Kevättä rinnassa, juksuvauhti ja juoksutuntuma ovat hyvässä kehitysvaiheessa. Mieli kirmaa kisoissa, joihin olen jo ilmoittautunut. Voit lukea suunnitelmistani tälle vuodelle täältä.  ”Kisakalenteriin” on tullut jo hieman muutoksia, puolikas saattaa jäädä välistä ja Vaarojen maraton (43km) on alkanut kutkutella aika kovasti… En ole vielä ilmoittautunut Vuokatti Trail Challengeen, joten jos arvonnoissa saisin paikan Vaarojen maratonille, saattaisi Vuokatti jäädä väliin, ehkä…

En ole eläissäni vielä juossut maratonia, ultrajuoksusta puhumattakaan… Niitä kohti treenaan tällä hetkellä, mutta pienessä mielessäni olen jo kovakin tekijä ja luulot omista voimista ja kestävyydestä pään sisällä vaikuttavat olevan mittaamattomat… 

Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu: NutsPallas 55 kilometriä, aivan ehdottomasti – ensi vuonna… tänä vuonna ei vain yksinkertaisesti sovi aikatauluun, Endurance 24h – kuulostaa hyvältä, kunhan huolto pelaa. Ulkomaisista pippaloista; Cappadocia ultra trail – ainakin 61 kilometriä, Ultra trail Barcelona – 70 kilometriä vois olla soma, Transgrancanaria ultra trail – 82 kilometriä kuulostaa jo aika kovalta… Muutama asfalttimaratoni ulkomailla – olisipa ylimääräistä rahaa ja lastenhoitaja! Tarawera ultramarathon Uudessa-Seelannissa… olisi todellinen unelmien täyttymys! Olen koko aikuisiän haaveillut pääseväni Uuteen-Seelantiin, lähinnä maisemien ja uskomattoman luonnon vuoksi. Polkujuoksu yhdistettynä maailman mahtavimpiin maisemiin olisi maanpäällinen taivas.

Siis todellista yli-innostusta havaittavissa 😀 En missään tapauksessa pysty toteuttamaan listaani aivan lähivuosina jos koskaan, mutta saahan sitä haaveilla. Onneksi ultrajuoksijoiden keski-ikä on huomattavan korkea, toivon että minulla on vielä monta vuotta aikaa toteuttaa unelmiani. Lapset ovat vielä pieniä enkä ole alkanut edes harkita unelmien käytäntöönpanoa ulkomaisten kisojen osalta. Silti haaveilen, unelmoin ja harjoittelen, nautin matkasta täysin siemauksin <3

kuvat: Cappadocia ultra trail