Kiireistä arkea ja minilomailua viikolla 15
Olen harrastanut tällä viikolla silloin tällöin liikuntaa, aika on mennyt kiireiseen arkeen ja lomailuun, onneksi minilomalla ehtii kuitenkin myös lenkille, lenkkivarusteet kulkevat tietysti aina mukana myös lomaillessa. Elämä tuntuu kulkevan taas niin nopeasti etten oikein tunnu ehtivän mukaan, mukavaa menoa kuitenkin, joten annan mennä ja koetan pysyä kyytissä 😄.
Maanantaina ohjelmaan ilmestyi hiukan yllättäen kokous – olihan se kalenterissa, mutta en muistanut koko asiaa ennen kuin muut kokoukseen tulevat alkoivat kysellä osallistujista. Juoksin lyhyen matkan kokoukseen (18:32, 2.52 km, avg 133 bpm) ja kokouksen jälkeen hipsuttelin vain hieman pidemmästi kotiin (34:03, 4.4 km, avg 133 bpm). Juoksu tuntui ennen kokousta saavan minut aivan ylikierroksille, muutenkin kroppa tuntui olevan aivan kierroksilla, joten päätin juosta kotiin vain hieman pidemmän lenkin, olisin voinut juosta paljonkin pidemmästi, mutta tuntuu nyt, että on todella tärkeää rajoittaa tekemistä, jotta keho saa aikaa myös levolle.
Tiistaina kävelin laulutunneille (30:03, 2.72 km, avg 109 bpm) ja palasin myös kävellen kotiin sitten laulutunnin ja säestyksen jälkeen (34:05, 3.14 km, avg 124 bpm). Kotimatkalla on aina enemmän nousu, joten se nyt aiknakin nostaa sykettä, mutta yllättävän korkea tuo kotimatkan syke näyttää olevan – olisiko niin, että rannesykemittaus temppuilisi…
Keskiviikkon tupsahti sitten seuraava kokous lasten kouluun liittyen, kokous oli kuitenkin varsin näpsäkästi pidetty, joten ehdin vielä sen jälkeen lenkille (1:09:45, 10 km, avg 143 bpm). Lenkin keskellä tein 25 minuttin vetojuoksun pyrkien kiihdyttämään vauhtia vedon aikana – tuohon vetoon keskivauhti oli varsin maltillinen 5:42 min/km, mutta silti syke oli koko treenin ostal yllättävänkin korkea. Mietin tällä hetkellä usein sitä, pitäisikö vain nyt puskea näitä vauhtitreenejä ja uskoa siihen, että kunto kasvaa ja sykkeet laskee, vai onko kuitenkin niin, että keho on alipalautunut ja parasta olisi joko levätä tai pyrkiä vain matalatehoiseen treeniin… Tuntuu, että soudan ja huopaan näiden vaihtoehtojen välillä, tällä viikolla tein kuitenkin selvästi myös vetojuoksuja, katsotaanpa miten se vaikuttaa olemiseen.
Torstaina kävelin salille ja takaisin kotiin, salilla tein noin vartin verkkaa vielä crossterneirilla ja sitten tein salitreeninä voimatreenin keskittyen keskikroppaan (1:38:17). Perjantaina strattasimme töitten ja harrastusten jälkeen minilomalle niinkin lähelle kuin Ouluun. Olen asunut Oulussa kahden tutkinnon opiskelun ajan, noin 12 vuotta, joten Oulu tuntuu sydämessä vähän niinkuin kotikaupungilta, mutta aina kun palaan sinne, huomaan miten paljon kaupunki on muuttunut ja erityisesti kasvanut. Meillä oli Airbnb-asunto varattuna Toppilasta ja ihanasta asunnostamme oli huikeat maisemat merelle asti. Asunnolta pääsi aivan suoraan upeisiin merenrantalenkkimaisemiin ja perjantaina kävinkin verestämässä maratonmuistoja Nallikarin rantoja lyhyesti lenkkeillen (31:55, 5.05 km, avg 141 bpm).
Lauantaina kävelin molempiin suuntiin kaupunkiin, siitä kertyi kävelyä aivan monenmonta kilometriä (reilu 8 kilometriä) ja matkan varrella muistelin nuoruuden opiskeluaikoja, kun ohitin yhden asunnon, jossa asuin rakkaan ystävän kanssa kauan kauan aikaa sitten. Päivä meni kaupungin humussa touhuillessa ja iltasella kävin hieman pidemmän intervallilenkin (1:00:41, 9.7 km, avg 143 bpm). Lenkin ohjelmaan kuului kuusi kolmen minuutin vetoa, joissa vauhti vaihteli 5:00 – 4:22 min/km välillä.
Sunnuntaina vietimme aikaa vielä Oulussa ja kotiinlähtö venyi hiukan ystävien näkemisen vuoksi. Ajatus oli, että olisin vielä nyt sunnuntaina käynyt ainakin kävelyllä iltasella, muta kotiin tullessa laukkujen purkaminen ja kaiken säätäminen vei sen verran aikaa, että tein vain lyhyen coretreenin (n. 10 min) hiukan vetreyttämään istumisesta uupunutta kroppaa. Taisi olla aivan hyvä valinta.
Seuraavakin viikonloppu menee reissatessa, joten aikaa liikkumiseen tulevankaan viikon aikana ei ole aivan niin paljon kuin tavallisesti. Viikon treenejä voisi olla hyvä suunnitella sitä ajatellen. Nyt tällä viikolla en juurikaan ehtinyt suunnitella treenejä viikonlopun reissailua ajatellen, mutta sain kuitenkin tehtyä tärkeitä treenejä vauhtikestävyyden kannalta. Viikkoon kertyi kilometrejä vähän,kokonaisuudessaan vain 47.5 kilometriä, joista juoksua pikkuruiset 31.7 kilometriä. Aikaa liikkumiseen käytin kahdeksan tuntia, joka sekää ei tässä vaiheessa vuotta ole kovin paljon. Näillä mennään, elämä edellä.
Toivottelen sulle elämänmakuisia päiviä,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
Istahdan tähän sohvan nurkkaan nyt sunnuntaina reilun tunteroisen kolailun jälkeen ja olen aika uupunut. En pelkästään kolailusta, vaan enemmänkin stressistä ja aivan väsymyksestä, joka alkaa vähitellen purkautua kehon kautta ja antaa merkkejä kropan uupumisesta ja jumeista. Tuntuu taas kerran aivan turhalta ja typerältä kertoa omista pienistä murheistaan, kun maailmassa ja omassa rakkaassa Suomessammekin tapahtuu niin käsittämättömiä ja monia syvästi koskettavia, järkyttäviä tapahtumia. En osaa sanoa tähän kaikkeen oikein mitään, toivon lohtua ja rauhaa kaikille, jota jollakin tavalla tapahtumat henkilökohtaisesti koskettavat, samaa toivon toki myös meille kaikille muillekin.
