Täällä taas! Piti ottaa oikein aikaa suunnitelmien pohtimiseen ja oman olon kuunteluun – tuntuu, että toisinaan tämä blogi on yhtä epätoivoista ruikutusta kolotuksista siellä ja täällä… Voisin nytkin toki kirjoittaa vaikka minkälaisen valitusvirren,mutta pyrin kohtuudella säästämäään teitä siltä.

Olen joutunut pohtimaan omaa oloani ja sitä, mitä se tarkoitta tulevan ”kisakauden” sunnitelmissa. Kuten otsikostakin luette, olen irrottautunut osin harjoitusohejlmasta, joka minulle tällä hetkellä tulee Huippumoodin verkkovalmennuksen kautta. On äärimmäisen tärkeää kuunnella itseään ja ottaa takapakkia, jos verkkovalmennuksen treenimäärät alkavat tuntua liiallisilta kaiken muun elämän kuormituksen kanssa ja nyt näyttää vahvasti siltä, että sellainen olotila on minulla käynnissä. Tuntuu, että juoksu ei nyt anna voimia ja energiaa, vaan enemmänkin saa minut uupumaan kohtuuttomasti jo lenkillä ja myös sen jälkeen, joten jotakin häikkää palautumisessa taitaa olla. Alan kallistua vahvasti sille kannalle, että nyt ollaan vähintäänkin esivaihdevuosissa,iän puolesta jo hyvinkin,mutta myös kroppa alkaa ilmeisesti olla sitä mieltä. Erityisen tärkeää on siis pitää huolta palautumisesta mutta myös siitä, että juokseminen ja liikunta kaikesta huolimatta pysyvät merkittävänä osana arjen jaksamisen tukemisessa. Tuntuu, että tässä vaiheessa olisi helppo vain uppoutua tuonne sohvan nurkkaan neulomaan ja jättää kaikki liikunta väliin, kun se ei tunnu oikein hyvältä, mutta erityisesti tässä vaiheessa koen tarpeelliseksi pitää huolta riittävästä liikunnasta ja ulkoilusta. En koe olevani mitenkään erityisen uupunut noin muuten, mutta jostakin syystä juoksemisessa tuntuu olevan tällainen uupumusvaihe.

Olin suunnitellut tähän vuoteen puolimaratonin toukokuun loppulle Oulun Terwamaratonille, mutta kun olisi ollut aika aloittaa valmistavaa treeniharoittelua, totesin, että nyt ei kyllä riitä rahkeet ollenkaan niin masiiviseen treenaamiseen, kuin harjoitusohjelma vaatisi. Voisin toki keventää valmistavaa ohjelmaa ja mennä puolikkaalle nautiskelemaan juoksutapahtumasta, mutta juuri tuolla kyseisellä viikolla minulla on reissuja vähän joka suuntaan Suomessa. Ajankohta ei erityisesti antanut mahdollisuutta nautinnolliseen fiilistelyyn, vaan olen edellisenä päivänä tulossa reissusta ja olisin sitten kisapäivän aamuna ajellut Kajaanista Ouluun vain juoksemaan. Oma paikkansa on ehdottomasti fiilistelyjuoksuillakin, mutta kun olin ajatellut juosevani puolikkaan pitkästä aikaa oikein kunnolla valmistautuneena, totesin, että nyt on kuitenkin paras vaihtoehto jättää koko kiireinen kisa välistä. Katsastin kisakalenteria suunnitelmien muuttuessa ja tulin siihen tulokseen, että voisin testailla puolikaaan kuntoa vaikkapa Kuopiossa syyskuussa, jos  se silloin tuntuu hyvältä idealta. Tämän vuoden kalenterissa on siis pysyvästi vain NUTS Ylläs-Pallaksen 66 kilometrin polkujuoksu Hetasta Pallakselle. Siitä pidän kiinni kynsin hampain ja lähden matkaan juuri sillä fiiliksellä, kuin sillä hetkellä on. Ai niin, ilmeisesti olen mukana myös jossakin Kreisjärvi 24h-juoksutapahtuman viestijoukkueessa – tätä viestimuotoista juoksutapahtumaa odotan kyllä innolla, olemme mieheni kanssa molemmat menossa tuohon tapahtumaan ja jopa samaan joukkueeseen 😆.

Palataan kuitenkin kuluneisiin viikkoihin, liikuntaa edelliseen viikkoon tuli hieman alle seitsemän tuntia ja kilometrejä vajaa viisikymmentä kilometriä, joista juoksua oli kohtuulliset 40,6 kilometriä. Viime viikolla reissailin viikonloppuna lumiseen Jyväskylään, en ollut aivan varautunut sellaiseen lumimäärään, mutta tupsahdin vain kerran takapuolelleni kesälenkkairella juostessani lumisessa Keski-Suomessa.

Tällä viikolla olenkin sitten ottanut vielä kevyemmin, vähintään kerran viikossa olen käynyt viime aikoina salilla tekemässä voimatreeniä, tällä viikolla jaloissa on tuntunut olevan lyijypainot ja olo juostessa on todella tukkoinen ja voimaton. Niinpä olenkin antanut kropalle hieman enemmän aikaa palautua ja liikkunut sitten enemmän ulkoillen ja kävellen. Kokonaisuudessaan aikaa liikkumiseen kului noin vartti vajaa yhdeksän tuntia ja kilometrejä karttui aivan kohtuulliset 51.1. kilometriä, mutta juoksua viikkoon on tullut vain 25.2 kilometriä.

Seuraavat kaksi viikko ajattelin treenailla aivan fiiliksen mukaan ja unohtaa kaiken stressin siitä, miten harjoittelun pitäisi olla kehittävää. Pikkusen tulee semmonenki ajatus mieleen, että tällä hetkellä treenaamisesta meinaa tulla suorittamista ja pakkopullaa ohjelman noudattamisen orjallisuudesta johtuen, joten otan siitäkin nyt paussia ja kuuntelen enemmän sitä, mitä tekee mieli tehdä.

Minusta aika hyvä suunnitelma, mitäs sie tästä ajattelet?

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.