Elämä kulkee vauhdilla, edelllisen viikon postaus jäi tekemättä osaksi siksi, että aloin ahmia juoksutreenejä ja sunnantain lenkin jälkeen tajusin  tuntemuksista, että taitaa seuraava viikko mennä rennommin. Olen myös ehtinyt treenata huomattavasti vähemmän, olen nimittäin siivonnut ja puunannut kotia viimeiset pari viikkoa, jotta saamme kodin juhlakuntoon. On muuten aika mielenkiintoista, että kun alkaa siivota jostakin kohtaa, alkaa kaikki muukin näyttää huomattavasti likaisemmalta ja hetken päästä olen melkein puunamassa lauteitten alta kaakelien välejä… No aivan sinne lauteitten alle en näissä juhlavalmisteluissa ehtinyt, ehkä seuraavalla kerralla…

Viikolla 23 juoksin viitenä päivänä ja sunnuntaina tein pidemmän lenkin juosten (1:48:34, 18 km, avg 147 bpm), muiden lenkkien pituus vaihteli reilusta puolesta tunnista hieman yli tuntiin. Lisäksi kävelin ja aivan vähän pyöräilin, Keskiviikon lenkin jätin lyhimmäksi ja kävelin pidemmästi, koska juokseminen tuntui tukkoiselta. Selkeästi tuo sunnuntain lenkki oli liikaa ja liian paljon tähän palautumisen vaiheeseen, sen  tosin huomasin sitten seuraavan cviikon maanantaine selkeämmin. Tähän viikkoon liikuntaa tuli 7 tuntia 42 minuuttia, kilometrejä kertyi yhteensä 61.6, joista juoksua oli 50.6 kilometriä.

Viikolla 24 siis totesin, että kroppa ei oikein kestä juoskun jatkamista tässä määrin, kuin olin edellisellä viikolla harrastanut. En oikein tiedä milloin oikein opin lukemaan kehoani – nytkin luulin jo osaavani tämän homman, mutta kun maanantaina lähdin juoksemaan, totesin aivan hetken juoksun jälkeen, että vasemmassa jalassa polven taus/takareiden alapää tuntui paksulta ja pohkeessakin on tuntemuksia, joten päätin siirtyä suosilla kävelyyn ja tein lenkin kävelynä (1:01:06, 6 km, avg 107 bpm). Tiistaina siirryin pyörän selkään tekemään viikon pidemmät treenit (1:44:02, 44.13 Km, avg 132 bpm) ja keskiviikkonakin tein vähän pidemmän lenkin pyöräillen (1:30:03, 37.28 km, avg 135 bpm), koska tiesin, että loppuviikosta en ehdi juurikaan harrastamaan muuta liikuntaa, kuin rankkaa siivousta ja juhlien valmistelua.

Torstaina ja perjantaina askelia tuli aivan liikunnalliset määrät kotioloissa siivotessa ja touhutessa juhlien valmisteluja. Lauantaina illasta oli jo aivan pakko päästä hiukan tuulettumaan lenkuralle (55:08, 8.63km, avg 134 bpm). Tällä lenkillä jalat tuntuivat jo aivan toisenlaisilta kuin viikon alussa, kipuja tai erityisiä tuntemuksia ei ollut ollenkaan, joten muutaman päivän tauko juoksusta tähän väliin oli kropan palautumisen kannalta oikein hyvä asia. Lenkillä sain samalla kerättyä kesäkukkia esikoisen rippijuhlaa varten kotiin.

Tänään sunnuntaina olemmekin juhlineet  kauniissa aurinkoisessa kesäsäässä esikoisen konfirmaatiota ja rippijuhlaa hyvässä seurassa ja makoisasti herkutellen. Nyt illalla juhlien jälkeen olisi ollut aikaa lähteä lenkille, mutta mieli ja ruummis ovat sena verran väsyneet enenn kaikkea juhlien järjestämisestä, mutta myös juhlimisesta, että tarvitsen nyt enemmän lepoa ja unta kuin muutaman kilometrin lenkkiä.

Tälle viikolle liikuntaa on tullut tullut 5 tuntia 20 minuuttia, mutta kilometrejä on pyöräilyn ansiosta karttunut yhteensä 96.4 kilometriä, joista juoksua vaivaiset sunnuntain lenkin vajaa yhdeksän kilometriä. Kehossa tuntuu rasitusta aivan toisella tapaa kuin juostessa, siivouksen venyttelyjen ja kiertojen sekä juhlaherkkujen valmistelujen seisomisten ansiosta, kehossa tuntuu selkeästi rasitusta erityisesti alaselässä ja keskivaratalon lihaksistossa. Aika mielenkiintoista miten rankkaa kropalle on yhtäkkiä ottaa vastaan työpäivän jälkeen  tälläinen rasitus, kun se on enemmänkin tottunut juoksun kaltaiseen rasitukseen. Seuraavaan kisaan on aikaa enää vajaa kolme viikkoa. Seuraavalla viikolla mietin tarkkaan millainen treeni tähän väliin sopii niin, että saisin hieman ehkä kehitettyä vauhteja, mutta myös niin, että kroppa ehtii valmistautua tulevaan tiukkaan vetoon tunturimaisemissa Ylläksellä.

Kauniista kesästä nauttien,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Olen vieläkin täällä fiilistellyt edellisen viikonlopun Karhunkierroksen juoksuani – kaikkivoipaisuuden tunnoissani ilmoittauduin syyskuun Finlandia maratonillekin ja nyt vähän kauhunsekaisin miettein alan suunnitella kesän treenäjä… Heinäkuussa on suunnitteilla NUTS Ylläs Pallaksella 37 kilometrin hilpasu, elokuussa NUTS Pyhällä 21 kilometriä ja syyskuun puolessa välissä siis tuo Jyväskylän Finlandia maraton… Siinäpä saa miettiä, miten tämä palautuminen ja seuraavaan kisaan herkistely hoidetaan 🤨.

Kisasta löytyi vielä huikea kuva nousustani Valtavaaran päälle, voittajafiilis ja hiekka pööllyten matkan jatkaminen maaliin asti. Tämän tunnelmallisen kuvan on ikuistanut Samuli Tiainen.

Tämän viikon olen ottanut rauhallisesti ja ehdottomasti palautuminen edellä. Mieli olisi halunnut kirmata juoksulenkeillä saman tien jo vaikkapa maanantaina, mutta keho oli aivan toista mieltä. Jotenkin matka tuntuu lyhyeltä ja siihen nähden palautumien voisi olla nopeaakin, mutta huomaan sen. että  kun olen juoksun aikana mennyt hyvinkin vauhtikestävyysalueella koko matkan, juoksun teho on ollut niin korkealla, että rasitus tuntuu todella kovalta suhteessa pidempiinkin matkoihin, joissa juoskun teho on ollut selkeästi maltillisempi. Toisaalta, onhan tämä ”lyhyempikin”kisa poluilla ajallisesti pidempi kuin yksikään maratonini, joten on tietytsti varsin masiiivinen rasitus keholle. Tästä kaikesta johtuen maanantain treeni oli kahden tunnin pituinen ruohonleikkaus kotipihalla – siinäkin rasitus vaikutti selkeästi niin, että työntelyn keskisyke oli jopa 109 bpm.

Tiistaina kehossa tuntui jopa ruohonleikkii ja muutenkin rasitus, joten ilta meni tulevien seiskojen vanhempainillassa ja aivan lyhyellä kävelyllä. Keskiviikkona sitten uskaltauduin testaamaan hieman juoskuaskeleita. Reilun puolen tunnin lenkin jälkeen (35:07, 5.08 km, avg 133 bpm) kehossa tuntui jo sellaisia kolotuksia, että päätin jatkaa lenkkiä kävellen (22:14, 2.02 km, avg 108 bpm), kuusenkerkkiä ja mustikankukkia kuvaillen.

Torstaina kävin suosiolla kävelyllä (1:27:01, 8.59 km, avg 104 bpm), mutta huomasin, että loppumatkasta kävely saattoi olla hieman liian pitkä rasittuneille jaloille. Perjantain arkiliikuntaa oli se, että kävelin lapsen kanssa kauppaan kevyesti alamäkeen. Lauantaina päivä meni ensin oman lapsen alakoulun päättäjäisissä ja sen jälkeen starttasimme kuopuksen kanssa Ouluun kummityttöni ylioppilasjuhliin. Oli todella ihana saada juhlia upeaa nuorata ylioppilasta ja jutella niin monen tutun ja ennen tuntemattoman ihmisen kanssa. Nyt on sitten tullut eteen se ikä, jolloin voi nauttia juhlista tutustumalla uusiin ihmisiin. Todella nautin juhlimisesta ja hyvästä seurasta ❤️.

Sunnuntaina ajattelin, että lähden taas testailemaan juoksua (51:05, 8 km, avg 141 bpm). Nyt juoksu tuntui jo selkeästi mukavammalta, vaikka toki jaloissa edelleen on rasituksen tuntua. Ensi viikkokin pitää ainakain alkuviikosta ottaa kevyesti. Tämän palauttavan viikon saldo oli liikunnan osalta 5 tuntia 41 minuttia ja kilometrejä kokonaisuudessaan 27.6 kilometriä, joista juoksua vaivaiset 13.1 kilometriä.

Tällä viikolla siirryttiin toukokuusta kesäkuun puolelle, vaikkei sitä aivan uskoisi lämpömittaria katsellessa… Toukokuun kilometrit kokonaisuudessaan oli 281.6, joista juoksua 256.4 kilometirä, loput kilometrit kertyivät pääosin kävelystä, en ole vieläkään siis kunnolla korkannut pyöräilykautta. AIkaa liikkumiseen käytin himpun reilu 35 tuntia. Yllättäen vähemmän mitä kuvittelin, mutta jonkin verran vaikuttaa sekin, että ennen kisaa piti hieman rauhoittaa treenaamista.

Ihanaa kesäkuuta ja toivottavasti vähitellen shortsikelejäkin 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.