Sain vihdoin varattua ajan fysioterapeutille, ensimmäinen aika oli tämän viikon perjantaina ja jännityksellä olen odottanut käyntiä koko viikon.  Sitä ennen olen ehtinyt toki touhuilla vaikka mitä ja myös testailla jalkaa. Selkeästi jalan tilanne ei ole täysin parantunut juoksulevolla, joten jotakin on nyt aivan pakko tehdä jalan tilanteen selvittämiseksi. Lokakuu vaihtui marraskuuksi tällä viikolla, lokakuun liikkumiset ovat menneet lähinnä kävelyksi, juoksua olen testaillut silloin tällöin, mutta pohjevaiva ei ole hellittänyt ja olen vähän yrittänyt säästellä jalkaa liialta rasitukselta. Olin kokonaisen viikonkin juoksematta kokonaan, jalka oli silloin oireeton lukuun ottamatta nilkan aamujäykkyyttä, mutta uudelleen juoksun alkaessa pohkeen aika tarkkarajainen kipu kuitenkin alkoi taas vähitellen vaivata. Juoksua kuukauteen tuli siis vain 80.6 kilometriä, mutta kävelyä enemmän kuin koskaan yhteen kuukauteen; 133.3 kilometriä. Jaloin liikuttuja kilometrejä kuukauteen tuli kuitenkin siis varsin hyvin – 213.8 kilometriä ja aikaa kaikkeen liikkumiseen käytin kokonaisuudessaan hieman reilu 41 tuntia, johon kävelyn ja juoksun lisäksi kuului vähäisesti pyöräilyä, salitreeniä, kotijumppaa ja pienesti pihatöitä.

Maanantaina kävin rauhallisella juoksulenkillä (1:00:15, 7.64 km, avg 131 bpm), oikean jalan pohje alkoi vaivata jo kesken lenkin vähitellen, joten viimeistään tässä vaiheessa päätin, että nyt asialle on tehtävä jotakin. Onneksi sain tiistaina soittaessani ajan jo samalle viikolle, yhtään pidempään en olisi millään jaksanut odottaakaan. Tiistaina ehdin vain lyhyelle kävelylle laulutunnin ja säestyksen välissä (25:12, 2.36 km, avg 120 bpm).  Keskisyke kävelystä näyttää tuolta, koska mittaus tapahtui ranteesta, rannesykemittaus näyttää minulla yleensä aina huomattavasti enemmän kuin sykesensorilla.

Keskiviikkona suunnitelmissa oli salitreeni, mutta lähestyvän konsertin vuoksi meillä oli taas laulutreenit pianosäestyksellä. Kävelin siis taas laulutreeneihin (30:06, 2.78 km, avg 121 bpm, rannemittaus) ja rauhallisesti takaisin kotiin (33:02, 2.75 km, avg 114 bpm). Kello alkoi olla jos varsin paljon ja ajattelin, että nyt tarvitsen enemmän aikaa kotona, kuin väsyneenä treenaamista, joten jätin salitreenin väliin ja käppäilin kotiin. Torstaina tein pidemmän kävelylenkin, suunnitelmissa oli pitää syke peruskestävyysalueella (pk1) ja nyt sainkin sen helposti pidettyä siellä ja vaikuttaa siltä, että syketaso on vähitellen palaamassa normaalille tasolle, ilmeisesti kroppa alkaa sopeutua myös tähän kylmempään ilmanalaan (1:40:08, 9.54 km, avg 112 bpm).

Perjantai oli sitten the fysioterapiapäivä – Fysioterapeutti tutkaili jalkaa hetken ja minun kertoman ja sormituntuman perusteella homma vaikutti aika selvältä. Oikeasta pohkeesta löytyi tarkkarajainen totaalijumi, joka on vaikuttanut nilkan toimintaan ja ilmeisesti aiheuttanut myös akillesjänteen paksuuntumista. Fysiologia ei ole riittävästi hallussa, mutta vaikuttaa siis siltä, että nilkan oireet ovat johtuneet pohkeen jumista eikä toisin päin. Sain jalkaan jos jonkinmoista fysikaalista hoitoa ja hierontaa. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että kyllä tästä juoksujalka saadaan muutamalla hoitokerralla, joten voitte vain kuvitella sitä riemun määrää! Silti otan vielä rauhallisesti ja annan jalalle aikaa toipua, onneksi olen varannut jo uuden ajan fysioterapiaan. Lähdin juhlimaan iloisia uutisia salille, sain oikein autokyydin, kun mies meni samalla kauppaan. Salilla lämmittelin varttitunnin pyöräillen ja tein treenin pääosin yläkropalle (53:29, avg 108 bpm). Treeni jälkeen kävelin pidemmän reitin kautta kotiin (25:18, 2.38 km, avg 117 bpm).

Lauantaina aamulla minusta tuntui, että nilkan jäykkyys olisi selvästi vähempänä edellisen päivän käsittelyn jälkeen. Fysioterapeutti oli antanut luvan juosta, mutta mieluummin poluilla, jotta jalalle tulisi  monipuolista rasitusta, niinpä lähdin testilenkille poluille ja lumipöpperöön (1:05:04, 8.2 km, avg 131 bpm) Lenkin jälkeen kolasin hetken miehen apuna pihaa (20:18, avg 106 bpm). Lenkin aikana pohkeeseen ei tullut kipua, mutta hiukan jähmeyttä jalassa kuitenkin tuntui.

Sunnuntaina aamulla nilkan sisäsyrjässä tuntui edellisen päivän lenkistä selkeää jäykkyyttä, siitä en siis yhdellä hoitokerralla päässyt eroon, mutta onneksi uusi aika on jo seuraavalla viikolla, sitä odotellessa. Tälle päivälle oli ohjelmassa kävelylenkki pk1-alueella, joten sellaisen sen tein varsin sumuisessa ja harmaassa säässä  (2:11:31, 13.16 km, avg 114 bpm). Pakkaset vaikuttavat olevan hetkeksi ohi, toivottavasti ei kuitenkaan aivan niin, että kaikki lumi sulaisi, valkoinen maa tuo sen verran ihanasti valoa iltoihin, että vaikka en ole aivan heti lähdössä suksimaan laduille, toivon silti, että lumi pysyy maassa.

Viikon liikuntatunnit tällä kevyellä viikolla ovat hieman reilu yhdeksän tuntia (9:04) ja kilometrit kokonaisuudessaan vaivaiset 49.3, joista juoksua edelleen hyvin maltilliset 15.8 kilometriä, no tästä ei voi kovin paljon alemmaksi mennä juoksukilometreissä, joten toivon että parempaa on tulossa,

valoisaa marraskuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.