Varustevalintoja Nuts Pallas – Hetta polkujuoksuun

Olen pari kertaa juossut poluilla vähän pidempääkin matkaa, mutta edelleen varustevalmistautuminen kisaan tuntuu tosi vaikealta. Lisähaasteen ensi viikonlopun juoksuun näyttää tuovan helteinen sää. Helle on ihana asia, mutta juostessa ottaisin mieluummin vastaani vaikkapa kunnon vesisateen kuin helteisen päivän. Nestetankkaus juoksun aikana pitää saada hoidettua huolella, helteisellä ilmalla pienikin nestevaje vaikuttaa helposti jaksamiseen ja saattaa uuvuttaa kokeneemmankin juoksijan, saati sitten tällaisen aloittelijan. Aion siis ottaa juomarakkoon vettä hieman vajaa kaksi litraa ja kahteen lötköpulloon yhteensä litran verran urheilujuomaa. Sen nestemäärn pitäisi kaiken järjen mukaan riittää ensimmäiseen huoltoon, joka on Hannukurussa 24.8 kilometrin päässä lähdöstä. Matkan varrella uitan itseni aivan varmasti vastaan tulevissa puroissa ja vettäkin saatan niistä tarvittaessa täydentää. Pakkaan mukaan myös normaalia enemmän suolatabletteja (parisenkymmentä…) nestetasapainon ylläpitämiseksi.

9FAA322E-47BE-47E6-891E-30F724E080F0.jpeg

Pakollisista varusteista repusta (Inov-8, RaceUltra) puuttuu enää muki, jonka olen unohtanut hankkia. Mukin tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta koska se pakollisten varusteiden listassa lukee, on se oltava mukana. Tällä helteisellä säällä tuntuu ehkä tarpeettomalta pakkailla mukaan myös kuoritakkia tai pitkähihaista paitaa, mutta matka on pitkä ja joidenkin ennusteiden mukaan tuntureilla saattaa jopa ukkostaa viikonloppuna. Tunturissa sää voi muutenkin muuttua hetkessä, joten aivan mielelläni varaudun näilläkin pakollisilla varusteilla matkaan. Mukaan lähtee myös rakkolaastarit, pätkä urheiluteippiä ja vessapaperia. Pakkaan mukaan myös kuvasta unohtuneen varavirtalähteen, jonka avulla voin ladata sykemittaria ja tarvittaessa puhelinta, jos matka-aika jostakin syystä venyy oletettua pidemmäksi.

EF050496-141D-45B7-808B-7197F504A502.jpeg

Pohdin kahden polkukengän välillä ja tulin siihen lopputulokseen, että valitsemani kengät, Hoka One Onen Challenger ATR 4, ovat paremmat kivikkoiseen juoksuun vaimennuksensa ansiosta. Toivottavasti tein oikean valinnan. Suolapähkinät ovat mukana energian vuoksi, mutta myös aivan suolan vuoksi :). Pelkistä makeista blockseista, shoteista ja geeleistä tiedän saavani helposti yököttävän olon ja suolaisella purtavalla pyrin tasapainottamaan ällötystä – joka jossakin vaiheessa aivan varmasti iskee. Osa shoteista menee kätevästi FlipBeltiin ja sinne sujautan myös puhelimeni vesitiiviisti pakattuna. Kuulokkeetkin laitan sinne mahdollisia pimeitä hetkiä varten.

B469100C-F313-4D47-9393-2EBA4F5A0B52.jpeg

Helteisen sään kunniaksi aion uskaltautua tunturiin lyhytlahkeisissa (hieman polven yläpuolelle) trikoissa ja hihattomassa paidassa. Muutaman päivän kokemuksella voin kertoa, etteivät edes sääsket jaksa lennellä tässä paahtavassa kelissä. Dippaan itseni toki ensin 50+ aurinkovoiteeseen. Laitan kaksinkertaisen, hyväksi testatun sukkayhdistelmän juoksukenkään, näin pyrin välttämään rakkoja. Shock Absorber-liiveissä on paikka Polarin sykesensorille, sen vältän sykevyön hinkkauksen topin alla, joka teki Karhunkierroksella huomaamatta ison nirhauman selkään. Aurinkolippa on aivan must helteisen kelin aurinkosuoja. 

Mitähän vielä unohtui? Omasta mielestäni olen tällä setillä kohtuullisen valmis koitokseen :). Saattaa olla, että yksi Snickers eksyy vielä herkkupuolelle… Tuliko yllätyksiä? Mitä vielä pitäisi ottaa mukaan? Kerro ihmeessä! 

Into piukeena jo kisaa odotellen, 

– Maijaliisa

P.S. Olen perjantaina seuraamassa 30 kilometrin ja 134 kilometrin kisojen startteja Ylläksellä, jospa saisin niistä jotakin mukavaa someenkin 😀

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Hyvinvointi Liikunta

Hiljaiseloa blogissa viikolla 27

Viikko on mennyt nopeasti. Matka tyhjään mummolaan keskiviikkona ja lauantain itkuntäyteiset ilojuhlat, paljon sukua, halauksia, lämpöä, rakkautta. Niistä oli tämä viikko tehty <3. Blogia en ole ehtinyt viikon aikana juuri edes ajatella, mutta liikkumaan olen kuitenkin päässyt suunnitelman mukaan. Pidän huolen siitä, että pääsen juoksemaan ja keventämään huoliani, purkamaan suruani ja hakemaan voimani poluilta tähän surun ja  kaipuun aikaan.

Maanantaina jynssäsin jo lähes kynittyä nurmikkoa vielä lyhyemmäksi (22:34, avg 107 bpm), koska olimme lähdössä keskiviikkona parin viikon lomalle Lappiin ja pelkään kotipihan muistuttavan viidakkoa palatessamme kotiin. Kävin myös mukavalla polkujuoksulenkillä (1:10:06, 10.08 km, avg 141 bpm).

20180708_234344_0001.png

Tiistaina suurin osa päivästä meni Kainuun rastiviikkojen talkoolaisena jakamassa lounasravintolassa spagetti bolognesea suunnistajien lautasille. Yllättäen siinä saa seisoskella aika lailla ja askeleitakin kerättyä. Illalla tein pienen coretreenin päivän päätteeksi (noin 25 min, avg 105 bpm).

Keskiviikkona istuimme koko päivän autossa ja matkustimme Kajaanista Muonioon. Matka on pitkä ja nyt se oli erityisen vaikea, kun perillä odotti tyhjä mummola, jossa isän/papan avoin syli ei ollut meitä enää vastaanottamassa.

Torstaina minun piti käydä puolentoista tunnin kävelylenkillä, mutta metsässä polku vei aivan väistämättä ja kävelystä tuli hölkyttelyä vähän väliä (1:25:47, 9.44 km, avg 123 bpm). Silti keskisyke pysyi oikein mallikkaasti peruskestävyysalueella. Metsä hoitaa ja sielu lepää.

IMG_20180708_235423.jpg

Perjantaina huonosti nukutun yön ja tulevan päivän valmistelujen jälkeen lähdin maantielenkille, muka kevyelle. Edellä mainituista syistä sykkeet huiteli aivan omilla lukemillaan (57:17, 8.14 km, avg 143 bpm) ja juoksu tuntui raskaalta. Elämän kokonaiskuormituksen vaikutus näkyi kyllä selvästi tämän lenkin vireydessä.

Lauantaina oli suuri päivä, suurien tunteiden, suurien kyynelten ja ison ilonkin päivä <3.

Sunnuntaina lähdimme koko perheellä tuulettumaan pienelle retkelle Särkitunturille. Lasten kanssa kävelimme Särkivaaran laavulle asti (26:33, 1.64 km, avg 101 bpm), josta jatkoin matkaani Särkitunturin päälle. Siskoni oli kertonut upeista tunturilammista sekä Särkivaaralla että tunturin laella, silti kaiken kauneus yllätti ja sai sydämen lähes pakahtumaan. Minä pulahdin tunturin laella pienessä kirjasvetisessä lammessa uintipyrähdyksen ja laskeuduin takaisin Särkivaaran laavulle (30:09, 3.32 km, avg 132 bpm). Siellä lapset ja mies olivat myös käyneet lammessa uimasssa ja paistaneet laavussa makkaraa. Seuraavaksi mies lähti juoksemaan Särkitunturin päälle ja minä lähdin lasten kanssa paluumatkalle (23:38, 1.61 km, avg 96 bpm). Pieni irtiotto oli aivan loistava kaikkien mielestä ja lapsetkin jaksoivat hyvin laavulle asti. Kerrankin saan todeta totuudenmukaisesti, sääskiä ei ollut juuri ollenkaan riesana retkellämme :). 

BA34292F-492A-43E6-9374-503026E42F53.png

3B79CE5D-D7A4-46D8-970A-09C4082C804D.png

Yhteensä tälle viikolle tuli kilometrejä siis 35.5 ja aikaa liikuntaan käytin 6 tuntia ja 56 minuuttia. Intoa Hetta – Pallas polku-ultraan on kasvatettu urakalla ja alan jo odotella kisaa. Edelleenkin henkinen valmistautuminen tuntuu hyvin vähäiseltä, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa alkaa pohtia asiaa. Jospa saisin viikon aikana tehtyä postauksen kisavarustuksesta, se jos mikä saisi valmistautumisen aluilleen. Toivon todellakin, että viimeistään perjantaina Ylläksellä miehen startatessa 134 kilometrin matkalle, omakin rypistys alkaa painua tajuntaan 😀

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebooksivuja tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Mieli