Juoksukuvia osa 2 – ikimuistoisimmat juoksukuvat

Kiitos Healthy style of livingin Susanna, ikimuistoisimmat juoksukuvat -haasteesta. Sopii oikein hyvin tähän minun juoksukuvia-sarjaan 🙂  Otan paljon kuvia lenkeillä ja nautin niin luonnon, kuin juoksun kuvaamisesta. Juoksulenkkien kuvaaminen on minulle kuin kuvapäiväkirjan pitämistä. Ikimuistoisimpiin kuviin olisin voinut valita useitakin aivan tavallisen päivän lenkkikuvia, joissa näkyy juoksun riemu ja ilo. Päätin kuitenkin valita tällä kertaa kuvia kisoista, joissa olen kokenut suuria tunteita ja upeita elämyksiä!

 

IMG_1598.JPG

Kuva: Aapo Laiho – NUTS Karhunkierros

Ehdottomasti ikimuistoisin juoksu (tähän mennessä) on ollut tämän vuoden toukokuun lopussa juoksemani polku-ultra NUTS Karhunkierros 55 km. Kisasta voit lukea enemmän täältä. Koko kisaa ja sen tunnelmaa kuvaa mielestäni aivan loistavasti Aapo Laihon ottama kuva, jossa minäkin ylitän vesistöä sillalla muiden kanssa (minä todellakin olen tuossa sillalla viimeisenä, huomasin sillalle astuessani myös kuvaajan kauempana). Pieni minä monien muiden kanssa taivaltamassa mahtavan luonnon ympäröimänä. Polku-ultra oli upeiden maisemien ja mahtavien juoksutyppien lisäksi myös valtava elämys, jossa omien voimien, kestävyyden ja sitkeyden määrä pääsi jopa vähän yllättämään 🙂

Collage 2017-08-20 12_26_02.jpg

Kuvaparin ensimmäisessä kuvassa olemme hetken päästä laskeutumassa Konttaisen huoltoon ja pohdin vakavasti kisan keskeyttämistä. En ollut pystynyt juoksemaan enää pitkään aikaan polven kivun vuoksi, mutta kävely onnistui hyvin ja energiaa juoksemiseen olisi ollut vaikka kuinka paljon. Juttelin matkakumppaneiden kanssa, että jos kävely edelleen onnistuu, jatkan Konttaiselta maaliin. Konttaisella sidoin ideaalisiteen tukemaan polvea ja jatkoin matkaa mahtavien nousujen ja laskujen kautta maaliin. Maalissa olin todella tyytyväinen ja äärimmäisen onnellinen etten jättänyt matkaa kesken.

 

IMG_1602.JPG

Aloitin ”uuden liikunnallisen elämäni” toukokuun lopussa 2014 ja jo muutaman juoksukuukauden jälkeen pieneen mieleen hiipi haave puolimaratonin juoksemisesta. Ajattelin, että voisin juosta puolikkaan ehkä seuraavana keväänä, mutta mies yllytti ilmoittautumaan jo samana syksynä (syyskuussa) järjestettävälle Kuopion maratonin puolimaratonille. Tässä kuvassa siis lähes nollakunnosta neljän kuukauden treenillä puolikkaalle lähdössä. Hiukkasen jännittää ja hirvittää… kuntotasosta ei ollut mitään hajua, yllätin itseni sekä läheiseni juoksemalla puolikkaan aikaan 1:50:48.

 

IMG_1970.JPG

Yksi ikimuistoisimmista juoksuista oli legendaarinen Terwamaraton toukokuussa 2015, jolla juoksin ennätyspuolikkaani aikaan 1:43:38 – täysin samaan aikaan kuin kuvassa syyskuussa 2015 puolikkaan Kuopion maratonilla (Oulun kisasta en ikäväkseni löytänyt enää kuvaa). Oulun juoksu oli varsin mieleenpainuva erityisesti sääolosuhteiden vuoksi: kisan aikana satoi vettä kaatamalla, tuuli niin kovaa, että pelkäsin lähteväni lentoon tai loukkaavani itseni putoilevien oksien vuoksi ja hetken päästä satoi taas, tällä kertaa rakeita! Myös aurinko ehti kuivattaa läpimärät vaatteet jossakin välissä. Keli oli kova, mutta juoksu kulki 😀

 

PhotoEditor-1503222371699.jpg

Elämäni ensimmäinen maraton (toki olin juossut polku-ultran ennen maratonia) Kempeleessä elokuun alussa 2017 ja heti podiumilla 🙂 Juoksu kulki yllättävän kevyesti ja helposti pientä notkahdusta lukuunottamatta. Voit lukea tarkemmin maratonmatkastani täältä. Matkalla sain taas nauttia hyvästä seurasta ja totesin, että kyllähän täältä sileän juoksijoistakin löytyy oikein mukavaa porukkaa. Puolikkaat ovat olleet minulle hirveää raastoa lähdöstä maaliin, enkä todellakaan ole ehtinyt jutella matkalla muutamaa pihausta enempää kenellekään. Selvästikin osaan ottaa nämä pidemmät matkat vähän rennommin (on pakko, että selviän maaliin). Ei minusta taida maratonkeräilijää tulla, mutta saatan joskus juosta toisenkin sileän maratonin, oli se sen verran mukavaa hommaa 🙂

Haastan Luontoloinen-blogin Sinin, Kantapääopistossa-blogin Johannan ja Juoksuaskeleet-blogin Satun jakamaan ikimuistoisimmat juoksukuvat ja tarinat niiden takana.

P.s. Odotan todellakin lokakuun Vaarojen maratonia! Olen aika varma, että siitä reissusta tulee yksi ikimuistoisimmista ja ehkä kuvistakin 😀 

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

Hyvinvointi Liikunta

Viikko 33 – tavallisen taivaallista

Mikä kumma se on ettei näitä kilometrejä tunnu kertyvän enää millään? Tälläkin viikolla olen omasta mielestäni pistellyt melkoisesti jalalla juoksuksi, silti viikon kilometrisaldo on ’vain’ 42.5. Onhan siinä toki jo muutama kilometri juostu, mutta kun talven aikaan noita kilometrejä oli helposti 50+… Aivan täysin en ole vieläkään päässyt polvivaivastani, joten se ehkä selittää osaltaan noita kilometrien vähentymisiä. Kesällä jotenkin tuntuu olevan muutakin tekemistä ulkona, kuin vain juoksentelu – sekin saattaa tiputtaa juoksukilometrejä. 

Alkuvuodesta haaveilin juoksevani tänä vuonna vuosiluvun verran kilometrejä, tällä hetkellä kasassa on 1412.5 kilometriä, joten loppuvuodelle juostavaa tulisi vielä huimat 604.5 kilometriä… Itse asiassa vuottahan on tämän kuun jälkeen jäljellä vielä neljä kuukautta, joten eihän tuo niin pahalta näytäkään! 

Mutta siis tähän viikkoon: 

Maanataina kävin juoksemassa paikallisen Vimepelinvaaran upeissa lenkkimaastoissa. Osa matkasta oli aika kovaa latupohjaa ja osa pururataa. Sain yllättäen matkan varrella oikean jalan ulkosyrjän todella kipeäksi ja juoksusta tuli suunniteltua lyhyempi. Aikaan 1:32:32, sain tallattuja polkuja 11.73 kilometriä keskisykkeellä 136 bpm. 

Collage 2017-08-17 21_21_25.jpg

Tiistaina oikean jalan ulkosyrjä vielä vihoitteli, joten päätin jättää lenkin väliin ja käydä salilla. Salilla tein pitkästä aikaa HIIT- tyyppistä treeniä ja sain sykkeet oikein kunnolla kohoamaan. Erityisesti korkealle penkille yhden jalan nousut ja kahden jalan loikat olivat hyvää jalkatreeniä.

Keskiviikkona tein intervallijuoksun, jossa ensin oli 16 minuutin lämmittely, sitten kaksi 5 minuutin intervallia kahden minuutin palautuksilla ja loppuveryttely 5 minuuttia, jonka menin liian kovilla sykkeillä… palauttelin sitten hetken kävellen treenin jälkeen. Olipa taas muuten vaikea saada pidettyä vauhtia yllä edes tuota viittä minuuttia… ensimmäisellä spurtilla juoksin 1.12 kilometriä (4.27min/km) ja yllättäen toisella enemmän, 1.29 kilometriä (3.52min/km). Olihan ne vauhdit aika kovat tällaiselle kuntoilijalle, ei mikään ihme että vähän tuntui :). Harjoituksen kokonaiskesto siis 35:08 ja kilometrejä 6.56, keskisykkeellä 159 bpm

Torstaina vietin lepoa treeneistä ja perjantaina vedin viikon pitkiksen; 14.16 kilometriä aikaan 1:48:10, keskisykkeellä 142 bpm. Ei mikään ihme, että niitä kilometrejä kertyy vähemmän, kun alle viidentoista kilometrin lenkistä on tullut viikon pitkis! Olipa muuten virkistävää käydä kesken lenkin kylmähoidossa! 

IMG_20170820_215441.jpg

Lauantai meni juhliessa ja sunnuntaina kävin kokeilemassa kympin vauhtia. Toki alkuun otin hiukka lämmittelyä ja muutenkin matkalla kyttäilin sykkeitä, joten kiva kymppi tämä oli – 10.01 kilometriä aikaan 58:22 keskisykkeellä 153 bpm. 

IMG_20170820_163201_676.jpg

Tavallisen taivaallista. Aina välillä pitää muistuttaa itselleen, että juokseminen ei ole itsestäänselvyys, se on lahja. Tälläkin viikolla olen tätä lahjaa availlut ja nautiskellut 🙂

Kuinka sinun viikkosi ja juoksusi? 

Seuraa: blogit.fibloglovin’FacebookInstagram

Hyvinvointi Liikunta