Sisäpyöräilyä ja pakkasta kävellen viikolla 47


Tämä viikko on ollut jonkin verran monipuolisempi edellisiin viikkoihin verrattuna. Päätin, että vaikka en pääsekään juoksemaan, pitää minun alkaa vähitellen kuitenkin tehdä vauhtikestävyystreenejä harjoitusohjelman mukaan. Pyöräillen sykkeiden seuraaminen tuntuu olevan huomattavan paljon vaikeampaa, varsinkin kun syke nousee minulla nyt helposti korkealle ja sykkeen pitäminen oikealla tasolla vaatii kyllä aika tarkkaa seurantaa, johon en taida olla oikein kykeneväinen.

Maanantain kävely oli varsin rauhallinen (1:14:25, 7.6 km, avg 112 bpm) ja samalla osallistuin Camillan juoksuvalmennuksen zoomiin. Zoomin aiheet ovat usein mielenkiintoisia ja toisten kysymyksiin saamat vastaukset saavat pohtimaan omaakin tapaa treenata ja suhtautumista omaan treeniin. Huomaan, että taidan olla tässä treenaamisessa aika suurpiirteinen, vaikka pääosin pyrin toteuttamaan suunniteltua ohjelmaa, saatan elämäntilanteen mukaan nakella harjoituksia viikossa päivällä suuntaan jos toiseen ja nyt olen kyllä aivan luvattomasti jättänyt ohjelmasta vk-treenit, kun en ole niitä pystynyt tehdä juosten. Tiistaina kävelin laulutunnin jälkeen salille (13:51, 1.32 km, avg 109 bpm), tein salilla juoksuohjelman jaloille ja koko kropalle suunnatun treenin (1:04:03, avg 95 bpm) ja kävelin rauhallisesti kotiin (17:01,1.39 km, avg 114 bpm).

Keskiviikkona tein rauhallisen  pitkän kävelyn (1:31:58, 9.1 km, avg 109 bpm) ja torstaina oli pitkästä aikaa vuorossa viikkoon suunnitellun vk-treenin tekeminen, nyt sisäpyöräillen (1:00:21, avg 129 bpm). Kävelin salille ja siellä ajattelin tehdä vk-treenin klossipyörällä – tokihan se oli juuri varattu ja sain tietää, että toisen treenaajan harjoitus kestäisi puoli tuntia – niinpä minä ”varasin” pyörän puolen tunnin päähän ja kävin vielä jatkamassa kävelyä parinkymmenen minuutin ajan. Pääsin sitten aloittamaan vk-treenin pyöräillen, mutta minulla ei varsinaisesti ole asetettu sykealueita pyöräilyyn, joten kuvakkeen sykealueet ovat juoksusta ja näin ollen pyöräilyyn liian korkeat. Näillä kuitenkin mentiin. Harjoituksessa oli neljä kertaa kuuden minuutin vauhtikestävyysvetoa, kolmen minuutin palautuksella ja nopea veto (20 sek) ja siihen päälle, puolentoista minuutin palautus. Noissa nopeissa vedoissa syke ei toki oikein ehtinyt mukaan, joten piikki näkyy vasta palautuksen puolella. Tuntuipa hyvältä saada pitkästä aikaa poskiin punaa vauhtikestävyystreenin muodossa.

Perjantaina oli tämän viikon lepopäivä, toki kävin päivällä pyöräillen ja kävellen kaupungilla, siitäkin tuli jonkinmoinen peruskestävyystreeni, kun piti päästä kuitenkin vähän tuulettumaan ja ulkoilemaan reilun puolen tunnin verran. Perjantaina olin ”pikkujouluissa” ensin syömässä ja sitten kävimme teatterissa ihmettelemässä Nälkämaan Jussille morsian-näytelmää. En juuri koskaan käytä alkoholia, nyt nautin ruuan kanssa lasillisen valkoviiniä. Jotenkin ajattelin ettei sellainen tuntuisi juuri missään, ajatellen siis liikuntaa ja unen laatua ja palautumista. Olen tosin myös hyvin tottumaton alkoholiin, jolloin yksi lasi valkoviiniä voi vaikuttaa enemmän minussa kuin tottuneen käyttäjän kropassa. En edes ajatellut koko asiaa, mutta seuraavana päivänä huomasin katsoa unen laatua, joka näytti kellossa hyvin heikkoa tasoa – sitten kävin tutkimassa statistiikkaa ja huomasin että unenaikainen keskisyke oli selkeästi normaalia korkeampi. Nyt huomaan, että senkin jälkeen unenaikainen keskisyke on ollut viime aikoina korkeampi, joten ehkä viinilasillisella ei ollut aivan niin merkittävää osuutta syketason nousuun kuin ajattelin, mutta vahvistaa kyllä ajatusta siitä, ettei alkoholi sovi minulle millään tavalla. En tosin tiedä kenelle se sopisi…

Lauantaina kävin ensin kävelyllä ihastelemassa kirpakan iltapäivän auringonlaskua (50:05, 5.35 km, avg 105 bpm) ja sen jälkeen tein hieman mukaillun salitreenin kotona kahvakuulien avulla (45:38, avg 105 bpm).



Sunnuntaina pakkanen paukkui oikein kunnolla, pakkasta oli noin kahdenkymmenen asteen paikkeilla, onneksi suunnitelmassa olikin kävelyä (1:32:52, 10.08 km, avg 129 bpm). Ennen lenkkiä muistin ottaa käyttöön edellisinä talvina hyväksi havaitun kasvojen teippauksen ja sain kävellä pakkaslenkin ilman paleltumia. Suosittelen todellakin käyttämään ihoteippiä pakkaskeleillä herkkiin poskiin, jos ulkona viettää aikaa hetkeä pidempään.

Tällä viikolla olen liikkunut 10 tuntia 17 minuuttia ja matkaa tuohon aikaan on kertynyt 47.6 kilometriä, joista jalkaisin 41.6 kilometriä, parilla lenkillä olen ottanut muutamia juoksuaskelia ja nehän tuntuvat oikein mukavilta. Aamun nilkkajäykkyys on viime päivinä vähentynyt ja nyt alkaa tuntua siltä, että joskohan tästä vaivasta selviäisin vähitellen, en kuitenkaan uskalla vielä alkaa juosta kovin aktiivisesti. Olen tehnyt juoksuohjelman treenien lisäksi fyssarilta saamani nilkan lihaksiston vahvistamisen harjoitukset ja toivon, että niiden avulla saan vaivan vähitellen väistymään. Seuraava fyssari-aika on seuraavan viikon perjantaina ja siihen asti yritän vielä himmailla treenejä, vaikka jalka alkaakin selvästi osoittaa kuntoutumisen  merkkejä, onneksi ❤️

Kirpakkaa marraskuun loppua toivotellen,

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Tule hyvä jalka… viikolla 46


Älä tule paha jalka,tule hyvä jalka. Jos tästä loitsusta saisi jotakin apua jalkavaivaan, voisin hokea sitä usemminkin. Olen käynyt useamman kerran fysioterapeutilla, tehnyt tunnollisesti jumppaohjeet, jotka olen saanut jalan kuntouttamiseen, juoksunkin olen jättänyt tällä viikolla sitten fysioterapiakäynnin kokonaan. Lauantain pitkä sauvakävely sai kuitenkin jotakin pientä tuntumaa jalkaan ja nyt sunnuntai-aamuna oikean jalan nilkka tuntui taas  jäykältä ja epätoivo alkaa hiljalleen vallata mieltä. Alan jo miettiä, mitä muuta voisin tai haluaisin harrastaa jos en voi enää juosta… Mutta en haluaisi oikein harrastaa muuta kuin juoksua… Tällä hetkellä harrastan lähinnä kuntoutumista,kävelyä, saleilua ja jumppailua kotosalla.

Olen kaiken tämän keskellä jollakin tasolla edelleenkin yrittänyt pysyä jotenkin mukana Cammillan jouksuvalmennuksen treeniohjelmassa, en kuitenkaan ole voinut toteuttaa vauhtikestävyysjuoksua tai ylipäänsä juoksua juuri ollenkaan. Ja juoksijaksihan tullaan juoksemalla. Mutta olen hyvinkin aktiivisesti treenannut matalan sykkeen peruskestävyyttä ja sillä on nyt ollu vain pakko mennä tämän jalan kanssa… Haluan jotenkin kuitenkin ajatella, että tällä peruskestävyyden hinkkaamisella voisi saada jotain hyvää aikaan tulevaisuutta varten ja että tästäki taistelusta olis jotakin hyötyä tulevaisuuden juoksuja ajatellen,jos niitä nyt vain vielä tulisi.

Maanantaina kävin fysioterapeutin ohjeen mukaan peruskesätvyyslenkin kävellen (1:20:44, 7.63 km,avg 110 bpm). Tiistaille oli suunnitelmissa testijuoksu seuraavan päivän fysioterapiaa varten. Tajusin päivän edetessä, että minulla onkin illalla klassisen yksinlaulun harrastajien konsertti  ja ajattelin etten ehdi millään tekemään lenkkiä enää konsertin jälkeen. Konserttijännitys oli taas aivan kamalaa ja kaksi ensimmäistä säveltä omassa esiintymisessä lähtivät jostakin variksen kurkusta, mutta onneksi sain koottua itseni surkean aloituksen jälkeen. Ajattelin, että kun laulu vapautui loppua kohden, niin kuuntelijat kai muistaisivat parhaiten ne viimeiset sävelet, joten yritin sillä piristää itseäni. Konsertti päättyikin sen verran aikaisin, että ehdin kuin ehdinkin lyhyelle testilenkille (33:05, 5.02 km,avg 148 bpm). Juostessa jalkaa ei tullut mitään erityisiä tuntemuksia vaikka sitä tarkkaan kuulostelinkin,  kuitenkin seuraavana aamuna nilkassa tuntui taas tuttu jäykkyys ja muutama askel sängystä noustessa oli varsin jäykkää kulkemista.

Keskiviikona aamulla hipsin fysioterapiaan, jalka oli kuulemma parempi kuin aikaisemmin,mutta edelleen akillesjänteessä on toki paksuuntumaa ja jänne ei ole niin juostavakuin toisen jalan akillesjänne. Jänteen alueella vaikuttaa edelleen olevan kroonista tulehdustilaa, vaikea siis sanoa, miten kauan tämän vaivan hellittäminen kestää. Töiden jälkeen jatkoin treenailua kävellen salille (17:07, 1.51 km,avg 103 bpm) ja salilla tein ohjelmaan suunnitellun voimaharjoittelutreenin (1:01:46,avg 99 bpm) ja kävelin rauhallisesti kotiin (20:39, 1.54 km, avg 103 bpm).

Torstaiksi suunniteltu peruskestävyyslenkki tuli tietysti tehtyä kävellen (1:01:59, 6.04 km, avg 119 bpm) ja perjantaina päädyin kävelyn kautta (15:56, 1.61 km, avg 108 bpm) taas salille vahvistamaan nyt enemmänkin yläkropan lihaksia (1:07:15, avg 97 bpm) ja loppuverkkana kävelin tietysti ja yllättäen kotiin (19:23, 1.57 km, avg 107 bpm).

Lauantaina ohjelmassa olisi ollut peruskesätvyyslenkkiä juosten,mutta kun se ei tässä tilanteessa onnistu, päätin lähteä rasittamaan kroppaa hieman pidemällä sauvakävelylenkillä (3:00:24, 16.2 km,avg 116 bpm). Lenkin aikana oikean jalan nilkaaan ja akilleksen alueelle tuli pientä tuntumaa, ehkäpä maastossa sauvakävely näin pitkään oli kuitenkin liikaa rasitusta jalalle tähän kuntoutumistilanteeseen nähden.

Sunnuntaina aamulla nilkassa on tuntunut pientä jomotusta ja jomotus on oikeastaan jatkunut melkein koko päivän levossa. Kävellessä jomotusta ei kuitenkaan tunnu ja kävinkin valoisan aikaan kävelyllä ja samalla metsästin lankoja joululahjasukkiin (1:12:00, 7.02 km, avg 112 bpm). Illalla tein vielä voima- ja coretreeniä viikon viimeisenä treeninä (). Tällä hetkellä alkaa tuntua, että tuo jumppailu on lähinnä minun harrastus tällä hetkellä.

Viikon mitattujen treenien lisäksi olen tehnyt useana iltana kävelyn jälkeen nilkan alueen kuntoutusta fysioterapeutin antamin ohjein – näissä jumpissa tarkoituksena on ollut nilkan alueen lihaksiston vahvistaminen. Tällä viikolla mitattuja treenitunteja on siis karttunut oikein mukavasti 11 tuntia ja 11 minuttia. Kilometrejä jalkaisin on karttunut 49,1 ja juoksua vain yhden pikaisen lenkin verran.

– Maijaliisa

Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys