Vuosi vaihtui jo, mutta vielä muistelen viimeistä viikkoa, johon sain yhtäkkiä sujautettua pienen kisailunkin. Lauantaina keksin, että lähden vielä vuoden viimeiseen kisaan, Kajaanin Urheilijoiden järjestämään uuden vuoden juoksuun letkeällä asenteella ja helmat heiluen ;). Toki jo heti kisaan lähtöä suunnitellessa tiesin etten taida aivan Pk-sykkeillä reitistä selvitä…
Maanantai-iltana kävin pitkällä ja rauhallisella kävelyllä Kajaanissa. Lenkki kesti myöhään iltaan ja mies jo kyseli perään kesken kävelyn, kun olin viipynyt niin pitkään. Kuuntelin kävellessä äänikirjaa, joten en oikein edes huomannut lenkin venähtäneen yli kymmenen kilometrin pituiseksi (1:40:49, 10.12 km, avg 120 bpm).
Tiistai meni autossa istuessa. Lähdimme aamulla kohti Muoniota ja kahden pysähdyksen taktiikalla olimme vasta illalla perillä mummolassa.
Keskiviikkona kävin ensin haistelemassa ilmaa lyhyellä kävelylenkillä (23:22, 1.38 km, avg 114 bpm) ja juoksin sitten pienen lenkin noin -25 asteen pakkasessa (40:12, 6.01 km, avg 156 bpm). Sykkeet huiteli korkeuksissa, vaikka vauhti ei juuri kummoinen ollutkaan. Ilmeisesti tuo pakkanen vaikuttaa sykkeisiin aika tavalla tai sitten useampi vaatekerta, joka teki juoksusta hieman jähmeää… 🙂 Kylmä ei lenkillä kuitenkaan tullut eikä hengittäminenkään ollut erityisen työlästä.
Torstaiaamu valkeni ihanan kirkkaana ja järisyttävän kylmänä! Pakkasta oli koko päivän noin kolmekymmentä astetta. Kävimme miehen kanssa kävelyllä (56:01, 5.43 km, avg 123 bpm), ilma oli käsittämättömän kuulas ja kaunis. Yritin ottaa kännykällä kuvia upeasta auringonkajosta, mutta kännykkä hyytyi pakkaseen ja päivän todellinen upeus on nyt vain muistoissa <3. Muutaman kuvan sain kuitenkin alkumatkasta napattua.
Perjantaina pakkanen oli jo lauhtunut sen verran, asteita oli ”enää” miinus yhdeksäntoista, että pääsin vetämään vielä lenkin juosten (51:45, 8.41 km, avg 159 bpm). Kamalan korkeat sykkeet sain tällekin lenkille aikaiseksi, vauhtia piti vähän kirittää, kun varpaat meinasivat paleltua tavallisissa polkujuoksukengissä. Samaa vaivaa ei ollut aikaisemmin Salomonin Spikecross -kengissä, joten niissä oleva kalvorakenne sopii selvästi hyvin talvijuoksuun.
Lauantai meni taas autossa kotimatkalla, miten se kotimatka aina tuntuu niin paljon lyhyemmältä? Illalla sain kuitenkin rankan istumisen jälkeen vetreytettyä itseäni pikaisesti kotitreenin ja nilkkajumpan avulla aikaan 30:03, keskisykkeellä 118 bpm.
Voi Sunnuntai ja uuden vuoden aatto minkä minulle teit ;). Aloin edellisenä iltana tulla siihen tulokseen, että kun kerta sunnuntaina olisi treenattava, niin miksi ei sitten pienessä kisassa… Ja niin oli taas soppa valmis… Päätin lähteä juoksemaan 10.2 kilometriä paikallisen urheiluseuran järjestämässä uuden vuoden kisassa ja tietenkin kilpasarjassa. Kuten jo kerroin, kotona kovasti ajattelin juoksevani rennosti ja letkeästi koko kisan, mutta jo edeltävien tuntien kasvava jännitys osoitti sen, miten heikko mieleni on ja miten vaikeaa on edes kuvitella juoksevansa kisassa muka tavallista lenkkivauhtia…
Paikalla oli muutamia tuttuja, pari polkujuoksuporukan juoksijaa ja hyvä lössi reipasta miekkosta ja naikkosta. Lappu rintaan ja menoksi siis – ja minähän menin. Lähes kaikki muut meni silti paljon kovempaa… Kisa juostiin kahtena kierroksena kevyenliikenteenväylällä Kajaanin keskustan tuntumassa. Ensimmäinen viisi kilometriä meni kohtuullisen rapeasti aikaan 25:32 ja vaikka jo todella poltteli niin keuhkoissa kuin pumpussakin, ajattelin, että kyllä tästä vielä himpun verran kovempaa voisi toisen kiekan yrittää puskea…
Uudelle kierrokselle lähdettäessä sain ihanat kannustukset reitin varrelta ja jatkoin matkaani riemastuneena. Hetken päästä kuitenkin joku hillitön-Hilma veteli ohi ja vaikka kuinka yritin pysyä peesissä, ei voimia enää sellaiseen raastoon ollut. Kierroksen toisessa päässä jyrkässä mutkassa vasen takareisi jumahti aivan yhtäkkiä juntturaan ja hetken jo mietin, että lopetan juoksemisen ja jatkan kävellen, jos pystyn siihenkään… Sisupa ei kuitenkaan antanut myöden, vaan kehittelin siinä keekoillessani tavan nostella polvea vähän korkeammalle ettei takareisi tunnu niin pahalta ja sain aivan hyvin vielä pidettyä vauhtia yllä. Hyvin ja hyvin, tai siis luulen ettei tuo takareisi erityisesti matkaani hidastanut, enemmänkin kehno kunto. En vain jaksanut enää mennä kovempaa ja sillä siisti. Maaliin tulin aikaan 52:51, kilpasarjan viidentenä, toiseksi viimeisenä. Oikeastaan olin aivan tyytyväinen juoksuun, eikä toinen kierros ollut juurikaan ensimmäistä hitaampi. Tämän verran sain itsestäni irti tällä kunnolla ja näillä treeneillä, enempään ei rahkeita olisi todellakaan ollut – täysillä menin ja kaikkeni annoin. Keskisyke oli hulppeat 176 bpm, joten maksimitreenihän siitä tulla napsahti.
Kotiinviemisiksi kaikki juoksuun osallistujat saivat paikallisen leipomon ruislimppun, loistava palkinto! Nyt on siis koko vuosi 2017 ja joulukuukin juoksujen osaltakin kasassa. Yhteensä juoksua joulukuussa tuli vaivaiset 96.1 kilometriä, mutta kaikki treenit mukaan lukien 137.4 kilometriä. Aikaa treenaamiseen joulukuussa käytin 29 tuntia ja 13 minuuttia ja harjoituskertojen kertyi 38. Aivan mukava kuukausi kaiken kaikkiaan siis. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin 🙂
Seuraathan blogini sometilejä 🙂
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen
