Terapian tarpeessa viikolla 38 :)

Sanoin yhdelle ystävälleni, että juoksu on terapeuttini ja terapiaani – hän totesi, että tarvitset ilmeisesti aika paljon terapiaa 😀 Ehkäpä näinkin, tällä viikolla miehen sairastelu on mahdollistanut superjuoksuviikkoni. Meidän perheessä molemmat vanhemmat harrastavat liikuntaa ja tavallisena viikkona molempien treenit on mahdutettava aikatauluun. Viime ja tällä viikolla miehen treenit ovat jääneet vähemmälle ja minä olen käyttänyt hyväksi vapautuneen treeniajan huolellisesti… 🙂 Tänäänkin olisi tehnyt mieli lähteä lenkille, mutta perjantainen jalkatreeni salilla ja eilinen lenkki painavat lihaksissa sen verran paljon, että järki käskee levätä ja kerrankin ajattelin kuunnella järjen ääntä. 

Maanataina nautiskelin upeista polkujuoksumaisemista ja ihanan pikkusateisesta päivästä rennosti juoksennellen ympäriinsä, niin ympäriinsä, että sain suuntavaistoni hetkeksi aivan sekaisin ja ilmestyin metsästä hiekkatielle aivan eri kohdassa, missä kuvittelin olevani… aikaa tähän sekoiluun sain kulutettua 2:12:28, matkaa kertyi mukavat 18.32 kilometriä keskisykkeellä 140 bpm.

IMG_20170924_184731.jpg

Tiistain yhteislenkillä juoksimme osin poluilla, osin pururadalla ja lisäsin lenkkiin vielä omaa juoksua tiellä. Yhtäkkiä olinkin kerännyt mittariin 18.05 kilometriä aikaan 2:05:12 keskisykkeellä 141 bpm.

Keskiviikko on virallisen juoksuohjelmani (heh!) virallinen lepopäivä ja niin tälläkin viikolla. Torstaina kävin mukavan tavallisen peruslenkin peruslenkkimaisemissa matkana 9.2 kilometriä aikaan 57:18 ja peruskeskisykkeellä 141 bpm.

IMG_20170921_182725.jpg

Perjantaista on kehkeytynyt minulle tämmöinen multisportpäivä. Juoksin ennen salitreeniä 1:04:45, 10.39 kilometriä keskisykkeellä 141 bpm (aika tarkkaa työtä näitten keskisykkeitten kanssa muuten…). Salilla tein koko kropan ’pikatreenin’ aikaan 54:11 keskisykkeellä 114 bpm ja kotiin juoksin 2.35 kilometriä aikaan 16:30 keskisykkeellä 147 bpm. Lähdin aika myöhään salilta juoksemaan kohti kotia. Muutaman askeleen jälkeen sain perääni huomattavasti vanhemman miehen pyörineen… hän alkoi kertoa minulle, miten pitää juosta: ”älä juokse tuolla tavalla päkiällä, juokse kantapää-päkiä, juokse kantapää-päkiä” 🙂 Kuittasin kommentin ”selvä” ja jatkoin matkaani ylpeänä siitä, että selvästikin juoksen päkiäaskelluksella. 

Lauantaina kävimme lasten kanssa eväsretkellä läheisessä puistossa ja nuorimmainen treenasi pyöräilyä… lopputulema olikin sitten tämä 😀

IMG_20170923_150942_538.jpg

Yhteisen ulkoilun jälkeen kävin vielä aivan upeassa syyssäässä 12 kilometrin lenkillä, maantiellä ja pienen kierroksen maastossakin aikaan 1:27:23 ja oikein kunnollisella peruskestävyyskeskisykkeellä 136 bpm.

IMG_20170923_161620.jpg

Sunnuntaina, tänään olisin siis päässyt juoksemaan, mutta keho sanoi muuta. 

Yhteensä tälle viikolle juoksukilometrejä kertyi aivan huippumäärät: 70,3 kilometriä ja juoksutunteja muutaman minuutin päälle kahdeksan tuntia. Huippujuoksuviikko! Olen ehtinyt myös hiukan huoltaa kehoa, rullaillla ja kuminauhajumpata. Oikein hyvä viikko siis kaiken kaikkiaan näin juoksujen ja treenien osalta.

Kuinka sinun juoksuviikkosi? Kuinka paljon on sinun paljon juoksua viikossa? 

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Mä vaan juoksen

Juoksen – juoksu on terapeuttini ja kuuntelijani, pääni tyhjentäjä, mieleni ja sieluni voimauttaja.

Silti tällä hetkellä tuntuu olevan tosi vaikea kirjoittaa juoksemisesta… Perheemme on joutunut ja joutuu edelleen niin koville lapsen sairauden vuoksi, että kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä, liian raskaalta. Blogini aihe on juokseminen, siihen liittyvä treenaaminen ja elämä. Juoksu ja juokseminen on edelleenkin äärimmäisen tärkeä henkireikä elämän haasteiden ja murheiden keskellä, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta nyt juoksusta kirjoittaminen ja aiheiden kehittely juoksun ympärille tuntuu aika ylivoimaiselta. Ajatukset pyörivät aivan muissa haasteissa kuin juoksemisessa tai kilpailuissa, treeneissä, juoksukunnon kasvattamisessa jne. 

IMG_20170531_232550_291.jpg

En todellakaan ole lopettamassa blogiani, jatkan viikkotreenien julkaisua ja kirjoittelen toki voimien ja mahdollisuuksien mukaan kaikesta mahdollisesta juoksemisen ympäriltä, kaikesta jonka koen mielekkääksi ja johon kykenen näillä voimilla. Luulen tai oikeastaan tiedän, että postaustiheys tulee harvenemaan tulevina viikkoina.

Halusin kertoa tilanteestamme myös blogissani ettei vaikuta siltä, että blogini alkaa vain hiipua ja vaipua vähitellen unholaan. En ole hiipumassa enkä unohtamassa blogiani, mutta elämän kokonaiskuormitus on tällä hetkellä niin kova ja ajatukset muualla, että se väistämättä näkyy blogiaktiivisuudessani. Ehkäpä te sen kestätte 😀

PhotoEditor-1505922165607.jpg

Ihanaa syksyä, näkyillään ja kuuluillaan, enemmän tai vähemmän <3

Ja hei, Mikael Gabrielia sanoin vielä lohdutukseksi meille kaikille: 

”Tee niinkun mä, pidä sun läheiset lähellä. Niin sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä”

– Maijaliisa 

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Ajattelin tänään