36, 1.48 km) ja aloin availla pohkeita (30:03). Perjantaina alkoi siis tämä edelleen jatkuva sade, jota on riittänyt koko viikonlopulle lähes taukoamatta.

Lauantaina kävin salilla pyöräilemässä klossipyörällä päivän pisimmän treenin (1:15:11) ja sen jälkeen tein salilla vielä varttitunnin hyvinkin nopsan koko kehon sarjan. Illalla pohkeiden availua tehdessä huomaan, että pohkeet alkavat olla selkeästi vastaanottavaisempia ”sahailuun” ja ovat selvästi myös vähemmän jumissa, ilmeisesti tästä on siis jotakin hyötyä ainakin pohkeiden jumien osalta (30:16).

Sunnuntaina sain jo hieman ohjelmaa aikaiseksi salitreenin osalta ja pääsin tekemään aivan oikeita hommeleita rautojen kanssa (1:30:36). Alan taas nauttia tästä rautojen nostelusta ja nyt tuli oikein tunne, että kyllähän tätäkin voisi vaikka harrastella. Hyvä näin, koska voi hyvinkin olla, että tämä syksykin menee ilman juoksuja vielä hyvinkin jonkin aikaa. Iltasella availin taas pohkeita, vasen pohje on jo lähes täysin kivuton, oikealta löytyy vielä hetkittäin varsin herkullisia  jumeja, jotka käsittelyssä antavat jo vähitellen periksi, eikä tuskanhikikään enää nouse niin helposti pintaan  (35:33).

Viikon kokoniastreeniaika oli tällä viikolla  12:08  ja matkaa viikkoon kertyi pyöräillen ja kävellen 75.5 kilometriä. Nyt kun sisäpyöräilystä ei kerry kilometrejä ja ulkopyötäilyt alkavat kohta olla harvinaisia, viikkoon ei enää juuri kilometrjeäkään kasaannu. Tulevina viikkoina kerätäänkin sitten vain liikuntatunteja, josko niitä tulisi kuitenkin entiseen tahtiin. Edelleen tuo jalkojen tilanne mietityttää ja harmittaa, katsotaan, mitä kaikkea keksin jalan/jalkojen kuntouttamiseksi. Kävellessä edelleen mietin koko ajan, miten saisin jalkoja aseteltua niin, että ne toimisivat edes jotenkin paremmin kuin aikaisemmin, näin saatan saada sitten jalat toisesta kohtaa jumiin… No mietitään sitä sitten, kun sen aika tulee.

Uutta treeniviikkoa putkeen ja menoksi,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

hyvinvointi liikunta terveys oma-elama