Irti ohjelmasta ja suunnitelmat uusiksi viikoilla 16 ja 17


Täällä taas! Piti ottaa oikein aikaa suunnitelmien pohtimiseen ja oman olon kuunteluun – tuntuu, että toisinaan tämä blogi on yhtä epätoivoista ruikutusta kolotuksista siellä ja täällä… Voisin nytkin toki kirjoittaa vaikka minkälaisen valitusvirren,mutta pyrin kohtuudella säästämäään teitä siltä.

Olen joutunut pohtimaan omaa oloani ja sitä, mitä se tarkoitta tulevan ”kisakauden” sunnitelmissa. Kuten otsikostakin luette, olen irrottautunut osin harjoitusohejlmasta, joka minulle tällä hetkellä tulee Huippumoodin verkkovalmennuksen kautta. On äärimmäisen tärkeää kuunnella itseään ja ottaa takapakkia, jos verkkovalmennuksen treenimäärät alkavat tuntua liiallisilta kaiken muun elämän kuormituksen kanssa ja nyt näyttää vahvasti siltä, että sellainen olotila on minulla käynnissä. Tuntuu, että juoksu ei nyt anna voimia ja energiaa, vaan enemmänkin saa minut uupumaan kohtuuttomasti jo lenkillä ja myös sen jälkeen, joten jotakin häikkää palautumisessa taitaa olla. Alan kallistua vahvasti sille kannalle, että nyt ollaan vähintäänkin esivaihdevuosissa,iän puolesta jo hyvinkin,mutta myös kroppa alkaa ilmeisesti olla sitä mieltä. Erityisen tärkeää on siis pitää huolta palautumisesta mutta myös siitä, että juokseminen ja liikunta kaikesta huolimatta pysyvät merkittävänä osana arjen jaksamisen tukemisessa. Tuntuu, että tässä vaiheessa olisi helppo vain uppoutua tuonne sohvan nurkkaan neulomaan ja jättää kaikki liikunta väliin, kun se ei tunnu oikein hyvältä, mutta erityisesti tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi pitää huolta riittävästä liikunnasta ja ulkoilusta. En koe olevani mitenkään erityisen uupunut noin muuten, mutta jostakin syystä juoksemisessa tuntuu olevan tällainen uupumusvaihe.

Olin suunnitellut tähän vuoteen puolimaratonin toukokuun loppulle Oulun Terwamaratonille, mutta kun olisi ollut aika aloittaa valmistavaa treeniharoittelua, totesin, että nyt ei kyllä riitä rahkeet ollenkaan niin masiiviseen treenaamiseen, kuin harjoitusohjelma vaatisi. Voisin toki keventää valmistavaa ohjelmaa ja mennä puolikkaalle nautiskelemaan juoksutapahtumasta, mutta juuri tuolla kyseisellä viikolla minulla on reissuja vähän joka suuntaan Suomessa. Ajankohta ei erityisesti antanut mahdollisuutta nautinnolliseen fiilistelyyn, vaan olen edellisenä päivänä tulossa reissusta ja olisin sitten kisapäivän aamuna ajellut Kajaanista Ouluun vain juoksemaan. Oma paikkansa on ehdottomasti fiilistelyjuoksuillakin, mutta kun olin ajatellut juosevani puolikkaan pitkästä aikaa oikein kunnolla valmistautuneena, totesin, että nyt on kuitenkin paras vaihtoehto jättää koko kiireinen kisa välistä. Katsastin kisakalenteria suunnitelmien muuttuessa ja tulin siihen tulokseen, että voisin testailla puolikaaan kuntoa vaikkapa Kuopiossa syyskuussa, jos  se silloin tuntuu hyvältä idealta. Tämän vuoden kalenterissa on siis pysyvästi vain NUTS Ylläs-Pallaksen 66 kilometrin polkujuoksu Hetasta Pallakselle. Siitä pidän kiinni kynsin hampain ja lähden matkaan juuri sillä fiiliksellä, kuin sillä hetkellä on. Ai niin, ilmeisesti olen mukana myös jossakin Kreisjärvi 24h-juoksutapahtuman viestijoukkueessa – tätä viestimuotoista juoksutapahtumaa odotan kyllä innolla, olemme mieheni kanssa molemmat menossa tuohon tapahtumaan ja jopa samaan joukkueeseen 😆.

Palataan kuitenkin kuluneisiin viikkoihin, liikuntaa edelliseen viikkoon tuli hieman alle seitsemän tuntia ja kilometrejä vajaa viisikymmentä kilometriä, joista juoksua oli kohtuulliset 40,6 kilometriä. Viime viikolla reissailin viikonloppuna lumiseen Jyväskylään, en ollut aivan varautunut sellaiseen lumimäärään, mutta tupsahdin vain kerran takapuolelleni kesälenkkairella juostessani lumisessa Keski-Suomessa.

Tällä viikolla olenkin sitten ottanut vielä kevyemmin, vähintään kerran viikossa olen käynyt viime aikoina salilla tekemässä voimatreeniä, tällä viikolla jaloissa on tuntunut olevan lyijypainot ja olo juostessa on todella tukkoinen ja voimaton. Niinpä olenkin antanut kropalle hieman enemmän aikaa palautua ja liikkunut sitten enemmän ulkoillen ja kävellen. Kokonaisuudessaan aikaa liikkumiseen kului noin vartti vajaa yhdeksän tuntia ja kilometrejä karttui aivan kohtuulliset 51.1. kilometriä, mutta juoksua viikkoon on tullut vain 25.2 kilometriä.

Seuraavat kaksi viikko ajattelin treenailla aivan fiiliksen mukaan ja unohtaa kaiken stressin siitä, miten harjoittelun pitäisi olla kehittävää. Pikkusen tulee semmonenki ajatus mieleen, että tällä hetkellä treenaamisesta meinaa tulla suorittamista ja pakkopullaa ohjelman noudattamisen orjallisuudesta johtuen, joten otan siitäkin nyt paussia ja kuuntelen enemmän sitä, mitä tekee mieli tehdä.

Minusta aika hyvä suunnitelma, mitäs sie tästä ajattelet?

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Kiireistä arkea ja minilomailua viikolla 15


Olen harrastanut tällä viikolla silloin tällöin liikuntaa, aika on mennyt kiireiseen arkeen ja lomailuun, onneksi minilomalla ehtii kuitenkin myös lenkille, lenkkivarusteet kulkevat tietysti aina mukana myös lomaillessa. Elämä tuntuu kulkevan taas niin nopeasti etten oikein tunnu ehtivän mukaan, mukavaa menoa kuitenkin, joten annan mennä ja koetan pysyä kyytissä 😄.

Maanantaina  ohjelmaan ilmestyi hiukan yllättäen kokous – olihan se kalenterissa, mutta en muistanut koko asiaa ennen kuin muut kokoukseen tulevat alkoivat kysellä osallistujista. Juoksin lyhyen matkan kokoukseen (18:32, 2.52 km, avg 133 bpm) ja kokouksen jälkeen hipsuttelin vain hieman pidemmästi kotiin (34:03, 4.4 km, avg 133 bpm). Juoksu tuntui ennen kokousta saavan minut aivan ylikierroksille, muutenkin kroppa tuntui olevan aivan kierroksilla, joten päätin juosta kotiin vain hieman pidemmän lenkin, olisin voinut juosta paljonkin pidemmästi, mutta tuntuu nyt, että on todella tärkeää rajoittaa tekemistä, jotta keho saa aikaa myös levolle.

Tiistaina kävelin laulutunneille (30:03, 2.72 km, avg 109 bpm) ja palasin myös kävellen kotiin sitten laulutunnin ja säestyksen jälkeen (34:05, 3.14 km, avg 124 bpm). Kotimatkalla on aina enemmän nousu, joten se nyt aiknakin nostaa sykettä, mutta yllättävän korkea tuo kotimatkan syke näyttää olevan – olisiko niin, että rannesykemittaus temppuilisi…

Keskiviikkon tupsahti sitten seuraava kokous lasten kouluun liittyen, kokous oli kuitenkin varsin näpsäkästi pidetty, joten ehdin vielä sen jälkeen lenkille (1:09:45, 10 km, avg 143 bpm). Lenkin keskellä tein 25 minuttin vetojuoksun pyrkien kiihdyttämään vauhtia vedon aikana – tuohon vetoon keskivauhti oli varsin maltillinen 5:42 min/km, mutta silti syke oli koko treenin ostal yllättävänkin korkea. Mietin tällä hetkellä usein sitä, pitäisikö vain nyt puskea näitä vauhtitreenejä ja uskoa siihen, että kunto kasvaa ja sykkeet laskee, vai onko kuitenkin niin, että keho on alipalautunut ja parasta olisi joko levätä tai pyrkiä vain matalatehoiseen treeniin… Tuntuu, että soudan ja huopaan näiden vaihtoehtojen välillä, tällä viikolla tein kuitenkin selvästi myös vetojuoksuja, katsotaanpa miten se vaikuttaa olemiseen.

Torstaina kävelin salille ja takaisin kotiin, salilla tein noin vartin verkkaa vielä crossterneirilla ja sitten tein salitreeninä voimatreenin keskittyen keskikroppaan (1:38:17). Perjantaina strattasimme töitten ja harrastusten jälkeen minilomalle niinkin lähelle kuin Ouluun. Olen asunut Oulussa kahden tutkinnon opiskelun ajan, noin 12 vuotta, joten Oulu tuntuu  sydämessä vähän niinkuin kotikaupungilta, mutta aina kun palaan sinne, huomaan miten paljon kaupunki on muuttunut ja erityisesti kasvanut. Meillä oli Airbnb-asunto varattuna Toppilasta ja ihanasta asunnostamme oli huikeat maisemat merelle asti. Asunnolta pääsi aivan suoraan upeisiin merenrantalenkkimaisemiin ja perjantaina kävinkin verestämässä maratonmuistoja Nallikarin rantoja lyhyesti lenkkeillen (31:55, 5.05 km, avg 141 bpm).

Lauantaina kävelin molempiin suuntiin kaupunkiin, siitä kertyi kävelyä aivan monenmonta kilometriä (reilu 8 kilometriä) ja matkan varrella muistelin nuoruuden opiskeluaikoja, kun ohitin yhden asunnon, jossa asuin rakkaan ystävän kanssa kauan kauan aikaa sitten. Päivä meni kaupungin humussa touhuillessa ja iltasella kävin hieman pidemmän intervallilenkin (1:00:41, 9.7 km, avg 143 bpm). Lenkin ohjelmaan kuului kuusi kolmen minuutin vetoa, joissa vauhti vaihteli 5:00 – 4:22 min/km välillä.

Sunnuntaina vietimme aikaa vielä Oulussa ja kotiinlähtö venyi hiukan ystävien näkemisen vuoksi. Ajatus oli, että olisin vielä nyt  sunnuntaina käynyt ainakin kävelyllä iltasella, muta kotiin tullessa laukkujen purkaminen ja kaiken säätäminen vei sen verran aikaa, että tein vain lyhyen coretreenin (n. 10 min) hiukan vetreyttämään istumisesta uupunutta kroppaa. Taisi olla aivan hyvä valinta.

Seuraavakin viikonloppu menee reissatessa, joten aikaa liikkumiseen tulevankaan viikon aikana ei ole aivan niin paljon kuin tavallisesti. Viikon treenejä voisi olla hyvä suunnitella sitä ajatellen. Nyt tällä viikolla en juurikaan ehtinyt suunnitella treenejä viikonlopun reissailua ajatellen, mutta sain kuitenkin tehtyä tärkeitä treenejä vauhtikestävyyden kannalta. Viikkoon kertyi kilometrejä vähän,kokonaisuudessaan vain 47.5 kilometriä, joista juoksua pikkuruiset 31.7 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin kahdeksan tuntia, joka sekää ei tässä vaiheessa vuotta ole kovin paljon. Näillä mennään, elämä edellä.

Toivottelen sulle elämänmakuisia päiviä,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys