Pyöräilykauden päätöstä ja elokuun elot viikolla 35

Saan harvoin palautetta blogistani, nyt sain ihanaa palautetta mutta myös äärimmäisen huikeaa apua jalkavaivaani, kun eräs lukijani otti minuun yhteyttä nilkkavaivaani liittyen ja selvitteli Etelä-Suomesta käsin, kuka täällä Kainuussa voisi olla paras mahdollinen auttaja ongelmassani. Sain suosituksen eräästä jalkateräongelmiin keskittyneestä OMT-fysioterapeutista ja nyt odottelen hänelle varattua aikaa kuin kuuta nousevaa. OMT (oprtopedinen manuaalinen terapia) -fysioterapeuteilla on erikoiskoulutus tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien tutkimiseen ja hoitamiseen eri menetelmin. Minulla on ollut pitkään tunne, että oireita on kyllä hoidettu hyvin ja menestyksekkäästi, mutta syy on jäänyt arvailujen varaan. Olen välillä päässyt juoksukuntoonkin jalkoineni, vaikka nilkan jäykkyys on jäänyt silloinkin vaivaksi. Kun syytä ei ole hoidettu kuntoon, on oireilu kuitenkin sitten aina uudelleen palannut ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että jalalla ei enää juurikaan juosta, toisinaan jopa kävelykin saa nilkan alueen jomotuksen aikaan. Odotan siis todella tätä tulevaa fysioterapia-aikaa ja jotakin selvyyttä asiaan. Toki voi olla myös niin, että tutkimukset jatkuvat, asiaan erikoistuneen lääkärinkin nimi on tiedossa, joten jos fysioterapia ei auta, lääkäri on seuraava osoite. Sain kuitenkin vahvistusta myös siihen, että vaiva pitää jollakin tavalla olla hoidettavissa, eikä se, että en voisikaan enää juosta,  ole mikään ensisijainen vaihtoehto.

Elokuu mennä humpsahti ja kelit suosi edelleen ulkoiluliikuntaa, aikaa liikkumiseen käytin vajaa kolmekymmentäseitsemän tuntia (36:43) ja sain kasaan aikamoiset 665,9 kilometriä kuukauteen. Tokikin suurin osa näistä kilometereistä on ollut pyöräilyä; 603.5 kilometriä. Juoksua elokuuhun on tullut pikkiriikkiset 15.8 ja kävelyä reilun maratonin verran, 44.5 kilometriä. Liikuntaa olen harrastanut entiseen tapaan – edelleen täytyy sanoa, onneksi on pyöräily. Nyt syyskuussa ulkoilmapyöräily varmasti vähenee, joten siirryn sitten vaikka sisätiloihin pyöräilemään tarvittaessa. 

Maanantaina tein pikkusen pyörälenkin edelleen nautiskellen huikeasta kesän jatkumisesta, vaikka tällä lenkillä oli jopa pitkähihainen päällä, kun luulin, että ilma olisi jo vähän viileämpi (1:09:09, 28.24km).

Tiistaina lähdin kävelylle ja samalla kävin kirjastossa etsimässä nuotteja laulutunnille. Neljän kilometrin kävelyn (41:26, 4.01 km) jälkeen kokeilin himppusen juoksua (13:59, 2 km) ja heti juoksuun lähtiessä huomasin jalassa nilkan alueella jäykkyyttä ja sellaista täyteläisyyttä. Juoksu itsessään ei varsinaisesti tehnyt erityisen kipeää,  mutta oikea jalka kyllä tuntui aivan toiselta kuin terve vasen jalka. En kuitenkaan jatkanut juoksua tuota suunniteltua kahden kilometrin pätkää pidempään, vaan jatkoin lenkin loppuun kävellen (50:47, 4.71 km).

Keskiviikko oli laulutuntipäivä ja nyt aloitin vielä laulutunnin päälle uuden harrastuksen, musiikinteorian opiskelun. Olen soittanut joskus ala-asteikäisenä pianoa muutaman vuoden ajan, sen jälkeen nuotinlukutaitoa on kartuttanut lähinnä kuorolaulu, joten musiikin teorian opinnot ovat todella tarpeen. Laulutunnille kävelin (27:02, 2.65 km) ja kotiin hipisin edelleen kävellen hieman pidempää reittiä (47:49, 4.6 km). Torstai-ilta meni lukiolaisen vanhempainillassa, sinne toki pyöräiltiin ja harrastettiin sitä kuuluisaa arkiliikuntaa. Arkiliikuntaa minun päivään tulee tavallisesti vähän. Menen autolla töihin ja siirryn eri työpisteisiin autolla. Toisinaan asiakastaapiminen saattaa olla enemmänkin urheilua, mutta useimmiten kuitenkin pöydän ääressä työskentelyä.

Perjantain työpäivä meni ensiapukurssin webinaaria  suorittaessa ja siinä samalla tuli monta kertaa mieleen, että monilla ihmisisllä voi olla hyvinkin paljon kaikenlaisia terveyshuolia ja miten niin monella eri tavalla minulla voi kaikki olla niin hienosti. Näitä pohdiskelin vielä iltasella kävelylläkin (53:10, 5 km) ja kotona tein pienen kotijumpan kävelyn päälle (20:28).

Lauantaina istuin tyytyväisenä sohvalla neulomassa aamupäivästä ja kun aloin suunnitella pyörälenkkiä, ulkona ripsotteli sadetta. Kävin ensin testailemassa ilmaa pienellä kävelyllä (30:13, 2.77 km) ja ilman tuntuessa lämpöisen kostealta, päätin kuitenkin lähteä pyöräilemään. Ajattelin, että kyllä se siitä tihkusateeksi laantuu ja niinhän siinä kävikin, lenkin aikana sade jopa taukosi (1:47:40,44.29 km). Silti pyöräily oli märkää, kylmää ja tuulista. Ilmeisesti kaikki muut pyöräilijät ovat jo sitä mieltä, että pyöräilykausi alkaa olla paketissa, koska yhtään pyöräilijää ei tullut vastaan eikä mennyt ohi. Toisaalta, ehkä muut ymmärtävät olla lähtemättä lenkille tällaisella säällä. Autoilijat olivat myös sitä mieltä, ettei pyöräilijöitä ole enää liikenteessä, koskapa ennen suojateitä ei ilmeisesti tarvitse pysähtyä, vaan vasta suojatiellä ja koiran ulkoiluttajatkin olivat tulleet siihen tulokseen, ettei pyöräilijöitä tarvitse enää varoa, vaan koiran voi antaa huoletta juosta narussa siksakkia pyörätien laidasta laitaan… Näiden sykettä nostattavien hetkien jälkeen aloin jo ajatella, että ehkäpä se pyöräilukausi on tosiaan tässä, mutta kun sunnuntai saapui lämpöisen auringonpaisteen kera istuin taas pyörän selkään ja lähdin nauttimaan ehkäpä niistä viimeisistä kesänlämpöisistä pyöräilykilometreistä (1:30:56, 38.82 km). Ensi viikollekin on vielä luvattu kahdenkymmenen asteen lämpöä, joten saattaa minut edelleen nähdä pyörän päällä. Tänäään olen myös nauttinut lämmöstä useamman tunnin pihatöitä tehden. Viikkoon kertyi liikuntatunteja reilu yhdeksän (9:12) ja matkaa taittui 137.13 kilometrin verran, joista pyöräilyä ehdottomasti suurin osa.

Elokuu on ollut aivan huikea kesäkuukausi. Syyskuu saa jatkua lämpimänä ja leutona, minua ei haittaisi 🙂 Syyskuussa alan vahvasti kuitenkin kääntyä salitreenin puoleen ja voi kuinka mielelläni juoksisin. Sitä jään edelleen odottamaan, erityisesti nyt odotan, että saan jalkavaivaani jonkun syyn, jotta voin tehdä oikeita asioita jalan kuntouttamiseksi.

Superia syyskuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Pyöräilykausi jatkuu edelleen viikolla 34


Tällä viikolla kesäiset kelit ovat jatkuneet täällä Kajaaninkin korkeuksilla ja samalla pyöräilykausi on jatkunut yllättävän mukavana. Tämä sopii minulle oikein hyvin, koskapa tuo oikean jalan nillka ei ota toipuakseen, vaikka kuinka sille annan aikaa. Tällä viikolla varasin taas uuden fysioterapia-ajan. Sen lisäksi, että toivon jalalle hoitoa, toivon erityisesti tietoa siitä, kuinka paljon uskallan rasittaa jalkaa ja mitä kuntouttavaa treeniä voin tehdä nilkalle, jotta se voimistuisi, mutta niin etten samalla rasittaisi sitä liikaa. Sain ajan vasta parin viikon päähän, joten Kuopion puolimaraton jää todellakin välistä, tällä jalalla ei mitään puolikkaita juoksennella. Onneksi jalka nauttii kuitenkin pyöräilyn liikkeestä ja sitä olen tälläkin viikolla sitten harjoitellut aivan urakalla.

Maanantaina oli viikon lepopäivä, olen jotenkin säännöllisesti alkanut pitää liikunnan lepopäivää maanantaisin, silloin käytän aikaani pitkälti neulomiseen, mutta tällä viikolla ilta meni pitkälti lasten harrastustoiminnan tukiyhdistyksen kokouksessa. Kovasti mietimme sitä, miten saisimme lisää vanhempia aktivoitumaan tukiyhdistyksen toimintaan mukaan, mitään viisasten kiveä ei tälläkään kertaa löytynyt, mutta tarvetta uusille vanhemmille toiminnassa olisi todella.

Tiistaina hyppäsin pyörän selkään, kävin vispaamassa peruslenkin (1:48:04, 44.12 km) ja keskiviikkona pyöräilin ensin syyskauden ensimmäiselle laulutunnille ja sen jälkeen kävin vähän lauleskellen lyhyemmän lenkin (1:10:12, 27.38 km). Oli tosi hienoa päästä taas jatkamaan laulutunteja, mietimme uusia kappaleita ja treenasimme hiukan kevyempääkin ohjelmistoa. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta oopperoista ja oopperan maailmasta, siitä syystä ehdotus Taikahuilun aarioista tuntuu aika korkealentoiselta, mutta minähän lähden vaikka minkälaista testaamaan.

Torstai on edelleen matkapäivä töissä ja kotiin palattua päätin lähteä testailemaan  prakailevaa jalkaa kävellen (1:44:17, 10.02 km). Kyllähän kävely onnistui, mutta loppumatkasta nilkan, jalkapohjan ja pottuvarpaan jänteen alue alkoi antaa selkeitä merkkejä itsestään. Nilkka ei erityisesti turvonnut rasituksesta, vakka siinä tuntuu olevan edellee lähse koko ajan pientä turvotusta. Välillä jossakin asennossa tuntuu kipua ja toisinaan taas ei. Aikamoinen mysteeri tämä vaiva.

Viikonloppua kohden tuuli on ollut näille leveysasteille aivan hurja, syksyn myrskyinen, vaikka sää on ollut kesäisen lämmin. Perjantaina olikin sitten aika palata pyöräilyn pariin (1:45:41, 44.24 km). Sää vaihteli tuulisesta vesisateeseen ja tuulisen aurinkoiseen. Kastuin lenkillä aivan kokonaan, mutta kotiin tullessa olin jo melkein kuiva. Vaihteleva lenkki kaikenkaikkiaan. Kuuntelin myös aivan huikean Eevi Bengsin haastattelun Ihmisraastin-podista. Oli todella hienoa kuulla Eevin urheilutaustasta ja NUTS 300 -kisan tapahtumista ja ajatuksista. Hiukkasen kuuntelukokemusta häiritsi se, ettei haastattelija aina oikein kuunnellut/ymmärtänyt, mitä Eevi kertoi ja hän joutui muutamaankin otteeseen selventää kertomaansa. Minä kuuntelijana olin kyllä ymmärtänyt Eevin kertoman jo ensimmäisellä kerralla. Joka tapauksessa suosittelen kuuntelemaan haastattelun, Eevi vaikuttaa aivan todella upealta urheilijalta ja persoonalta.

Lauantaina aurinko paistoi  ja tuuli tuiversi. Päätin kuitenkin lähteä viikon pitkikselle Nuasjärven ympäri (2:50:20, 70.19 km). Ajattelin, että ympyrälenkillä tuuli jossakin vaiheessa täytyy olla myös myötäinen, hämmästykseksini tuuli tuntui puhisevan pääosin sivulta ja myötäisesti, hyvin vähän vastaan, joten lenkki oli yllättävän mukava tältäkin osin. Lenkillä oli aikaa ajatella kaikenlaista ja siinä tuli mieleen myös ensi viikon syntymäpäiväni. Täytän ensi viikolla jo 47 vuotta. Se on jotenkin avain mahdottoman vaikea käsittää. Minusta tuntuu, että olen vielä kovinkin nuori. Jotenkin en vain osaa ajatella itseäni viittäkymppiä lähestyvänä rouvashenkilönä… Fyysisesti olen paremmassa kunnostta kuin vaikkapa 35-vuotiaana, vaikka podenkin tuota nilkaa juuri nyt. Edelleen luotan siihen, että saan jalan vielä toimimaan ja pääsen jatkamaan juoksentelua, jos en aivan entiseen malliin, niin kuitenkin niin, että pääsisin vielä polkuilemaan ja kisaamaankin.

Sunnuntaina keräilin vielä liikuntatunteja ja kilometrejä reppuun pikkusen pidennetyllä tavallisen päivän lenkillä (2:01:37, 51.25 km). Näistä touhuiluista kertyi liikuntaa viikkoon yksitoista ja puoli tuntia ja kilometrejä yhteensä 249. 3, joista kävelyä tuo torstainen kymmenen kilometriä ja pyöräilyä yhteensä 239,3 kilometriä. Aikasen mukava viikko siis näin liikunnallisestikin. Katellaanpa mitä ensi viikko tuo tullessaan, eloisaa elokuun jatkoa meille kaikille,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys